Dnro 174/06/M1

Ikivireä-Vital Oy
- markkinaoikeuden toimivalta

Dnro 174/06/M1
Antopäivä 21.6.2007 (välipäätös)

HAKEMUS JA ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Feliz Oy, Propolis Oy, Aito-Yrtti Oy, A, B ja C ovat vaatineet yhteisessä
hakemuksessaan, että markkinaoikeus kieltää Ikivireä-Vital Oy:tä sakon
uhalla elinkeinotoiminnassaan

1.1 värväämästä ketjuorganisaatioonsa yrittäjiä antaen markkinoinnissaan ja/tai neuvotteluissa ja/tai sopimuksissa ja/tai sopimuksiin liittyvissä liitemateriaaleissa totuudenvastaisia, harhaanjohtavia ja toteennäyttämättömiä tietoja omasta organisaatiostaan ja/tai sen taustasta,
1.2 värväämästä ketjuorganisaatioonsa yrittäjiä antaen markkinoinnissa ja/tai neuvotteluissa ja/tai sopimuksissa ja/tai sopimuksiin liittyvissä liitemateriaaleissa katteettomia lupauksia organisaatioonsa liittyvän yrityksen toiminnan kannattavuudesta taikka yrittäjille annettavasta koulutuksesta, opastuksesta tai muusta tuesta,
1.3 antamasta markkinoinnissaan ja/tai neuvotteluissa ja/tai sopimuksissa ja/tai sopimuksiin liittyvissä liitemateriaaleissa totuudenvastaisia, harhaanjohtavia ja toteennäyttämättömiä tietoja Vital-toiminnasta sekä omasta organisaatiostaan ja/tai sen taustasta,
1.4 käyttämästä Vital-toimintaan liittyen harhaanjohtavasti nimitystä ”franchising”,
1.5 käyttämästä ja/tai ilmaisemasta hakijayritysten liike- tai ammattisalaisuuksia,
1.6 järjestämästä ja toteuttamasta Vital-ketjun toimintaa siten, että franchising-antajan ja franchising-saajien välillä on intressiristiriita taikka vastakkaiset tavoitteet sekä
1.7 rikkomasta sopimuksia.

Hakijat ovat edelleen vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa Ikivireä-Vital Oy:n sakon uhalla julkaisemaan markkinaoikeuden päätöksen omalla kustannuksellaan ja viipymättä Helsingin Sanomissa.

Hakijat ovat lisäksi vaatineet, että markkinaoikeus kieltää Ikivireä-Vital
Oy:tä sakon uhalla jatkamasta ja uudistamasta hakemuksessa yksilöidyn
tai siihen rinnastettavissa olevan sopimussakkoehdon käyttämistä.

Hakijat ovat vielä vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa Ikivireä- Vital Oy:n korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen.

Hakemusta on käsitelty markkinaoikeuden toimivaltaan ja tutkimisen edellytyksiin liittyviltä osin 10.5.2007 järjestetyssä valmisteluistunnossa ja näiltä osin erikseen pidetyssä pääkäsittelyssä.

Ikivireä-Vital Oy on vaatinut, että hakemus jätetään kohtien 1.6 ja 1.7 osalta tutkimatta, koska vaatimukset eivät perustu sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin. Yhtiö on lisäksi ilmoittanut vastustavansa hakemusta kaikilta osin ja vaativansa joka tapauksessa sen hylkäämistä.

Hakijat ovat perustelleet markkinaoikeuden toimivaltaa kiistetyiltä osin muun ohella sillä, että mainitun lain 1 §:n yleislauseke ei sisällä rajoituksia sen nojalla arvioitavissa olevien tilanteiden suhteen ja että sopimusten rikkominen on tunnetusti sopimatonta ja hyvän liiketavan vastaista. Hakijat eivät ilmoituksensa mukaan edellytä, että markkinaoikeus tutkisi yksittäisiä sopimusrikkomuksia yksittäisissä sopimussuhteissa, mutta kun hakemuksessa kuvatussa asiakokonaisuudessa havaitaan sopimuksia rikotun, kielto on tältäkin osin määrättävissä. Ikivireä-Vital Oy:n toiminnan johdosta hakijat ovat joutuneet sopimussuhteidensa aikana toimimaan käytännössä sopimusten tarkoituksen vastaisesti eli kilpailutilanteessa sopimuskumppaninsa kanssa.

MARKKINAOIKEUDEN OIKEUDENKÄYNTIVÄITETTÄ KOSKEVA RATKAISU

Perustelut

Asiassa on tässä vaiheessa ratkaistavana kysymys markkinaoikeuden toimivallasta käsitellä hakemuksen kohdissa 1.6 ja 1.7 esitettyjä vaatimuksia.

Markkinaoikeus käsittelee markkinaoikeuslain 1 §:n 1 momentin mukaan ne asiat, jotka säädetään sen toimivaltaan kuuluviksi muiden ohella eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetussa laissa. Sanotun lain 2 §:n mukaan markkinaoikeus käsittelee asiat, jotka säädetään sen toimivaltaan kuuluviksi muiden ohella sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa ja elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetussa laissa. Asiassa on riidatonta, että hakemus perustuu sopimussakkoehdon käyttöä koskevan vaatimuksen osalta viimeksi mainittuun lakiin kun taas kieltoa muilta osin vaaditaan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla.

Elinkeinotoiminnassa ei saa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Kysymys on lain niin sanotusta yleislausekkeesta, joka voi tulla sovellettavaksi ennen kaikkea silloin, kun kiellettäväksi vaadittua menettelyä ei voida arvioida lakiin sisältyvien erityissäännösten nojalla.

Kuten hakijat ovat todenneet, lain yleislausekkeen sanamuoto ei sinänsä sellaisenaan aseta rajoituksia niille elinkeinotoiminnan tilanteille tai menettelyille, jotka voisivat tulla säännöksen nojalla markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvina arvioitaviksi. Huomioon on kuitenkin tässä suhteessa otettava eritoten se, mitä säännöksen tarkoituksesta on lausuttu lakia valmisteltaessa ja säädettäessä.

Hallitus on antanut eduskunnalle esityksensä HE 114/1978 vp, joka on koskenut lakia sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa ja lakia markkinatuomioistuimesta annetun lain muuttamiseksi. Esityksen yleisperusteluissa on todettu, että kilpailukeinojen käytön ohjaaminen ja rajoittaminen lainsäädännön avulla voi perustua toisistaan poikkeaviin tavoitteenasetteluihin sekä erilaisten elinkeinotoiminnan vaikutuspiirissä toimivien tahojen suojaamispyrkimyksiin. Erityisesti markkinointia koskevassa lainsäädännössä olivat lainsäädännöllä annettavan suojan kohderyhminä voineet tulla kysymykseen kilpailijan asemassa olevat elinkeinonharjoittajat, hyödykkeitä elinkeinotoimintaa varten ostavat elinkeinonharjoittajat ja kuluttajat.

Esityksen yleisperusteluissa on edelleen todettu, että tuolloin vielä voimassa olleen vilpillisen kilpailun ehkäisemiseksi annetun lain päätavoitteena oli ollut ensi sijassa suojata elinkeinonharjoittajia muiden elinkeinonharjoittajien vilpilliseltä kilpailulta. Suojan pääkohteita olivat näin ollen olleet ennen muuta kilpailevat elinkeinonharjoittajat, joskin useat säännökset kuten erityisesti yleislauseke olivat suojanneet välillisesti myös ostajatahoa eli yksityisiä kuluttajia tai elinkeinonharjoittajia. Lakiehdotuksen tavoitteita ilmaisevat sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännökset on kirjoitettu kumottavaksi ehdotetun vilpillisen kilpailun ehkäisemiseksi annetun lain tapaan siten, että 1 §:n yleislausekkeella säännellään kiellettäväksi tarkoitetun sopimattoman menettelyn rajat ja että muissa pykälissä säädetään eräistä sinänsä 1 §:n määritelmän alaan kuuluvista erityisistä menettelyistä. Elinkeinonharjoittajalle annettavassa suojassa painottuu erityisesti elinkeinonharjoittajan mahdollisuus kilpailla ostovoimasta. Lain tarkoituksen on todettu olevan pitkälti sama kuin kilpailunrajoituslainsäädännössä eli hyväksyttävän kilpailun aikaansaaminen ja ylläpitäminen.

Hallituksen esityksen HE 114/1978 vp yksityiskohtaisissa perusteluissa
on todettu, että 1 §:n yleislauseketta voidaan käyttää sekä silloin, kun
kilpailutarkoituksessa ryhdytään hyvän liiketavan vastaiseen
markkinointiin, että silloin, kun pienyrittäjä tai yksityinen
elinkeinonharjoittaja joutuu sopimattoman markkinoinnin kohteeksi.
Hyvän liiketavan vastaisen kilpailuteon seurauksena saattaa toisen
elinkeinonharjoittajan myynti pienentyä, myynnin kasvu hidastua tai
vastaavasti markkinaosuus pienentyä tai sen kasvu hidastua.

Esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on vielä todettu, että esitetty
laaja-alainen yleislauseke antaa laille välttämätöntä mukautumiskykyä
olosuhteiden ja arvostusten muutosten mukaisesti. Yleislausekkeen
sisältö on asian luonteen vuoksi siis jossain määrin väljä ja tulkinnalle
sijaa antava. Esityksen antamiseen johtaneesta kilpailumenettelytoimikunnan mietinnöstä Km 1977:40 annetuista lausunnoista on esityksessä todettu, että erimielisyyttä oli ilmennyt lähinnä elinkeinonharjoittajien välisten sopimussuhteiden säätelyn järjestämisessä. Joissakin lausunnoissa oli katsottu, että kysymys olisi tullut selvittää vilpillisen kilpailun ehkäisemiseksi annetun lain uudistamisen yhteydessä, toisten ollessa sitä mieltä, että asia olisi
selvitettävä erikseen esimerkiksi varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain tarkistuksen yhteydessä.

Eduskunnan toinen lakivaliokunta on antanut mainitun hallituksen
esityksen johdosta mietintönsä LaVM 10/1978 vp. Mietinnössä on
todettu muun ohella, että sopimattomasta menettelystä
elinkeinotoiminnassa annetun lain yleislauseke ja sitä täydentävät
säännökset ovat tarkoitetut pääasiassa sopimattomien
markkinointitoimien estämiseen. Valiokuntakäsittelyn aikana oli
ilmennyt erilaisia käsityksiä siitä, koskevatko säännökset muutakin
elinkeinotoiminnassa käytettyä menettelyä kuin markkinointia.
Hallituksen esitystä perusteluineen ei ollut tässä suhteessa pidetty täysin
yksiselitteisenä. Tämän vuoksi valiokunta on pitänyt tarpeellisena
huomauttaa, että säännösten soveltamista ei ole lakitekstissä rajattu
yksinomaan markkinointiin vaan säännöksiä voidaan soveltaa
muuhunkin sopimattomaan menettelyyn kuten esimerkiksi toista
elinkeinonharjoittajaa vahingoittavien harhaanjohtavien väitteiden
levittämiseen.

Valiokunta on toisaalta todennut, että ehdotettu laki on valmisteltu
ensisijaisesti yleensä kilpailutarkoituksessa käytettäviä menettelyjä
varten eikä se sisällä erityissäännöksiä pienyrittäjien tai
ammatinharjoittajien suojaamiseksi vahvemmassa asemassa olevien
elinkeinonharjoittajien menettelyltä. Valiokunta on todennut hallituksen
käynnistäneen valmistelutyön sellaisen lainsäädännön aikaansaamiseksi,
jonka avulla voidaan muun ohella valvoa elinkeinonharjoittajien kesken
tehtävien sopimusten ehtojen kohtuullisuutta. Markkinaoikeus toteaa,
että tätä koskeva laki elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen
sääntelystä on annettu sittemmin 3.12.1993.

Oikeuskirjallisuudessa (esim. Rissanen ym.: Markkinaoikeuden
perusteet 1990, s. 239–240 ja Mäkinen ym.: Markkinaoikeuden
perusteet 2006, s. 146–147) on todettu, että kilpailutarkoituksessa
voidaan syyllistyä markkinoinnin ohella myös muuhun sopimattomaan
menettelyyn, joka kohdistuu toiseen elinkeinonharjoittajaan, ja että
rajanvetoa markkinoinnin ja muun sopimattoman menettelyn välillä
saattaa usein olla vaikea tehdä. Oikeuskäytännön perusteella
elinkeinonharjoittajaa on kuitenkin todettu suojatun pääasiallisesti
kilpailijan sopimattomilta markkinointikeinoilta.

Markkinaoikeus katsoo edellä kerrottujen oikeuslähteiden osoittavan,
että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain
sääntelyn kuten myös lain 1 §:n yleislausekkeen on tarkoitettu koskevan
lähtökohtaisesti tilanteita, joissa elinkeinonharjoittajat ovat toisiinsa
nähden kilpailijoita. Kuten esimerkiksi korkeimman oikeuden
ratkaisusta KKO 2005:38 ilmenee, kilpailuasetelma puolestaan on
olemassa ainakin silloin, kun elinkeinonharjoittajat toimivat samoilla
markkinoilla. Poikkeuksena siitä, että elinkeinonharjoittajien tulisi olla
keskenään kilpailutilanteessa, ovat lähinnä tilanteet, joissa suojaa
hakeva elinkeinonharjoittaja on kuulunut moititun markkinoinnin
kohderyhmään. Sen sijaan lain esitöistä ei saa tukea hakijoiden
esittämälle näkemykselle, että sopimattomasta menettelystä
elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla tulisi arvioitavaksi myös
elinkeinonharjoittajan menettely sopimuskumppaniaan kohtaan
sopimussuhteessa. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2004:4
ilmenevällä tavalla markkinaoikeus voi sinänsä kuitenkin ottaa muun
ohella sopimusoikeudelliset seikat esikysymyksen luonteisesti
huomioon arvioidessaan elinkeinonharjoittajan menettelyn
sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa
tarkoitettua sopimattomuutta.

Hakijoista Feliz Oy, Propolis Oy ja Aito-Yrtti Oy ovat kukin kohdallaan
tehneet Ikivireä-Vital Oy:n kanssa sopimuksen, jonka ehtojen epälojaali
järjestäminen ja rikkominen ovat puheena olevien vaatimusten
välittöminä perusteina. A, B ja C ovat puolestaan kertoneet toimineensa
mainittujen yritysten omistajina ja Vital-yrittäjinä sekä esiintyneet myös
puheena olevien vaatimusten kohdalla hakijoina katsottuaan joutuneensa
sopimusten ja Ikivireä-Vital Oy:n sopimusrikkomusten perusteella
itselleen haitalliseen vastuuasemaan.

Hakijoiden kieltovaatimus 1.7 koskee sanamuotonsa mukaisesti
sopimusten rikkomista eli tilannetta, jossa elinkeinonharjoittaja
menettelee sopimussuhteessa kanssaan olevaa elinkeinonharjoittajaa
kohtaan sopimusehtojen tai sopimuksen perusteella määräytyvien
velvollisuuksiensa vastaisesti. Myös vaatimuskohdan 1.6 on hakijoiden
asiassa esittämän perusteella katsottava liittyvän toisen
elinkeinonharjoittajan toimintaan sopimussuhteessa taikka ainakin
menettelyyn sopimussuhteen tai sen ehtojen järjestämiseksi.

Hakemuksessa vedotut sopimusoikeudelliset seikat eivät ole tässä
tapauksessa esillä yksinomaan sopimattomasta menettelystä
elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaan arvioitavan menettelyn
esikysymyksinä. Kohtien 1.6 ja 1.7 sopimusoikeudellisiksi
luonnehdittavat vaatimukset, joiden oikeellisuuden Ikivireä-Vital Oy on
joka tapauksessa jo tässä vaiheessa kiistänyt, erottuvat sitä vastoin
asiakokonaisuudessa itsenäisiksi vaatimuksiksi, joiden käsittelemisen ja
ratkaisemisen ei voida edellä lausutun perusteella katsoa kuuluvan
markkinaoikeuden toimivaltaan. Hakemus on näin ollen jätettävä
mainittujen vaatimusten osalta tutkimatta.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus jättää hakemuksen vaatimuskohtien 1.6 ja 1.7 osalta tutkimatta.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta
valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka
ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valituslupahakemuksen ja valituksen tekemiselle päättyy
20.8.2007.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo
Mikkola, Olli Mäkinen, Anne Ekblom-Wörlund ja Tommi Vuorialho.