MAO:177/09

Valitus Kilpailuviraston päätöksestä 6.6.2008 (Dnro 139/61/06)
- kilpailunrajoitusasia
- valituksen tutkiminen
- valituskelpoisuus

Dnro 351/08/KR
Antopäivä 3.4.2009

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Kilpailuviraston päätös 6.6.2008 (Dnro 139/61/06), jolla Kilpailu-virasto on poistanut Qvist Oy:n 30.12.2005 päivätyllä toimenpide-pyynnöllä vireille tulleen John Crane Safematic Oy:n epäiltyä kilpailunrajoituksista annetun lain vastaista menettelyä koskevan asian käsittelystä (Kilpailuviraston päätös tämän päätöksen liitteenä).

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

JOHN CRANE SAFEMATIC OY:N VALITUS

Vaatimukset

John Crane Safematic Oy on valittanut Kilpailuviraston päätöksestä 6.6.2008 (Dnro 139/61/06) ja vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Kilpailuviraston päätöksen siltä osin, kuin siinä on todettu yhtiön syyllistyneen kilpailunrajoituksista annetun lain vastaiseen määrähinnoitteluun. Lisäksi John Crane Safematic Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 10.409 eurolla korkoineen.

Perusteet

Valituksenalaisessa Kilpailuviraston päätöksessä 6.6.2008 (Dnro 139/61/06) on katsottu, että John Crane Safematic Oy olisi vaatimalla Qvist Oy:tä noudattamaan John Crane Safematic Oy:n määräämiä jälleenmyyntihintoja menetellyt kilpailunrajoituksista annetun lain (kilpailunrajoituslaki) 4 §:n (480/1992) vastaisesti 22.2.2000–30.4.2004 välisenä aikana sekä edelleen kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisesti 1.5.2004–31.12.2004 välisenä aikana.

Kilpailuviraston päätös on virheellinen siltä osin kuin päätöksessä on katsottu John Crane Safematic Oy:n syyllistyneen kilpailunrajoituslaissa kiellettyyn määrähinnoitteluun.

John Crane Safematic Oy kiistää syyllistyneensä kilpailunrajoituslaissa kiellettyyn määrähinnoitteluun.

Valituksenalainen Kilpailuviraston päätös on perustunut yksinomaan John Crane Safematic Oy:n ja Qvist Oy:n välisen sopimuksen yksittäisen sanamuodon virheelliseen tulkintaan. Kilpailuvirasto on päätöksessään virheellisesti pitänyt jälleenmyyntihintaa selkeästi määrättynä ja jättänyt vaatimatta muuta näyttöä määrähinnoittelusta. Kilpailuvirasto on lisäksi jättänyt ottamatta huomioon asiassa esitettyä vastanäyttöä.

John Crane Safematic Oy:n ja Qvist Oy:n välisen 22.2.2000 päivätyn asennus-, huolto- ja myyntisopimuksen 5 kohdan mukaan ”Käytettyihin ajoneuvoihin Qvist Oy hinnoittelee järjestelmät Safematic Oy:n toimittaman ajoneuvokohtaisen hinnaston mukaan”.

Edellä mainitun sopimuskohdan sanamuoto on ollut toteava, ei velvoittava. Qvist Oy ei sopimuskohdan perusteella ole ollut velvoitettu noudattamaan John Crane Safematic Oy:n toimittamaa ajoneuvo-kohtaista hinnastoa, vaan Qvist Oy:n hintojen asettaminen on ollut vapaata. Sopimuskohta on ainoastaan tarkoittanut, että Qvist Oy:llä on ollut mahdollisuus käyttää oman hinnoittelunsa tukena mainittua John Crane Safematic Oy:n toimittamaa hinnastoa.

Missään tapauksessa tarkasteltavana olevassa sopimuskohdassa ei ole ollut kysymys selkeästi määrätystä jälleenmyyntihinnasta. Näin ollen pelkkä sopimuksen sanamuoto ei ole ollut riittävä näyttö kilpailunrajoituslaissa kielletystä määrähinnoittelusta.

John Crane Safematic Oy ei ole valvonut Qvist Oy:n hinnoittelua. John Crane Safematic Oy:n käsityksen mukaan Qvist Oy ei ole myöskään käytännössä noudattanut John Crane Safematic Oy:n toimittamaa hinnastoa. Qvist Oy ei ole esittänyt asiassa mitään näyttöä John Crane Safematic Oy:n toimittamien hintojen noudattamisesta. Tarkasteltavana olevaa sopimusehtoa ei siten ole käytännössä noudatettu.

Kilpailunrajoituslaissa kielletyn määrähinnoittelun toteamiseksi asiassa olisi tullut pystyä osoittamaan, että John Crane Safematic Oy olisi määrännyt Qvist Oy:n hinnat ja että Qvist Oy olisi suostunut kyseiseen menettelyyn joko nimenomaisesti tai noudattamalla hintoja. Mitään näyttöä tästä asiassa ei kuitenkaan ole esitetty.

Kilpailuvirasto on lisäksi edellä todetulla tavalla jättänyt ottamatta huomioon asiassa esitetyn vastanäytön. Kilpailuviraston muilta John Crane Safematic Oy:n verkostoon kuuluvilta huoltoliikkeiltä hankkima selvitys ei ole tukenut väitettä siitä, että John Crane Safematic Oy olisi syyllistynyt määrähinnoitteluun. Mainittujen muiden huoltoliikkeiden mukaan ne eivät ole saaneet John Crane Safematic Oy:ltä hinnoittelua koskevia ohjeita, vaan sanotut liikkeet ovat hinnoitelleet tuotteensa itsenäisesti. Uskottavana ei ole pidettävä sitä, että Qvist Oy ainoana huoltoliikkeenä olisi ollut velvollinen noudattamaan ohjehintoja.

KILPAILUVIRASTON LAUSUNTO

Vaatimukset

Kilpailuvirasto on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti jättää John Crane Safematic Oy:n valituksen tutkimatta ja toissijaisesti hylkää sen.

Perusteet

Valituksen tutkimatta jättäminen

John Crane Safematic Oy:n valitus kohdistuu valituksenalaisen Kilpailuviraston päätöksen perusteluihin. Kyseisen päätöksen perusteluilla ei kuitenkaan ole sitovalla tavalla ratkaistu kysymystä siitä, onko John Crane Safematic Oy syyllistynyt kilpailunrajoituslain vastaiseen määrähinnoitteluun. Mainitulta osin ei siten ole kysymys hallintolainkäyttölain 5 §:ssä tarkoitetusta päätöksestä, josta saa valittaa. John Crane Safematic Oy:n valitus on näin ollen jätettävä tutkimatta.

Valituksen hylkääminen

John Crane Safematic Oy:n ja Qvist Oy:n välisessä 22.2.2000 päivätyssä asennus-, huolto- ja myyntisopimuksessa on ollut kysymys kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitetusta sopimuksesta.

Sopimuksen 5 kohdan mukaan Qvist Oy:n hinnoittelu tapahtuu John Crane Safematic Oy:n toimittaman hinnaston mukaan. Tämän selkeämmin sopimuksessa tuskin olisi voitu tuoda esiin kaikkien tarjottavien tuotteiden ja palveluiden jälleenmyyntihintoja, sillä kyseiset hinnat vaihtelevat yleensä pidemmällä aikavälillä.

Qvist Oy:n edustajat ovat hyväksyneet edellä mainitun sopimuksen sisällön. Kysymys ei siten ole ollut John Crane Safematic Oy:n yksipuolisesta toimenpiteestä, jota toinen osapuoli ei olisi hyväksynyt. Lisäksi on huomattava, että vaikka kilpailuoikeudellisessa mielessä sopimukseksi katsottavaan yhteisymmärrykseen ei sinänsä edellytetä liittyvän mitään sopimusrangaistuksia, John Crane Safematic Oy:n ja Qvist Oy:n välisessä sopimuksessa on sopimuksen ehtojen noudattamatta jättämisestä vielä todettu, että ”Sopimusrikkomus yllä olevista kohdista, yksikin riittää yhteistyösopimuksen välittömään purkautumiseen”.

JOHN CRANE SAFEMATIC OY:N VASTASELITYS

Valituksen tutkiminen

Kilpailuvirasto on lausunnossaan markkinaoikeudelle lähtenyt siitä, että John Crane Safematic Oy:llä ei olisi oikeudellista intressiä valittaa, koska valituksenalaisen Kilpailuviraston päätöksen perustelut eivät sido käräjäoikeutta asiaan liittyvässä vahingonkorvausoikeudenkäynnissä.

Toisin kuin Kilpailuvirasto on esittänyt, John Crane Safematic Oy:llä on oikeudellinen intressi valittaa Kilpailuviraston päätöksestä.

Asianosaiselle myönteinenkin päätös on valituskelpoinen. Oikeudellisen intressin puuttuminen saattaa ainoastaan johtaa siihen, että myönteisestä päätöksestä tehtyä valitusta ei välittämättä kaikilta osin tutkita.

Käsillä olevassa tapauksessa valituksenalainen Kilpailuviraston päätös ei ole ollut John Crane Safematic Oy:lle pelkästään myönteinen. John Crane Safematic Oy on Kilpailuviraston selvitysprosessin aikana kiistänyt syyllistyneensä kilpailunrajoituslain vastaiseen menettelyyn. Kilpailuvirasto on päätöksessään kuitenkin katsonut John Crane Safematic Oy:n syyllistyneen kilpailunrajoituslaissa kiellettyyn määrähinnoitteluun, vaikka Kilpailuvirasto ei ole katsonut aiheelliseksi esittää John Crane Safematic Oy:lle seuraamusmaksua.

John Crane Safematic Oy:n näkemyksen mukaan valituksenalaisella Kilpailuviraston päätöksellä kokonaisuudessaan saattaa olla vaikutuksia vahingonkorvausasiassa, joka ei ole ainoastaan ”mahdollinen”, vaan jo vireillä Jämsän käräjäoikeudessa.

Vaikka Kilpailuviraston päätöksessä esitetyllä kannanotolla ei ole sitovaa vaikutusta, päätöksellä varovaisestikin arvioiden saattaa olla vaikutuksia John Crane Safematic Oy:n asemaan vahingonkorvaus-oikeudenkäynnissä. Näiden mahdollisten vaikutusten vuoksi John Crane Safematic Oy:llä on oikeudellinen intressi valittaa Kilpailuviraston päätöksestä.

Lisäksi on huomattava, ettei valituksenalaisessa Kilpailuviraston päätöksessä esitetyssä toteamuksessa John Crane Safematic Oy:n syyllistymisestä kilpailunrajoituslaissa kiellettyyn määrähinnoitteluun ole ollut kysymys Kilpailuviraston päätöksen lopputuloksen, eli asian käsittelystä poistamisen, perusteluista. Syyllistyminen kilpailun-rajoituslaissa kiellettyyn määrähinnoitteluun johtaa seuraamusmaksu-esitykseen, jollei ole syitä jättää esitystä seuraamusmaksun määräämisestä tekemättä. Käsillä olevassa asiassa nimenomaan ne syyt, joiden nojalla asia on voitu poistaa käsittelystä, ovat muodostaneet Kilpailuviraston päätöksen perustelut.

Joka tapauksessa se, että Kilpailuviraston päätöksessä esitetyssä määrähinnoittelua koskevassa johtopäätöksessä katsottaisiin olevan kysymys muodollisesti perusteluista, ei voi olla muutoksenhaun este.

Valituksen hyväksyminen

John Crane Safematic Oy:n ja Qvist Oy:n välisessä sopimuksessa 22.2.2000 on ollut kysymys kilpailuoikeutta tuntemattomien henkilöiden laatimasta asiakirjasta. Sopimuksen tulkinnassa ei siten olisi tullut painottaa sattumanvaraisesti valittuja sanamuotoja muun näytön viitatessa siihen, ettei John Crane Safematic Oy ole syyllistynyt kilpailunrajoituslaissa kiellettyyn määrähinnoitteluun.

Qvist Oy:n ei ole tarvinnut noudattaa John Crane Safematic Oy:n toimittamaa hinnastoa, eikä Qvist Oy ole näin menetellytkään. Edellä mainitun sopimuksen 5 kohdan sanamuoto ei ole ollut velvoittava eikä kieltävä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

John Crane Safematic Oy on hakenut muutosta valituksenalaiseen Kilpailuviraston päätökseen siltä osin, kuin se koskee kysymystä John Crane Safematic Oy:n kilpailunrajoituslain vastaisesta määrähinnoittelusta.

Kilpailuviraston päätöksessä on sanottuun liittyen lausuttu, että sopimusmääräys, jolla selkeästi määrätään jälleenmyyntihinta, on sellaisenaan kilpailunrajoituslain vastainen. Kilpailuviraston päätöksen mukaan John Crane Safematic Oy:n ja Qvist Oy:n välisessä sopimuksessa ollut määräys, jonka mukaan Qvist Oy hinnoittelee järjestelmät käytettyihin ajoneuvoihin John Crane Safematic Oy:n toimittaman ajoneuvokohtaisen hinnaston mukaan, on ollut sekä kilpailunrajoituslain 4 §:ssä (480/1992) että kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitettu kilpailunrajoitus.

Kilpailuviraston päätöksessä on edelleen johtopäätöksenä todettu, että John Crane Safematic Oy on rikkonut kilpailunrajoituslain 4 §:ää (480/1992) ja kilpailunrajoituslain 4 §:ää vaatiessaan Qvist Oy:tä noudattamaan määräämiänsä jälleenmyyntihintoja. Kilpailuvirasto on päätöksessään mainitsemillaan perusteilla ratkaisunaan kuitenkin päättänyt poistaa asian kilpailunrajoituslain 12 §:n nojalla käsittelystä.

John Crane Safematic Oy on valituksessaan markkinaoikeudelle vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen Kilpailuviraston päätöksen sitä osin, kuin siinä on todettu yhtiön syyllistyneen kilpailunrajoituslain vastaiseen määrähinnoitteluun.

Kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuviraston sanotun lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.

Hallintolainkäyttölain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä laiksi hallintolainkäytöstä ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi (HE 217/1995 vp) on hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin säännökseen liittyen lausuttu, ettei jokainen viranomaisen hallintoasian käsittelyn kuluessa tai täytäntöönpanon yhteydessä tekemä toimenpide voi olla erikseen valituksen kohteena. Tämä ei olisi yksityisen oikeusturvan kannalta tarpeellista eikä muutoksenhakujärjestelmän toimivuuden kannalta asianmukaista. Valitusmahdollisuus voidaan keskittää niihin toimenpiteisiin, joilla viranomainen on ratkaissut asian tai muulla tavoin päättänyt sen käsittelyn (HE 217/1995 vp s. 38).

Hallituksen esityksessä on hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin säännökseen liittyen edelleen todettu, ettei yleissäännöksessä voida nimenomaisesti luetella kaikkia niitä tilanteita, joissa viranomaisen toimenpide on valituskelpoinen. Säännöksen on oltava riittävän väljä, jotta se antaa lain soveltajalle mahdollisuuden erilaisten ratkaisutilanteiden arviointiin siten, että asianosaisen oikeusturva ja muutoksenhakumenettelyn kokonaisuus otetaan huomioon. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan pykälässä ehdotettiin säädettäväksi päätöksen valituskelpoisuudesta asiallisesti esityksen antamisen ajankohtana voimassa olleen hallintovalituslain 3 §:ää vastaavalla tavalla. Valituskelpoinen olisi päätös, jolla asia on ratkaistu tai jolla on päätetty, että asiaratkaisua ei anneta, jolloin asia jää tutkimatta. Hallituksen esityksessä todetun mukaan esityksen antamisen ajankohtana voimassa ollut sääntely oli käytännössä osoittautunut riittäväksi perustaksi valituskelpoisuuteen liittyvien ongelmien ratkaisemiselle oikeuskäytännössä (217/1995 vp s. 38).

Kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momentissa säädetään, että mikäli Kilpailuvirasto katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua kilpailunrajoituslain 4 tai 6 §:ssä taikka EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklassa tarkoitetulla tavalla, sen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi. Kilpailuvirasto voi kuitenkin olla ryhtymättä toimenpiteisiin, jos kilpailunrajoituksesta huolimatta kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan kokonaisuudessaan pitää toimivana.

Kyseiseen kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momentissa Kilpailuvirastolle annettuun mahdollisuuteen toimenpiteistä luopumiseen on puolestaan hallituksen esityksessä laeiksi kilpailunrajoituksista annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 243/1997 vp) todettu, että Kilpailuviraston päätökseen toimenpiteisiin ryhtymättä jättämisestä voidaan hakea muutosta kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentin mukaisesti. Tällainen valitus käsitellään kuitenkin ainoastaan menettelyn vähämerkityksellisyyttä koskevilta osin. Mikäli valitusinstanssi ei pidä menettelyä vähämerkityksellisenä, se voi palauttaa asian Kilpailuviraston selvitettäväksi.

Kuten edellä on todettu, Kilpailuvirasto on valituksenalaisella päätöksellä ratkaisunaan päättänyt poistaa Qvist Oy:n 31.12.2005 päivätyllä toimenpidepyynnöllä vireille tulleen asian käsittelystä. John Crane Safematic Oy ei valituksessaan ole hakenut muutosta tähän Kilpailuviraston päätöksen lopputulokseen. John Crane Safematic Oy:n valitus on sen sijaan kohdistettu Kilpailuviraston päätöksessä esitettyyn kannanottoon John Crane Safematic Oy:n menettelyn lainmukaisuudesta.

Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa esitetyn mukaan vakiintuneena pääsääntönä on, ettei pelkästään päätöksen perusteluihin voida hakea muutosta, vaan muutosta on vaadittava myös asiaratkaisuun. Muutoksenhaku päätöksen perusteluihin on mahdollista vain silloin, kun perusteluille on nimenomaan säädetty merkitystä asian myöhemmässä käsittelyvaiheessa tai muun asian ratkaisemisessa.

Kilpailuvirasto on valituksenalaisen päätöksensä perusteluissa sinänsä todennut, että John Crane Safematic Oy on rikkonut kilpailunrajoituslain 4 §:ää (480/1992) ja kilpailunrajoituslain 4 §:ää vaatiessaan Qvist Oy:tä noudattamaan määräämiänsä jälleenmyyntihintoja.

Markkinaoikeus toteaa, ettei Kilpailuviraston päätöksen perusteluilla ole kuitenkaan oikeusvoimavaikutusta eikä myöskään sitovaa todistus-vaikutusta mahdollisissa muissa asiaa koskevissa oikeudenkäynneissä, mukaan lukien parhaillaan vireillä oleva Qvist Oy:n ja John Crane Safematic Oy:n välinen riita-asia Jämsän käräjäoikeudessa. Vaikka Kilpailuviraston päätöksensä perusteluissa esittämällä toteamuksella John Crane Safematic Oy:n syyllistymisestä kilpailunrajoituslain vastaiseen menettelyyn voi sinänsä olla tosiasiallisia vaikutuksia John Crane Safematic Oy:lle, kyseisillä Kilpailuviraston päätöksen perusteluissa lausutuilla toteamuksilla ei kuitenkaan ole sellaisia oikeudellisia vaikutuksia, joiden johdosta päätöksen perusteluista voitaisiin erikseen valittaa.

Edellä lausutun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei valituksen-alaisella Kilpailuviraston päätöksellä ole ratkaistu oikeudellisesti sitovasti kysymystä siitä, onko John Crane Safematic Oy rikkonut kilpailunrajoituslain 4 §:n (480/1992) ja kilpailunrajoituslain 4 §:n säännöksiä. Näin ollen John Crane Safematic Oy:n valitus on, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentti, jätettävä tutkimatta.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen John Crane Safematic Oy saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus jättää John Crane Safematic Oy:n valituksen tutkimatta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola, Anne Ekblom-Wörlund (eri mieltä) ja Jussi Karttunen sekä asiantuntijajäsen Kristiina Vuori.

Asiassa on äänestetty.

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO

Markkinaoikeustuomari Ekblom-Wörlund:

Kilpailuviraston valituksenalaisen päätöksen mukaan John Crane Safematic Oy:n ja Qvist Oy:n välisessä sopimuksessa oleva määräys, jonka mukaan Qvist Oy hinnoittelee järjestelmät käytettyihin ajoneuvoihin John Crane Safematic Oy:n toimittaman ajoneuvokohtaisen hinnaston mukaan, on sekä kilpailunrajoituslain 4 §:ssä (480/1992) että voimassa olevan kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitettu kilpailunrajoitus. Kilpailuviraston päätöksessä on edelleen johtopäätöksenä todettu, että John Crane Safematic Oy on rikkonut kilpailunrajoituslain 4 §:ää (480/1992) ja voimassa olevan kilpailunrajoituslain 4 §:ää vaatiessaan Qvist Oy:tä noudattamaan määräämiänsä jälleenmyyntihintoja. Kilpailuvirasto on päätöksessään mainitsemillaan perusteilla ratkaisunaan kuitenkin päättänyt poistaa asian kilpailunrajoituslain 12 §:n nojalla käsittelystä.

Kilpailuviraston päätettyä poistaa asian käsittelystä on selvää, ettei John Crane Safematic Oy:llä ole ollut aihetta hakea muutosta Kilpailuviraston päätöksen lopputulokseen. Sen sijaan John Crane Safematic Oy on kohdistanut valituksensa Kilpailuviraston päätöksestä ilmenevään kannanottoon John Crane Safematic Oy:n menettelyn lainmukaisuudesta.

Kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuviraston sanotun lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallintolainkäyttölain päätöksen valituskelpoisuutta koskevan 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.

Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa esitetyn mukaan vakiintuneena pääsääntönä on, ettei pelkästään päätöksen perusteluihin voida hakea muutosta, vaan muutosta on vaadittava myös asiaratkaisuun. Muutoksenhaku päätöksen perusteluihin on todettu olevan mahdollista vain silloin, kun perusteluille on nimenomaan säädetty merkitystä asian myöhemmässä käsittelyvaiheessa tai muun asian ratkaisemisessa.

Kysymys on siitä, onko Kilpailuviraston valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevää nimenomaista kannanottoa John Crane Safematic Oy menettelyn lainmukaisuudesta pidettävä erikseen valituskelpoisena vaiko puheena olevan päätöksen perusteluna, johon muutoksenhaku ei pääsääntöisesti ole mahdollista. Tältä osin totean, että Kilpailuvirasto on päätöksessään esittänyt perustelunsa asian poistamisesta käsittelystä kilpailunrajoituslain 12 §:n nojalla todeten muun ohella, ettei asian enempi selvittäminen ollut enää tarpeen. Tähän nähden Kilpailuviraston johtopäätöksenään esittämä lausuma John Crane Safematic Oy:n kilpailunrajoituslain rikkomisesta ei ole niinkään ymmärrettävä perusteluna asiassa tehdylle lopulliselle asiaratkaisulle. Kilpailuviraston lausumaa John Crane Safematic Oy menettelyn lainmukaisuudesta ei ole myöskään pidettävä sellaisena korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa 2004:2 tarkoitettuna esikysymyksenä lausuttuna toteamuksena, jota ei ole pidetty erikseen valituskelpoisena.

Kysymys siitä, onko John Crane Safematic Oy:n menettelyä pidettävä kilpailunrajoituslaissa tarkoitettuna kilpailunrajoituksena, on asiaa Kilpailuvirastossa käsiteltäessä ollut riidanalainen. Kilpailuvirasto on tästä huolimatta valituksenalaisessa päätöksessään päätyessään asian poistamiseen käsittelystä, paitsi arvioinut menettelyn lainmukaisuutta myös esittänyt ehdottoman kannanoton siitä, että John Crane Safematic Oy on rikkonut kilpailunrajoituslakia. Hallintolainkäyttölain esitöissä on todettu, että lain 5 §:n 1 momentin säännöksen on oltava riittävän väljä, jotta se antaa lain soveltajalle mahdollisuuden erilaisten ratkaisutilanteiden arviointiin siten, että asianosaisen oikeusturva ja muutoksenhakumenettelyn kokonaisuus otetaan huomioon (HE 217/1995 vp). Katson siten, että oikeusturvanäkökohdat puheena olevissa olosuhteissa sinänsä puoltavat tulkintaa, jonka mukaan Kilpailuviraston päätöksessä oleva ehdoton kannanotto John Crane Safematic Oy:n menettelyn lainmukaisuudesta olisi erikseen valituskelpoinen.

Toisaalta on selvää, että Kilpailuviraston puheena olevalla johtopäätöksellä ei ole oikeusvoimavaikutusta eikä myöskään sitovaa todistusvaikutusta mahdollisissa muissa asiaa koskevissa oikeudenkäynneissä, mukaan lukien parhaillaan vireillä oleva Qvist Oy:n ja John Crane Safematic Oy:n välinen riita-asia Jämsän käräjäoikeudessa. Kun näin ollen valituksenalaisella Kilpailuviraston päätöksellä ei ole ratkaistu oikeudellisesti sitovasti kysymystä siitä, onko John Crane Safematic Oy rikkonut kilpailunrajoituslain säännöksiä, päädyn katsomaan, ettei Kilpailuviraston päätös ole puheena olevalta osaltaan erikseen valituskelpoinen.

Edellä mainituilla perusteilla jätän valituksen tutkimatta.

Vakuudeksi Kimmo Mikkola