Lausunto oikeusministeriön työryhmämietinnöstä 2007:20, IPR-asioiden tuomioistuinkäsittelyn keskittäminen

Lausunto oikeusministeriön työryhmämietinnöstä 2007:20, IPR-asioiden tuomioistuinkäsittelyn keskittäminen

Viite: Oikeusministeriön lausuntopyyntö 22.2.2008 (14/41/2007)

Lausunto

Johdanto

Oikeusministeriö on varannut markkinaoikeudelle 22.2.2008 päivätyllä lausuntopyynnöllä tilaisuuden lausunnon antamiseen IPR-asioiden tuomioistuinkäsittelyn keskittämistä selvittäneen työryhmän mietinnöstä (oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2007:20) sekä mietinnössä ehdotetusta etenemistavasta. Tämän lisäksi lausuntopyynnössä on pyydetty lausuntoa mietintöön sisältyvien ehdotusten vaikutuksista lausunnonantajan toimintaan tai toimialalla.

Lausuntopyynnön johdosta markkinaoikeus esittää lausuntonaan kunnioittaen seuraavan.

Yleinen kannanotto työryhmämietinnössä esitettyyn

Työryhmän mietinnössä katsotaan, että immateriaalioikeudellisten asioiden käsittelyn keskittämisen lisääminen on välttämätöntä. Keskittämisen tavoitteena tulee olla koota immateriaalioikeudellisten asioiden käsittely sekä siinä tarvittava asiantuntemus mahdollisimman kattavasti yhteen oikeuspaikkaan.

Mietinnössä ehdotetaan, että immateriaalioikeuksia koskevien asioiden tuomioistuinkäsittely keskitettäisiin markkinaoikeuteen. Mietinnössä todetun mukaan keskittämällä asiat markkinaoikeuteen asiantuntemus keskitettäisiin ratkaisutoiminnassa aidosti yhteen oikeuspaikkaan.

Markkinaoikeus pitää työryhmän mietinnössään esittämistä syistä ehdotusta immateriaalioikeudellisten asioiden käsittelyn keskittämisen lisäämisestä kannatettavana. Markkinaoikeus suhtautuu myönteisesti myös mietintöön sisältyvään ehdotukseen immateriaalioikeuksia koskevien asioiden tuomioistuinkäsittelyn keskittämisestä markkinaoikeuteen. Mainittujen työryhmän ehdotusten voidaan katsoa toteuttavan pääministeri Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmaa. Hallitusohjelmassa todetaan muun muassa, että markkinaoikeuden asemaa ja tehtäviä arvioidaan kokonaisvaltaisesti sekä että markkinaoikeuden asemaa vahvistetaan. Immateriaalioikeudellisiin asioihin erikoistuvan tuomioistuimen luomisen voidaan osaltaan katsoa tukevan myös hallitusohjelmassa mainitun kansallisen innovaatiostrategian laatimista, mikä viimeksi mainittu hanke on parhaillaan käynnissä.

Vaikka tuomioistuinjärjestelmän organisointiin liittyvien ratkaisujen tekeminen tuleekin perustaa asioiden arviointiin pidemmällä aikaperspektiivillä, tässä yhteydessä voidaan tuoda esiin sekin, että markkinaoikeuden nykyinen tuomarikunta on varsin voimakkaasti immateriaalioikeudellisesti suuntautunutta. Markkinaoikeudessa nykyisin toimivista yhdestätoista tuomarista enemmistöllä on kokemusta immateriaalioikeudellisten asioiden käsittelystä markkinaoikeuden ohella vähintään yhdestä muusta tuomioistuimesta. Tähän on epäilemättä katsottava olleen oma vaikutuksensa jo nykyisin laissa säädetyillä markkinaoikeustuomareilta edellytetyillä erityisillä kelpoisuusehdoilla.

Markkinaoikeuden tuomarit ja muu henkilöstö suhtautuvat myönteisesti ja innostuneesti työryhmän mietintöön sisältyvien ehdotusten toteuttamiseen. Tämä osaltaan on omiaan luomaan hyvät edellytykset kehittää markkinaoikeudesta sellainen immateriaalioikeudellisten ja kilpailuoikeusasioiden osaamiskeskus, joka kykenee korkeatasoiseen tuomitsemistyöskentelyyn. Tällaisen osaamiskeskuksen luominen palvelisi epäilemättä nykyistä huomattavasti paremmin myös työryhmän mietinnössä mainittua kansallista tavoitetta saada Euroopan unionin piirissä suunnitteilla olevan patenttioikeudenkäyntijärjestelmän mukainen aluejaosto Suomeen sekä mahdollistaisi osaltaan edellytysten luomista suomalaisten tuomareiden kelpoisuudelle kansainvälisiin tehtäviin, muun ohella mainitun suunnitteilla olevan Euroopan unionin patenttioikeudenkäyntijärjestelmän mukaisen keskusjaoston tuomareiksi.

Yksityiskohtaisempia näkökantoja mietinnössä esitettyyn

1. Työryhmämietinnössä ehdotetusta immateriaalioikeudellisten asioiden käsittelyn keskittämistä koskevasta perusratkaisusta

Kuten työryhmän mietinnössä todetaan, immateriaalioikeudellisten asioiden käsittely on nykyisin keskitettyä vain osittain. Tämä ei ole merkinnyt pelkästään sitä, että erityyppisiä immateriaalioikeudellisia asioita käsitellään nykyisin eri oikeuspaikoissa, vaan myös sitä, että asiallisesti samaa kysymystä koskeva asia saattaa olla samaan aikaan ratkaistavana kahdessa eri instanssissa.

Immateriaalioikeudellisten asioiden käsittelyyn liittyviä uudistustarpeita onkin viimeisten viiden vuoden aikana selvitetty oikeusministeriön toimesta kahden eri työryhmän avulla (vuonna 2003 perustettu niin sanottu IPR-tuomioistuintyöryhmä, joka luovutti mietintönsä huhtikuussa 2005 (oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2005:2), sekä nyt käsillä olevan mietinnön luovuttanut työryhmä). Vaikka kyseiset työryhmät joissain suhteissa päätyivätkin toisistaan poikkeaviin ratkaisuehdotuksiin, työryhmien mietintöjen valossa on todettavissa molempien työryhmien arvioineen sinänsä yhtäältä nykytilaa sekä toisaalta tavoitteita hyvinkin samansuuntaisesti. Kyseiset arviot ovat tiivistettävissä erityisesti seuraaviin seikkoihin:

• huolimatta siitä, että lukumääräisesti tarkasteltuna immateriaalioikeudellisten asioiden osalta kysymys on varsin pienestä asiaryhmästä, immateriaalioikeuden käytännöllinen ja taloudellinen merkitys on kasvanut huomattavasti viimeisinä vuosikymmeninä ja sen merkitys tulee todennäköisesti kasvamaan vielä entisestään,
• immateriaalioikeudellisten asioiden käsittely ja ratkaiseminen on vaativaa ja edellyttää erityistä asiantuntemusta,
• immateriaalioikeudellisten asioiden lukumääräinen vähyys merkitsee, että asiantuntemus on mahdollista turvata vain keskittämällä immateriaalioikeudellisten asioiden käsittely ja ratkaisutoiminta mahdollisimman suuressa määrin.

Käsillä olevassa työryhmän mietinnössä esitettyjä keskittämisen perusteina esille tuotuja seikkoja ja ehdotetulla uudistuksella tavoiteltavia päämääriä ei olekaan aihetta kiistää.

Lähdettäessä siitä, että immateriaalioikeudellisten asioiden käsittelyn keskittämistä koskevien eri ratkaisuvaihtoehtojen tarkastelun tulee jo käytännön realiteettien vuoksi rajoittua ”operointiin” olemassa olevan tuomioistuinjärjestelmän puitteissa, edellä mainittujen kahden työryhmän työskentelyn perusteella voidaan todeta olevan ilmeistä, ettei nykyjärjestelmän puitteissa ole mahdollista toteuttaa sellaista ”täydellistä ratkaisua”, joka mahdollistaisi sekä immateriaalioikeudellisten riita- ja rikosasioiden että hallinnollisessa menettelyssä ja käsittelyjärjestyksessä käsiteltävien eri immateriaalioikeuksien rekisteröintiä koskevien asioiden muutoksenhakumenettelyn keskittämisen yhteen oikeuspaikkaan. Viimeksi mainittuja asioita ei nimittäin ole mahdollista ohjata käsiteltäväksi Helsingin käräjäoikeudessa, kun taas immateriaalioikeudelliset rikosasiat eivät nykyisen tuomioistuinjärjestelmän puitteissa käytännössä ole keskitettävissä erityistuomioistuimena toimivaan markkinaoikeuteen. Vertailu immateriaalioikeudellisten asioiden keskittämisestä Helsingin käräjäoikeuden ja markkinaoikeuden välillä onkin siten luonnehdittavissa tietyllä tavalla toiseksi parhaimman ratkaisuvaihtoehdon etsimiseksi.

Työryhmän mietinnössä on lähdetty siitä, että keskittämisratkaisun kannalta keskeisessä asemassa ovat Patentti- ja rekisterihallituksen (jäljempänä PRH) valituslautakunnassa nykyisin käsiteltävät (eri teollisoikeuksien rekisteröintiin liittyvät) muutoksenhakuasiat. Työryhmä on katsonut, että keskittämisellä tavoiteltavia hyötyjä ei voida saavuttaa, elleivät kyseiset asiat tai ainakin olennainen osa niistä sisälly keskittämiseen.

Markkinaoikeus katsoo, että edellä mainittua työryhmän arviota PRH:n valituslautakunnassa nykyisin käsiteltävien muutoksenhakuasioiden keskeisestä merkityksestä keskittämisratkaisun kannalta on pidettävä perusteltuna. Tältä osin on todettavissa, että kyseinen arvio vastaa pääpiirteissään myös IPR-tuomioistuintyöryhmän mietinnössään esittämää arviota (ks. työryhmämietintö 2005:2 s. 65–66).

PRH:n valituslautakunnassa nykyisin käsiteltävien muutoksenhakuasioiden keskeistä merkitystä keskittämisratkaisun kannalta voidaan perustella jo kyseisten asioiden (suhteellisesti tarkasteltuna) suurella lukumäärällä. Kuten työryhmän mietinnössä on todettu, mainittuja asioita on määrällisesti jopa enemmän kuin Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltäviä immateriaalioikeudellisia riita-asioita. Markkinaoikeuden näkemyksen mukaan kyseisen määrällisen lisäyksen merkitys olisi, patenttia koskevien riita-asioiden vähäinen määrä huomioon ottaen, erityisen huomattava patenttiasioiden kohdalla patenttioikeuden asiantuntemuksen lisäämiseksi.

Sen sijaan immateriaalioikeudellisten rikosasioiden määrä ei ole kovinkaan suuri. Itse asiassa tekijänoikeuden loukkaamista koskevia asioita lukuun ottamatta, immateriaalioikeudellisia rikosasioita ei ole esiintynyt juuri lainkaan. Lisäksi on huomattava, että tekijänoikeuden loukkausta koskevista immateriaalioikeudellisista rikosasioista valtaosa on koskenut niin sanottuja piraattijuttuja, jotka yleensä ovat varsin ongelmattomia. Kun otetaan huomioon, ettei rikosvastuun toteuttamista muutoinkaan voida pitää mitenkään pääasiallisena immateriaalioikeuden alan oikeusturvakeinona, markkinaoikeus katsoo, ettei immateriaalioikeudellisten rikosasioiden keskittämisen ulkopuolelle jättämisestä käytännössä aiheutuvia haittoja voida pitää merkittävinä.

Lisäksi on huomattava, että mahdollisia viimeksi mainittuja haittoja on sinänsä mahdollista vähentää turvaamalla asiantuntemuksen oleminen käytettävissä immateriaalioikeudellisten rikosasioiden varalle muulla tavoin. Ensinnäkin jo nykyisellään tuomioistuinten on sinänsä mahdollista pyytää lausunto tekijänoikeuslain soveltamisesta tekijänoikeusneuvostolta tai oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetun lain soveltamisesta työsuhdekeksintölautakunnalta. Toiseksi siihen nähden, että kilpailunrajoituksista annetun lain 27 §:n 2 momentissa on säädetty yleisille tuomioistuimille mahdolliseksi pyytää joko omasta tai asianosaisen aloitteesta lausunto markkinaoikeudelta, mikäli asian ratkaiseminen edellyttää erityistä kilpailuasioiden tuntemusta, mitään estettä ei liene olemassa vastaavan mahdollisuuden säätämiselle myös immateriaalioikeudellisten rikosasioiden varalle immateriaalioikeuden asiantuntemuksen osalta.

Edellä mainitun perusteella markkinaoikeus pitääkin perusteltuna työryhmän mietinnössä ehdotettua immateriaalioikeudellisten asioiden käsittelyn keskittämistä koskevaa perusratkaisua immateriaalioikeudellisten asioiden (erityisesti immateriaalioikeudellisten riita-asioiden ja PRH:n valituslautakunnassa nykyisin käsiteltävien muutoksenhakuasioiden) käsittelyn keskittämisestä markkinaoikeuteen.

2. Immateriaalioikeudellisten asioiden käsittelyn keskittämisen laajuudesta

Työryhmän mietinnön jaksossa 4 on sinänsä käsitelty keskittämiseen sisältyviä asiaryhmiä molempien mietinnössä tarkasteltujen keskittämisen vaihtoehtojen kannalta. Seuraavassa keskittämisen laajuutta koskevan kysymyksen tarkastelu rajoitetaan kuitenkin ainoastaan mietinnössä päädyttyyn markkinaoikeusvaihtoehtoon.

2.1. PRH:n valituslautakunnassa nykyisin käsiteltävät muutoksenhakuasiat

Työryhmän mietinnössä ehdotetaan, että markkinaoikeuteen siirrettäisiin PRH:n valituslautakunnassa nykyisin käsiteltävistä asioista valitukset patentti-, tavaramerkki- ja mallioikeusasioissa tehtyihin väitteisiin annetuista PRH:n ratkaisuista sekä valitukset hyödyllisyysmallin ja piirimallin rekisteröinnin mitättömäksi julistamista tarkoittaviin hakemuksiin annetuista PRH:n ratkaisuista.

Kuten työryhmän mietinnössä on todettu, PRH:n valituslautakunnassa käsiteltävät muutoksenhakuasiat ovat periaatteessa jaettavissa kahteen ryhmään, joista ensimmäisen muodostavat rekisteröitävien oikeuksien hakijoiden valitukset näille kielteisistä rekisteröintipäätöksistä ja toisen ryhmän oikeuksien hakijoiden/haltijoiden tai väitteentekijöiden valitukset väitteisiin annetuista ratkaisuista. Tämän lisäksi PRH:n valituslautakunnassa käsiteltäviin muutoksenhakuasioihin kuuluvat vielä jo edellä mainitut valitukset hyödyllisyysmallin ja piirimallin rekisteröinnin mitättömäksi julistamista tarkoittaviin hakemuksiin annetuista PRH:n ratkaisuista.

Työryhmä on sinänsä todennut, että edellä mainituille rekisteröinti- ja väiteasioille on yhteistä, että niissä molemmissa on kysymys muutoksenhausta hallintopäätökseen. Työryhmän mukaan sinänsä ei olisikaan olemassa mitään estettä molempien kyseisten asiaryhmien mukaisten asioiden siirtämiselle markkinaoikeuteen. Työryhmä on kuitenkin päätynyt katsomaan, että tarkoituksenmukaisinta olisi siirtää markkinaoikeuteen vain ne PRH:n valituslautakunnan asiat, jotka luontevimmin soveltuvat nimenomaan oikeudenkäyntimenettelyssä käsiteltäväksi. Työryhmän mukaan tällaisen asiaryhmän muodostavat valitukset väitteisiin ja mitättömäksi julistamista tarkoittaviin hakemuksiin annetuista PRH:n ratkaisuista.

Kuten markkinaoikeus on jo edellä todennut, PRH:n valituslautakunnassa nykyisin käsiteltävien muutoksenhakuasioiden merkitystä on sinänsä pidettävä keskeisenä keskittämisratkaisun kannalta. Tähän nähden kyseisten asioiden keskittämistä markkinaoikeuteen on pidettävä perusteltuna. Sen sijaan markkinaoikeus suhtautuu varauksellisesti siihen, miten perusteltuna on pidettävä työryhmän ehdotusta lukea keskittämisen piiriin ainoastaan valitukset väitteisiin ja mitättömäksi julistamista tarkoittaviin hakemuksiin annetuista PRH:n ratkaisuista.

Viimeksi mainittuun liittyen markkinaoikeus toteaa, että työryhmä ei vaikuta juurikaan kiinnittäneen huomiota tai ainakaan antaneen sanottavaa merkitystä sille, että rekisteröinti- ja väiteasioiden taustalla on pohjimmiltaan kysymys samasta immateriaalioikeudellisesta tulkinta-/arviointikysymyksestä, eli siitä, täyttääkö haettu rekisteröitävä oikeus asianomaisissa immateriaalioikeuslaeissa rekisteröinnille säädetyt edellytykset. Näin tarkasteltuna rekisteröinti- ja väiteasioiden välillä on markkinaoikeuden näkemyksen mukaan vaikea nähdä olevan sellaista eroa, mikä tekisi työryhmän ehdotuksen lukea keskittämisen piiriin ainoastaan valitukset väitteisiin ja mitättömäksi julistamista tarkoittaviin hakemuksiin annetuista PRH:n ratkaisuista perustelluksi.

Työryhmän ehdotusta voi pitää jopa sen itse asettamien tavoitteiden vastaisena. Mikäli pyrkimyksenä on todella keskittää ratkaisutoiminnassa tarvittava asiantuntemus yhteen oikeuspaikkaan – ja vähentää nykyisin ongelmaksi koettua asiantuntemuksen olemista hajallaan – on vaikea nähdä minkä vuoksi osa PRH:n valituslautakunnassa nykyisin käsiteltävistä immateriaalioikeudellisista muutoksenhakuasioista jätettäisiin käsiteltäväksi keskitetyn oikeuspaikan ulkopuolelle, vaikka mitään periaatteellista estettä lukea keskittämisen piiriin kaikki PRH:n valituslautakunnassa nykyisin käsiteltävät immateriaalioikeudelliset muutoksenhakuasiat ei olisi olemassa. Päinvastoin työryhmän ehdotuksen toteuttamisen kyseiseltä osin olisi katsottava merkitsevän sitä, että vastaisuudessakin olisi jollakin tavalla pystyttävä turvaamaan asiantuntemuksen olemassaolo kahdessa eri oikeuspaikassa samaan aikaan – minkä nykyisin on koettu olevan tietyllä tavalla koko ongelman ydin. Mahdollista ei nimittäin liene, että samat henkilöt harjoittaisivat ratkaisutoimintaa työskentelemällä samaan aikaan sekä PRH:n valituslautakunnassa että markkinaoikeudessa.

Markkinaoikeus katsookin, että keskittämiseen piiriin tulisi lukea PRH:n valituslautakunnassa nykyisin käsiteltävistä asioista paitsi valitukset patentti-, tavaramerkki- ja mallioikeusasioissa tehtyihin väitteisiin annetuista PRH:n ratkaisuista myös valitukset patentin, hyödyllisyysmallin, mallioikeuden, tavaramerkin, toiminimen ja piirimallin rekisteröintiä koskevista PRH:n (lopullisista) ratkaisuista. Lisäksi keskittämisen piiriin tulisi lukea työryhmän mietinnössä ehdotetun mukaisesti myös valitukset hyödyllisyysmallin ja piirimallin rekisteröinnin mitättömäksi julistamista tarkoittaviin hakemuksiin annetuista PRH:n ratkaisuista.

Edellä esitettyä ratkaisuvaihtoehtoa täydentämään markkinaoikeus sen sijaan ehdottaa harkittavaksi, että niissä asioissa, joissa on kysymys rekisteröitävien oikeuksien hakijoiden valituksista näille kielteisestä PRH:n rekisteröintipäätöksestä, markkinaoikeudelle tehtävän muutoksenhaun pakolliseksi esivaiheeksi säädettäisiin oikaisuvaatimuksen tekeminen PRH:lle. Kyseisen järjestelyn voitaisiin nähdä olevan hyvin sovitettavissa yhteen parhaillaankin vireillä olevan oikaisuvaatimusjärjestelmän kehittämispyrkimyksen kanssa.

2.2. Teollisoikeudelliset riita-asiat

Työryhmän mietinnössä ehdotetaan, että markkinaoikeuteen siirrettäisiin Helsingin käräjäoikeudesta patentin, mallioikeuden, tavaramerkin, toiminimen ja kasvinjalostajanoikeuden rekisteröinnin kumoamista koskevat asiat sekä patenttia, hyödyllisyysmallia, mallioikeutta, tavaramerkkiä, toiminimeä, piirimallia ja kasvinjalostajanoikeutta koskevat riita-asiat.

Työryhmän mukaan keskittämisen tavoitteiden kannalta on tärkeää, että teollisoikeudelliset riita-asiat käsitellään keskitetyssä oikeuspaikassa.

Markkinaoikeus katsoo, ettei kyseistä työryhmän arviota ole syytä kiistää. Ehdotusta edellä mainittujen teollisoikeudellisten riita-asioiden keskittämisestä markkinaoikeuteen on siten markkinaoikeuden näkemyksen mukaan pidettävä perusteltuna. Vaikka työryhmän mietinnössä asiasta ei ole nimenomaisesti lausuttu, ehdotuksen lienee ymmärrettävä merkitsevän, että markkinaoikeus säädettäisiin Helsingin käräjäoikeuden sijaan lailliseksi tuomioistuimeksi myös niissä asioissa, jotka koskevat oikeutta keksintöön, johon on haettu Euroopan patenttisopimuksessa (SopS 8/1996) tarkoitettua eurooppapatenttia, kuin myös yhteisömallista annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 6/2002 tarkoitetuksi yhteisömalliasioita käsitteleväksi tuomioistuimeksi ja yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 mukaiseksi yhteisön tavaramerkkituomioistuimeksi.

Edelleen vaikka työryhmän mietinnössä asiaa ei olekaan nimenomaisesti käsitelty, edellä mainitun teollisoikeudellisten riita-asioiden keskittämistä koskevan lähtökohdan mukaisena lienee pidettävä, että markkinaoikeuteen keskitettäisiin myös oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetun lain mukaiset työnantajalle tai työntekijälle kuuluvia oikeuksia koskevat riita-asiat, oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin annetun lain soveltamisalaan kuuluvat riita-asiat, maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä annetun lain nojalla valtiolle pakkolunastettavasta keksinnöstä suoritettavaa kohtuullisen korvauksen määrittämistä tarkoittavat asiat sekä yhteismerkkilain mukaisia yhteismerkkejä koskevat riita-asiat.

2.3. Tekijänoikeudelliset riita-asiat

Työryhmän mietinnössä ehdotetaan, että markkinaoikeuteen siirrettäisiin yleisissä tuomioistuimissa käsiteltävistä asioista tekijänoikeuksia ja sen lähioikeuksia koskevat riita-asiat.

Työryhmän mietinnössä on kysymyksessä olevilta osin katsottava pidetyn perustelluimpana sellaista ratkaisua, jossa tekijänoikeudelliset riita-asiat keskitetään samaan oikeuspaikkaan teollisoikeudellisten riita-asioiden kanssa. Työryhmän mukaan keskittämistä on katsottava puoltavan tekijänoikeudellisten riita-asioiden vaativuus ja niiden vähäinen määrä.

Markkinaoikeus katsoo, ettei kyseistä työryhmän arviota ole syytä kiistää. Ehdotusta tekijänoikeuksia ja sen lähioikeuksia koskevien riita-asioiden keskittämisestä markkinaoikeuteen on siten markkinaoikeuden näkemyksen mukaan pidettävä perusteltuna.

2.4. Immateriaalioikeudelliset rikosasiat

Kuten jo edellä on todettu, immateriaalioikeudellisten rikosasioiden keskittämistä markkinaoikeuteen ei nykyisen tuomioistuinjärjestelmän puitteissa ole pidettävä käytännössä mahdollisena. Työryhmän mietinnössä onkin siten katsottava perustellusti ehdotetun immateriaalioikeudellisten rikosasioiden jättämistä keskittämisen ulkopuolelle.

2.5. Toiminimet ja verkkotunnukset

Työryhmän mietinnössä ehdotetaan, että markkinaoikeuteen siirrettäisiin Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltävistä asioista toiminimen rekisteröinnin kumoamista tarkoittavat asiat ja muut toiminimeä koskevat riita-asiat sekä hallinto-oikeuksissa käsiteltävistä asioista valitukset verkkotunnusten rekisteröintiä koskevista päätöksistä.

Työryhmän voidaan katsoa lähteneen mainituilta osin siitä, että keskittämisen piiriin kuuluisivat sinänsä osaltaan luontevasti toiminimiä koskevat riita-asiat sekä muutoksenhaku toiminimen ja verkkotunnuksen rekisteröintiin liittyvissä asioissa.

Markkinaoikeus katsoo, että kyseistä työryhmän arviota mainittujen toiminimi- ja verkkotunnusasioiden kuulumisesta luontevasti keskittämisen piiriin on pidettävä perusteltuna.

Vaikka työryhmän mietinnössä on nimenomaisesti todettu, että muutoksenhaku toiminimi- ja verkkotunnusasioissa kuuluisi luontevasti keskittämisen piiriin, työryhmä ei mietinnössään ole kuitenkaan ehdottanut markkinaoikeuteen siirrettäväksi valituksia toiminimen rekisteröintiä koskevista päätöksistä. Tämän on ilmeisesti ymmärrettävä johtuneen työryhmän omaksumasta lähtökohdasta lukea keskittämisen piiriin PRH:n valituslautakunnassa nykyisin käsiteltävistä muutoksenhakuasioista ainoastaan valitukset väitteisiin annetuista PRH:n ratkaisuista.

Kuten markkinaoikeuden lausunnossa on edellä esitetty, markkinaoikeus katsoo, että PRH:n valituslautakunnassa nykyisin käsiteltävien muutoksenhakuasioiden osalta keskittämisen tulisi koskea kaikkia valituslautakunnassa nykyisin käsiteltäviä immateriaalioikeudellisia muutoksenhakuasioita, eli muitakin asioita kuin valituksia patentti-, tavaramerkki- ja mallioikeusasioissa tehtyihin väitteisiin annetuista PRH:n ratkaisuista sekä valituksia hyödyllisyysmallin ja piirimallin rekisteröinnin mitättömäksi julistamisvaatimuksiin annetuista PRH:n ratkaisuista.

Markkinaoikeus näin ollen katsoo, että keskittämiseen piiriin tulisi työryhmän mietinnössä ehdotetun lisäksi lukea myös valitukset toiminimen rekisteröintiä koskevista PRH:n (lopullisista) ratkaisuista.

Viimeksi mainittujen asioiden osalta, kuten myös verkkotunnusten rekisteröintiä koskevista Viestintäviraston päätöksistä valittamisen osalta, voisi kuitenkin edellä jo esitetyn mukaisesti harkita, että markkinaoikeudelle tehtävän muutoksenhaun pakolliseksi esivaiheeksi säädettäisiin oikaisuvaatimuksen tekeminen PRH:lle ja vastaavasti Viestintävirastolle.

2.6. Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa ja vahingonkorvaus

Työryhmän mietinnössä ehdotetaan, että markkinaoikeuteen siirrettäisiin yleisissä tuomioistuimissa käsiteltävistä asioista sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaiset vahingonkorvausasiat.

Työryhmän mietinnössä on todettu asiantuntijakuulemisessa ilmenneen, että nykyisin voimassa olevaa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin sisältyvää oikeuspaikkasääntelyä, jonka mukaan lakiin perustuvat kieltoasiat käsittelee ja ratkaisee markkinaoikeus, kun taas vahingonkorvausasiat kuuluvat yleisten tuomioistuimien toimivaltaan, on pidetty yksimielisesti epäkohtana.

Markkinaoikeus katsoo, ettei kyseistä työryhmän arviota ole syytä kiistää. Ehdotusta sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaisten vahingonkorvausasioiden keskittämisestä markkinaoikeuteen on siten markkinaoikeuden näkemyksen mukaan pidettävä perusteltuna.

Sitä, että kaikki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaiset riita-asiat keskitettäisiin nimenomaan markkinaoikeuteen, voidaan pitää perusteltuna myös siltä kannalta tarkasteltuna, että jo tällä hetkellä markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu myös tiettyjen kuluttajansuojalain mukaisten asioiden käsittely. Viimeksi mainituilla asioilla on nimittäin olennainen lainsäädännöllinen yhteys sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaisiin asioihin, minkä vuoksi oikeuskäytännön yhtenäisyyden kannalta on tärkeää, että kyseiset asiat käsitellään ja ratkaistaan samassa oikeuspaikassa.

2.7. Kasvinjalostajanoikeuden rekisteröintiä koskevat muutoksenhakuasiat

Työryhmän mietinnössä ehdotetaan, että markkinaoikeuteen siirrettäisiin hallinto-oikeuksissa käsiteltävistä asioista valitukset kasvinjalostajanoikeuden rekisteröintiä koskevista päätöksistä.

Työryhmän mietinnössä ei ehdotusta edellä mainittujen asioiden käsittelyn keskittämisestä ole käsitelty sen laajemmin.

Markkinaoikeus katsoo, että työryhmän mietinnössä esitettyjen, immateriaalioikeudellisten asioiden keskittämiseen tähtäävien tavoitteiden valossa arvioituna kyseistä työryhmän ehdotusta on pidettävä sinänsä perusteltuna.

Markkinaoikeus kuitenkin toteaa, että myös kasvinjalostajanoikeuden rekisteröintiä koskevista kasvilajikelautakunnan päätöksistä valittamisen osalta voisi edellä jo esitetyn mukaisesti harkita, että markkinaoikeudelle tehtävän muutoksenhaun pakolliseksi esivaiheeksi säädettäisiin oikaisuvaatimuksen tekeminen kasvilajikelautakunnalle.

2.8. Turvaamistoimet

Työryhmän mietinnössä ehdotetaan, että markkinaoikeuteen siirrettäisiin Helsingin käräjäoikeudesta patenttia, hyödyllisyysmallia, mallioikeutta, tavaramerkkiä, toiminimeä, piirimallia ja kasvinjalostajanoikeutta koskevat turvaamistoimiasiat ja todistelun turvaamisesta annetun lain mukaiset asiat sekä yleisissä tuomioistuimissa käsiteltävistä asioista tekijänoikeuksia ja sen lähioikeuksia koskevat turvaamistoimiasiat, kielto- ja keskeyttämismääräystä koskevat asiat sekä todistelun turvaamisesta annetun lain mukaiset asiat.

Työryhmän mukaan keskitettäessä immateriaalioikeudelliset asiat samaan oikeuspaikkaan on samalla varmistettava, että myös turvaamistoimiasiat sekä tiedonsaanti-, keskeyttämis- ja kieltomääräykset käsitellään yksinomaan kyseisessä keskitetyssä oikeuspaikassa.

Markkinaoikeus katsoo, ettei kyseistä työryhmän arviota ole syytä kiistää. Ehdotusta turvaamistoimiasioiden, tiedonsaanti-, kielto- ja keskeyttämismääräystä koskevien asioiden sekä todistelun turvaamisesta annetun lain mukaisten asioiden keskittämisestä markkinaoikeuteen on siten markkinaoikeuden näkemyksen mukaan pidettävä perusteltuna.

Vaikka työryhmän mietinnössä asiaa ei olekaan nimenomaisesti käsitelty, edellä mainitun turvaamistoimiasioiden keskittämistä koskevan lähtökohdan mukaisena lienee pidettävä, että myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin perustuvat oikeudenkäymiskaaren 7 luvun mukaiset turvaamistoimiasiat keskitetään markkinaoikeuteen. Nykyiselläänhän kyseisten turvaamistoimiasioiden käsittely kuuluu yleisille alioikeuksille, eli yleensä lähtökohtaisesti vastaajan kotipaikan käräjäoikeudelle.

2.9. Muut (vahingonkorvaus)asiat

Työryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti keskittynyt mietinnössään tarkastelemaan immateriaalioikeudellisten asioiden tuomioistuinkäsittelyn keskittämistä.

Kuten edellä on todettu, työryhmä on mietinnössään kiinnittänyt huomiota nykyisin vallitsevana epäkohtana siihen, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaisten asioiden osalta kyseiseen lakiin perustuvat kieltoasiat käsittelee ja ratkaisee markkinaoikeus, kun taas vahingonkorvausasiat kuuluvat yleisten tuomioistuimien toimivaltaan. Työryhmä onkin edellä selostetun mukaisesti päätynyt ehdottamaan, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaiset vahingonkorvausasiat keskitetään markkinaoikeuteen, käsiteltäväksi näin samassa oikeuspaikassa kyseiseen lakiin perustuvien kieltoasioiden kanssa.

Vaikka kysymys sinänsä on jossain määrin immateriaalioikeuden ulkopuolelle jäävistä asioista, markkinaoikeus haluaa tässä yhteydessä kiinnittää oikeusministeriön huomion siihen, että edellä mainittua vastaavan epäkohdan voidaan katsoa nykyisellään liittyvän myös kilpailunrajoituksista annetun lain sekä julkisista hankinnoista annetun lain mukaisiin asioiden käsittelyyn. Nykyiselläänhän molempien lakien osalta asioiden tuomioistuinkäsittely on valtaosin keskitetty markkinaoikeuteen, lukuun ottamatta kuitenkaan vahingonkorvausasioita, joiden käsittely kuuluu sekä kilpailunrajoituksista annetun lain että julkisista hankinnoista annetun lain osalta yleisille alioikeuksille.

3. Työryhmämietinnössä esitetyistä yleisistä reunaehdoista

Työryhmän mietinnön jaksossa 3 on käsitelty keskittämiseen liittyviä yleisiä reunaehtoja. Tässä yhteydessä markkinaoikeus rajoittaa tarkastelunsa kyseisessä jaksossa esitetyn osalta enää siinä käsiteltyyn kysymykseen muutoksenhakumenettelystä markkinaoikeusvaihtoehdon kohdalla.

Työryhmän mietinnössä todetaan, että mikäli immateriaalioikeudelliset asiat keskitettäisiin markkinaoikeuteen, korkein oikeus olisi ensimmäinen ja ainoa muutoksenhakuaste haettaessa muutosta riita-asiassa markkinaoikeuden ratkaisuun. Työryhmä on katsonut, että Suomen kansainvälisistä sitoumuksista ja Suomen perustuslaista (jäljempänä perustuslaki) voi johtua, että muutoksenhakusääntelyä markkinaoikeudesta korkeimpaan oikeuteen olisi ainakin immateriaalioikeudellisten asioiden osalta tarkistettava. Työryhmän mukaan sanottu voisi tapahtua siten, että muutoksenhakua korkeimpaan oikeuteen säänteleviin oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n mukaisiin valitusluvan myöntämisperusteisiin lisättäisiin immateriaalioikeudellisten asioiden osalta peruste, jonka mukaan valituslupa olisi myönnettävä, jos valituksen perusteella on ilmennyt aihetta epäillä markkinaoikeuden ratkaisun oikeellisuutta oikeuskysymyksen osalta.

Markkinaoikeus katsoo, että edellä selostetun työryhmän arvion paikkansapitävyyttä on pidettävä kyseenalaisena.

Työryhmän mietinnössä todetaan, että Suomea velvoittavan Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimukseen liittyvän sopimuksen teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights; TRIPS-sopimus) 32 artiklasta ja 41 artiklan 4 kohdasta seuraa, että mikäli immateriaalioikeudelliset riita-asiat keskitettäisiin markkinaoikeuteen, niin haettaessa markkinaoikeuden ratkaisuun muutosta korkeimmalta oikeudelta oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n valituslupaedellytyksestä olisi mahdollisesti joko luovuttava kokonaan tai sitä olisi ainakin väljennettävä niin, että korkeimman oikeuden olisi valituslupaharkinnassaan tutkittava markkinaoikeuden ratkaisun oikeellisuus ainakin oikeuskysymyksen osalta.

Markkinaoikeuden näkemyksen mukaan edellä selostettu työryhmän tulkinta TRIPS-sopimuksen määräysten ja oikeudenkäymiskaaren 30 luvussa säädetyn valituslupajärjestelmän osalta ei vaikuta perustellulta. TRIPS-sopimuksen 41 artiklan 4 kohdassa sinänsä säädetään muun ohella, että asianosaisilla on oltava oikeus saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi myös tuomioistuimen ensimmäisen asteen antama tuomio oikeuskysymyksen osalta, ottaen kuitenkin huomioon kansalliset säännökset, joiden mukaan tuomioistuimen toimivalta voi määräytyä asian merkittävyyden mukaan. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvussa säädetyn valituslupajärjestelmän osalta on kuitenkin huomattava, että vaikka järjestelmä merkitseekin sitä, että asian tutkiminen sinänsä edellyttää, että korkein oikeus antaa ensin luvan muutoksenhakuun, sanotun ei kuitenkaan voida katsoa merkitsevän valituskieltoa eikä siten sitä, ettei asianosaisella olisi lainkaan oikeutta valittaa ja ettei asianosaisilla näin olisi TRIPS-sopimuksen 41 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valitusoikeutta.

Työryhmä on lisäksi viitannut siihen, että myös perustuslaista saattaisi johtua tarve edellä selostettuun muutoksenhakusääntelyn tarkistamiseen. Työryhmän mietinnössä on tältä osin lähinnä kiinnitetty huomiota perustuslain 21 §:n 2 momentin säännökseen, jonka mukaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin kuuluu oikeus hakea muutosta, mikä turvataan lailla, sekä lisäksi todettu, kuinka markkinaoikeutta perustettaessa kyseiseen näkökohtaan ei olisi kiinnitetty lainkaan huomiota.

Kuten työryhmän mietinnössäkin on tuotu esiin, markkinaoikeudessa nykyisin käsiteltävien markkinaoikeudellisten asioiden – joihin kuuluvat muun ohella sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaiset kieltoasiat – osalta markkinaoikeuden ratkaisuihin haetaan muutosta eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain mukaisesti valittamalla korkeimpaan oikeuteen, mikäli korkein oikeus myöntää valitusluvan.

Viimeksi mainitun lain osalta on todettavissa, että se säädettiin osana sitä ”lakipakettia”, jolla markkinaoikeus perustettiin. Ottaen huomioon, että kyseiset lait on säädetty nykyisen perustuslain ollessa voimassa, on jo sanotun perusteella sinänsä esitettävissä, että lainsäätäjä on katsonut perustuslain 21 §:n 2 momentin valossa riittäväksi riita-asioiden osalta sen, että tuomioistuimen ensimmäisenä asteena ratkaisemaan asiaan muutoksenhakukeinona on valittaminen korkeimpaan oikeuteen, mikäli korkein oikeus myöntää valitusluvan.

Edellä mainitun lisäksi on kuitenkin esitettävissä, ettei työryhmän huomautuksen siitä, että markkinaoikeutta perustettaessa muutoksensääntelyn perustuslainmukaisuuteen ei olisi kiinnitetty lainkaan huomiota, ole katsottava pitävän paikkansa. Hallituksen esityksen markkinaoikeuslaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi (HE 105/2001 vp) säätämisjärjestystä käsittelevässä jaksossa on nimittäin todettu, että ”Ylimmän tuomiovallan käyttömahdollisuuksilla on myös liittymäkohtia perustuslain 21 §:n vaatimuksiin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamisesta. Tässä ehdotuksessa markkinaoikeudellisten asioiden käsittelyjärjestelmä saatettaisiin vastaamaan muiden asioiden käsittelyjärjestelmiä avaamalla ensi asteen tuomioistuimen päätöksestä muutoksenhakumahdollisuus valitusluvanvaraisesti korkeimpaan oikeuteen.” Perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 35/2001 vp) on puolestaan kyseisen hallituksen esityksen osalta lausuttu, että valiokunta yhtyy muiden esityksen säätämisjärjestysperusteluissa käsiteltyjen seikkojen osalta ??kuin lausunnossa erikseen käsiteltyjen käsittelyn julkisuutta markkinaoikeudessa koskevien seikkojen osalta?? perusteluissa todettuihin loppupäätelmiin.

Edellä mainittujen näkökohtien lisäksi markkinaoikeus haluaa lisäksi tuoda esiin sen, että ainakin sen perusteella, mitä havaintoja markkinaoikeus on voinut tehdä muutoksenhakemisesta ja valituslupien myöntämisestä markkinaoikeudellisissa asioissa markkinaoikeuden historian ensimmäisten kuuden vuoden ajalta, on esitettävissä, että voimassaolevat oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n valituslupaperusteet tarjoavat korkeimmalle oikeudelle varsin hyvän mahdollisuuden joustavuuteen lupaperusteita sovellettaessa.

Se, että immateriaalioikeudellisten riita-asioiden osalta vastaisuudessa olisi mahdollista hakea muutosta ainoastaan valittamalla korkeimpaan oikeuteen, mikäli korkein oikeus myöntää valitusluvan, merkitsisi sinänsä nykyisin käräjäoikeuksissa käsiteltävien asioiden osalta muutoksenhakumahdollisuuksien kaventumista nykytilaan verrattuna ja siinä mielessä oikeusturvan heikentymistä. Kyseisen seikan voi toisaalta kuitenkin nähdä olevan yksi ratkaisu siihen, millä keinoin luoda edellytyksiä oikeusturvan paremmalle saatavuudelle. Työryhmän mietinnössäkin on nimittäin kiinnitetty huomiota tärkeyteen poistaa niitä esteitä, jotka tosiasiassa vaikeuttavat tai pitkittävät asianosaisen pääsyä oikeuksiinsa. Tällaisina esteinä mietinnössä on mainittu asian kokonaiskesto sen vireillepanosta lainvoimaiseen ratkaisuun sekä oikeudenkäynnin kustannukset. Yhden muutoksenhakuasteen poistaminen parantaisi kiistämättä molemmissa mainituissa suhteissa oikeusturvan saatavuutta. Tältä osin erityistä merkitystä voidaan kenties ajatella olevan annettavissa myös sille, miten nimenomaan juuri oikeusturvaa tavoittelevat tahot suhtautuvat ajatukseen kaventaa muutoksenhakumahdollisuuksia.

Eräänlaisena ”reaalisena näkökohtana” voidaan myös esittää, että pienen maan kohdalla haasteena on aina asiantuntijoiden riittävyyden takaaminen. Pelkällä muutoksenhakumahdollisuudella sinänsä ei liene juurikaan merkitystä, mikäli samaan aikaan ei pystytä takaamaan muutoksenhakuasteeseen vähintään samantasoista asiantuntemuksen tasoa kuin mikä ensimmäisen asteen tuomioistuimessa on.

4. Asioiden käsittelystä keskitetyssä oikeuspaikassa

Työryhmän mietinnössä on kiinnitetty huomiota immateriaalioikeudellisten asioiden käsittelyn viipymiseen niin Helsingin käräjäoikeudessa kuin PRH:n valituslautakunnassa.

Tähän liittyen mietinnössä on asioiden käsittelyn joutuisuuden parantamiseksi käsitelty kysymystä PRH:n valituslautakunnassa nykyisin käsiteltävien muutoksenhakuasioiden ja riita-asioiden menettelytavoista (menettelytapojen erilaisuudesta) sekä kysymyksiä asioiden käsittelyn yhdistämisestä eri suhteissa.

Markkinaoikeus katsoo, että työryhmän ehdotusta siitä, että PRH:n valituslautakunnassa nykyisin käsiteltävien muutoksenhakuasioiden ja riita-asioiden osalta menettelytavat säilytettäisiin edelleen lähtökohtaisesti ennallaan (ensiksi mainittujen osalta käsiteltäviksi hallintolainkäyttölain mukaisessa järjestyksessä ja riita-asioiden osalta käsiteltäviksi oikeudenkäymiskaaren riita-asioita koskevien säännösten mukaisesti), on pidettävä sinänsä perusteltuna. Myös mahdollisuuksien lisäämistä immateriaalioikeudellisten asioiden käsittelyn yhdistämiseksi niissä tapauksissa, joissa se on tarkoituksenmukaista, on markkinaoikeuden mielestä pidettävä sinänsä kannatettavana.

Mainittujen kysymysten varsinainen tarkempi tarkastelu on markkinaoikeuden näkemyksen mukaan kuitenkin luontevinta jättää suoritettavaksi asian jatkovalmistelun yhteyteen. Samassa yhteydessä, kuten työryhmän mietinnössä on todettu, tulee kokonaisvaltaisesti arvioida uudelleen myös immateriaalioikeudellisten erityislakien menettelysäännökset. Tämän lisäksi työryhmän mietinnössä todetun mukaisesti jatkovalmistelun yhteydessä tulee harkittavaksi myös tarvittavan prosessilain muut yksityiskohdat.

5. Kokoonpano asioiden käsittelyssä

Työryhmän mietinnössä on käsitelty myös lyhyesti immateriaalioikeudellisten asioiden käsittelykokoonpanoa koskevia kysymyksiä. Mietinnössä on kiinnitetty huomiota muun ohella siihen, kuinka asiantuntemus immateriaalioikeudellisia asioita käsiteltäessä ja ratkaistaessa voidaan turvata osaltaan säätämällä asian käsittelykokoonpanosta ja kokoonpanon jäsenten kelpoisuusvaatimuksista. Työryhmän mukaan asiantuntemusta turvaava sääntely kelpoisuusvaatimuksista on nykyisin epätäsmällistä, hajanaista ja puutteellista, minkä vuoksi sääntely olisi keskittämisen yhteydessä koottava johdonmukaiseksi ja harkituksi kokonaisuudeksi.

Markkinaoikeus katsoo, että kyseistä työryhmän ehdotusta siitä, että asian käsittelykokoonpanosta ja kokoonpanon jäsenten kelpoisuusvaatimuksista säädetään erikseen on pidettävä sinänsä perusteltuna.

Markkinaoikeuden osalta viimeksi mainitun ei tosin sinänsä ole katsottava merkitsevän huomattavampaa periaatteellista muutosta nykytilaan, sillä markkinaoikeustuomariksi nimittäminen edellyttää jo nykyisellään tiettyjen laissa säädettyjen erityisten kelpoisuusehtojen täyttämistä.

Markkinaoikeus katsoo, ettei tässä vaiheessa ole kuitenkaan vielä tarkoituksenmukaista ottaa tarkemmin kantaa asioiden käsittelykokoonpanoihin tai kokoonpanon jäsenten kelpoisuusvaatimuksiin, vaan että sanottujen kysymysten yksityiskohtainen tarkastelu on luontevinta jättää suoritettavaksi asian jatkovalmistelun yhteyteen.

Tässä yhteydessä markkinaoikeus kiinnittää kuitenkin huomiota työryhmän mietinnössä ehdotettuun seikkaan siitä, että patentti-, hyödyllisyysmalli- ja mallioikeusasioiden kokoonpanon osalta säädettäisiin erikseen siitä, että lainoppineista tuomareista yhden tulisi olla erityisesti patenttioikeuden asiantuntija, jolle olisi asetettu erityinen kelpoisuusvaatimus. Markkinaoikeus suhtautuu jossain määrin varauksellisesti siihen, että sen kaltaisen erityistuomioistuimen kohdalla olisi tarvetta säätää vielä erikseen työryhmän mietinnössä ehdotetulla tavalla. Markkinaoikeuden näkemyksen mukaan olisi riittävää se, että markkinaoikeustuomareista säädettävillä erityisillä kelpoisuusehdoilla varmistetaan patenttioikeuden asiantuntemuksen tuleminen edustetuksi markkinaoikeuden tuomarikunnassa. Se, että kyseinen asiantuntemus tulee myös hyödynnetyksi yksittäisen patentti-, hyödyllisyysmalli- ja mallioikeusasian käsittelyssä, on markkinaoikeuden näkemyksen mukaan sen sijaan täysin riittävässä määrin taattavissa asioiden jakamista ym. koskevilla tuomioistuimen sisäisillä toimenpiteillä. Tällä tavalla taataan paremmin tarpeen niin vaatiessa (esimerkiksi loma-ajat ja sairauslomatilanteet) myös joustavuus asioiden käsittelyssä yksittäistapauksissa ja estetään osaltaan asioiden joutuisan käsittelyn vaarantuminen.

Työryhmämietinnössä esitetystä etenemistavasta

Työryhmän mietinnössä todetaan, että siinä on immateriaalioikeudellisten asioiden käsittelystä ja asioiden ratkaisukokoonpanosta esitetty vain suuntaviivoja ja että immateriaalioikeudellisia asioita varten tarvittavan prosessilain yksityiskohdat on siten harkittava jatkovalmistelussa. Edelleen mietinnössä todetaan, että kaiken kaikkiaan ehdotus merkitsee, että markkinaoikeuden asema ja tehtävät on arvioitava kokonaan uudelleen.

Kuten markkinaoikeuden lausunnossa on jo edellä todettu, se, miten immateriaalioikeudellisten asioiden käsittely keskitetyssä oikeuspaikassa tullaan tarkemmin järjestämään, edellyttää vielä yksityiskohtaisempaa tarkastelua, joka luontevimmin tapahtuu asian jatkovalmistelun yhteydessä. Samassa yhteydessä tulee markkinaoikeuden näkemyksen mukaan kokonaisvaltaisesti uudelleen arvioida paitsi immateriaalioikeudellisten erityislakien menettelysäännökset myös markkinaoikeudessa jo nykyisellään käsiteltäviä markkinaoikeudellisia asioita koskevat menettelysäännökset.

Edellä selostetun työryhmän mietinnössä mainitun markkinaoikeuden aseman ja tehtävien uudelleen arviointia koskevan toteamuksen lisäksi mietinnössä on tyydytty lähinnä ainoastaan mainitsemaan, että hankinta-asioissa käytettävät oikeussuojakeinot tulee arvioida uudelleen.

Viimeksi mainittuun liittyen markkinaoikeus tässä yhteydessä toteaa, että oikeusministeriö sekä kauppa- ja teollisuusministeriö (jonka viimeksi mainitun sijaan on 1.1.2008 alkaen tullut työ- ja elinkeinoministeriö) ovat 30.11.2007 sanotussa tarkoituksessa yhteisesti perustaneet, käsillä olevan työryhmän mietinnössäkin viitatun, työryhmän pohtimaan julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmän kehittämistä. Toimeksiantonsa mukaisesti viimeksi mainitun työryhmän on ensi vaiheessa 31.10.2008 mennessä laadittava periaatemietintö, jossa tarkastellaan eri vaihtoehtoja julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmän uudistamiseksi.

Arvioita mietinnössä esitetyn ratkaisuvaihtoehdon toteuttamisen vaikutuksista markkinaoikeuden toimialalla

Lausuntopyynnössä on vielä nimenomaisesti pyydetty lausuntoa mietintöön sisältyvien ehdotusten vaikutuksista lausunnonantajan toimintaan tai toimialalla.

Markkinaoikeuden osalta on todettava, että toteutuessaan työryhmän mietinnöllä tulisi olemaan huomattavia vaikutuksia markkinaoikeuteen ja sen toimintaan useissa suhteissa. Tämä ilmenee myös työryhmän mietinnöstä, jossa todetaan, että kaiken kaikkiaan työryhmän ehdotus merkitsee, että markkinaoikeuden asema ja tehtävät on arvioitava kokonaan uudelleen.

Työryhmän mietinnössä esitetään lukumääräisiä arvioita siitä, kuinka paljon ehdotuksen toteutuessa markkinaoikeuteen siirtyisi vuositasolla asioita yhtäältä PRH:n valituslautakunnasta ja toisaalta Helsingin käräjäoikeudesta, sekä edelleen mainittujen lukumäärien perusteella tehtyjä arvioita ehdotuksen aiheuttamasta henkilötyövuosien lisäyksestä markkinaoikeudessa.

Sinänsä voidaan pitää selvänä, että työryhmän ehdotuksen toteuttaminen merkitsisi markkinaoikeuden asiamäärien lisääntymistä, mikä puolestaan aiheuttaa henkilöstöresurssien lisätarvetta. Asiamäärien kasvun tarkempi arviointi lienee kuitenkin tarkoituksenmukaista suorittaa vasta siinä vaiheessa, kun on selvillä se, mitä asioita keskittäminen koskee. Henkilöstöresurssien lisätarpeeseen on puolestaan huomattava vaikutus sillä, minkälaisia ratkaisuja tullaan tekemään esimerkiksi ratkaisukokoonpanojen suhteen. Näin ollen markkinaoikeus katsookin, että tässä vaiheessa on vielä oikeastaan mahdotonta ottaa kantaa edellä mainittuihin työryhmän mietinnössä esitettyihin lukumääräisiin arvioihin asiamäärien kasvusta ja henkilöstöresurssien lisätarpeesta.

Koska ehdotus toteutuessaan joka tapauksessa merkitsisi markkinaoikeuden henkilöstön ja ratkaisujen määrän kasvua eli toimimista nykyistä suurempana yksikkönä, markkinaoikeuden toiminnan tunnusluvut kehittyisivät myönteisesti sekä tuottavuus- että taloudellisuuslukujen osalta.

Tässä yhteydessä markkinaoikeus haluaakin ainoastaan tuoda esiin niitä seikkoja, jotka sen mielestä tulee ottaa huomioon erityisesti lisäresurssitarvetta arvioitaessa.

Ensinnäkin kaiken lähtökohdaksi tulee ottaa työryhmän mietinnössäkin viitattu pääministeri Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmaan sisällytetty kannanotto, jonka mukaan immateriaalioikeudellisiin asioihin erikoistuvalle tuomioistuimelle on turvattava riittävät resurssit.

Toisaalta henkilöstöresurssien lisätarvetta arvioitaessa huomiota ei tule kiinnittää ainoastaan siihen, kuinka monta asiaa vuositasolla markkinaoikeuteen siirretään eri oikeuspaikoista, vaan huomiota tulee kiinnittää myös siihen, minkälaista muutosta työryhmän ehdotuksen toteuttaminen tulee merkitsemään kyseisten asioiden käsittelyn kannalta. Esimerkiksi PRH:n valituslautakunnassa ei nykyisellään järjestetä suullisia käsittelyjä käytännössä juuri lainkaan. Helsingin käräjäoikeudessa nykyisellään käsiteltävien immateriaalioikeudellisten riita-asioiden osalta on puolestaan huomattava, että patenttiasioita lukuun ottamatta kyseiset asiat pääsääntöisesti käsitellään yhden tuomarin kokoonpanossa. Se, että markkinaoikeudessa kyseiset asiat käsiteltäisiin useamman tuomarin kokoonpanossa, mistä myös työryhmä vaikuttaa lähteneen, on sinänsä pidettävä perusteltuna. Näin voidaan esittää olevan paitsi jo sen valossa, että markkinaoikeus on jo lähtökohtaisesti perustettu toimimaan kollegiaalisena tuomioistuimena, mutta myös senkin valossa, että mikäli markkinaoikeuden yläpuolella on vain yksi muutoksenhakuaste, perusteltuna on pidettävä, että ensimmäisen asteen tuomioistuin on tällaisissa tilanteissa kokoonpanoltaan vahva.

Työryhmän mainitsema markkinaoikeuden aseman ja tehtävien uudelleenarviointi on edellä mainitun lisäksi katsottava koskevan myös markkinaoikeuden muuta henkilökuntaa (markkinaoikeussihteereinä toimivat lakimiesvalmistelijat ja kansliahenkilökunta) sekä markkinaoikeuden toimitiloja.

On selvää, että markkinaoikeuden aseman ja tehtävien muuttaminen työryhmän mietinnössä ehdotetulla tavalla vaikuttaa osaltaan myös tarvittaviin muihin henkilöstöresursseihin. Lisäksi on jo lähtökohtaisesti esitettävissä, ettei markkinaoikeuden nykyisiä toimitiloja ole pidettävä riittävinä työryhmän mietinnössä markkinaoikeuteen siirrettäväksi ehdotettujen asioiden käsittelyä varten.

Lausunnon valmistelu markkinaoikeudessa

Markkinaoikeuden lausunto on valmistelu työryhmässä, johon ovat kuuluneet ylituomari Kimmo Mikkola ja markkinaoikeustuomari Jussi Karttunen. Mietinnöstä annettavasta lausunnosta on keskusteltu tuomarikokouksessa 7.3.2008 ja työryhmä on lausuntoa valmisteltaessa järjestänyt markkinaoikeudessa työskentelevien markkinaoikeussihteereiden kuulemistilaisuuden 14.3.2008. Markkinaoikeuden lausunto on käsitelty ja hyväksytty markkinaoikeuden täysistunnossa 4.4.2008.