Dnro 174/06/M1

Propolis Oy, Aito-Yrtti Oy, B ja C > Life Finland Oy
- hakemuksen tutkimisen edellytykset

Dnro 174/06/M1
Antopäivä 16.9.2009 (päätös)

HAKEMUS JA ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Markkinaoikeus on 21.6.2007 antamallaan päätöksellä jättänyt asian vaatimuskohtien 1.6 ja 1.7 osalta tutkimatta.

Markkinaoikeus on 14.10.2008 antamallaan päätöksellä jättänyt asian vaatimuskohdan 1.3 osalta sillensä.

Asianosaiset ovat ilmoittaneet, että Ikivireä-Vital Oy on fuusioitunut Life Finland Oy:öön, joka on nyt vastaaja asiassa.

Siltä osin kuin asia on vielä markkinaoikeudessa vireillä Propolis Oy, Aito-Yrtti Oy, B ja C ovat yhteisessä hakemuksessaan vaatineet, että markkinaoikeus kieltää Life Finland Oy:tä yhteensä 50.000 euron sakon uhalla elinkeinotoiminnassaan

1.1 värväämästä ketjuorganisaatioonsa yrittäjiä antaen markkinoinnissaan ja/tai neuvotteluissa ja/tai sopimuksissa ja/tai sopimuksiin liittyvissä liitemateriaaleissa totuudenvastaisia, harhaanjohtavia ja toteennäyttämättömiä tietoja omasta organisaatiostaan ja/tai sen taustasta,

1.2 värväämästä ketjuorganisaatioonsa yrittäjiä antaen markkinoinnissa ja/tai neuvotteluissa ja/tai sopimuksissa ja/tai sopimuksiin liittyvissä liitemateriaaleissa katteettomia lupauksia organisaatioonsa liittyvän yrityksen toiminnan kannattavuudesta taikka yrittäjille annettavasta koulutuksesta, opastuksesta tai muusta tuesta,

1.4 käyttämästä Vital-toimintaan liittyen harhaanjohtavasti nimitystä ”franchising”, sekä

1.5 käyttämästä ja/tai ilmaisemasta hakijayritysten liike- tai ammattisalaisuuksia.

Hakijat ovat edelleen vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa Life Finland Oy:n edellä todetun sakon uhalla julkaisemaan markkinaoikeuden päätöksen omalla kustannuksellaan ja viipymättä Helsingin Sanomissa.

Hakijat ovat lisäksi vaatineet, että markkinaoikeus kieltää Life Finland Oy:tä edellä todetun sakon uhalla jatkamasta ja uudistamasta hakemuksessa yksilöidyn tai siihen rinnastettavissa olevan sopimussakkoehdon käyttämistä.

Life Finland Oy on vaatinut, että hakemus ensisijaisesti jätetään kaikilta osin tutkimatta markkinaoikeudelta puuttuvan toimivallan vuoksi.

Asiaa on käsitelty 22.6.2009 toimitetussa valmisteluistunnossa ennen muuta markkinaoikeuden toimivaltaan ja hakijoiden oikeudelliseen intressiin liittyvien kysymysten osalta.

Hakemuksen tutkimisen edellytysten osalta asianosaiset ovat lausuneet seuraavan.

Hakijat ovat todenneet, että markkinaoikeuden toimivaltaa koskeva kysymys on ratkaistu markkinaoikeuden 21.6.2007 antamalla menettelyä koskevalla päätöksellä. Nyt vielä vireillä olevien vaatimuskohtien osalta markkinaoikeus on siten toimivaltainen. Vaatimuskohdissa 1.1 ja 1.2 sekä niihin eli niin ikään harhaanjohtavaan rekrytointiin liittyvässä vaatimuskohdassa 1.4 on kysymys vastaajatahon toiminnasta kokonaisuudessaan ja asiaa tulee arvioida sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 ja 2 §:n perusteella. Vaatimuskohdan 1.5 osalta sovellettavaksi tulee saman lain 4 § kaikilta osin. Sopimussakkoehdon kohtuuttomuutta koskevilta osin hakijat ovat vedonneet elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annettuun lakiin. Tältä osin markkinaoikeus on toimivaltainen, koska nyt kysymys ei ole yksittäistapauksen ratkaisemisesta vaan vastaajatahon toiminnasta yleensä.

Edelleen hakijat ovat todenneet, että vastaajataholla tapahtuneet yhtiöjärjestelyt eivät ole vaikuttaneet asian oikeudelliseen intressiin. Lisäksi hakijoilla on oikeudellinen intressi kieltovaatimuksilleen kohtien 1.1, 1.2 ja 1.4 osalta, vaikka ne liittyvätkin ketjuun värväämiseen eli aikaan ennen sopimussuhteen syntymistä.

Vastaaja on todennut, että markkinaoikeus on 21.6.2007 antamallaan menettelyä koskevalla päätöksellä ottanut kantaa vain hakemuksen alkuperäisiin vaatimuskohtiin 1.6 ja 1.7 ja että kaikki vielä vireillä olevat vaatimukset on ensisijaisesti jätettävä tutkimatta markkinaoikeudelta puuttuvan toimivallan vuoksi. Väitetyt sopimusrikkomukset eivät ole esikysymysten luoteisia sopimusoikeudellisia seikkoja.

Edelleen vastaaja on todennut, että hakijoiden vaatimukset on rajoitettu Vital-toimintaan, jota vastaajayhtiö ei harjoita. Näin ollen hakijoilta puuttuu oikeudellinen intressi vaatimuksilleen. Lisäksi hakijoilla ei ole oikeudellista intressiä kieltovaatimuksilleen kohtien 1.1, 1.2 ja 1.4 osalta senkään vuoksi, että sanotut vaatimukset liittyvät ketjuun rekrytointiin, mikä ei ole hakijoiden osalta relevanttia.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Markkinaoikeuden aikaisempi kannanotto koskien hakemuksen tutkimista

Markkinaoikeuden 21.6.2007 antaman asian käsittelyä koskevan ratkaisun perustelujen alussa on todettu, että asiassa on tässä vaiheessa ratkaistavana kysymys markkinaoikeuden toimivallasta käsitellä hakemuksen kohdissa 1.6 ja 1.7 esitettyjä vaatimuksia. Päätöslauselman ainoa sisältö on se, että markkinaoikeus jättää hakemuksen mainituilta osin tutkimatta. Ratkaisua on perusteltu sillä, että näiden sopimusoikeudellisiksi luonnehdittavien vaatimusten tutkiminen ei kuulu markkinaoikeuden toimivaltaan.

Tässä päätöksessä ei siten ole otettu kantaa hakemuksen tutkimisen edellytyksiin muilta kuin vaatimuskohtia 1.6 ja 1.7 koskevilta osin. Näin ollen markkinaoikeus voi nyt ratkaista kysymyksen hakemuksen tutkimisen edellytyksistä siltä osin kuin asia on vielä markkinaoikeudessa edeltä ilmenevin tavoin vireillä.

Vaatimuskohdat 1.1, 1.2 ja 1.4

Markkinaoikeuslain 1 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus käsittelee ne asiat, jotka säädetään sen toimivaltaan kuuluviksi muun muassa eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetussa laissa. Jälkimmäisen lain 2 §:n mukaan markkinaoikeus käsittelee asiat, jotka säädetään sen toimivaltaan kuuluviksi muun muassa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa.

Asiassa on riidatonta, että hakemus perustuu vaatimuskohtien 1.1, 1.2 ja 1.4 osalta sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee omaa tai toisen elinkeinotoimintaa ja on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.

Eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla käsiteltävä asia tulee markkinaoikeudessa vireille sen elinkeinonharjoittajan hakemuksella, johon mainitun lain 1–3 §:ssä tarkoitettu menettely kohdistuu tai jonka toimintaa se saattaa vahingoittaa, taikka elinkeinonharjoittajien etujen valvomiseksi toimivan rekisteröidyn yhdistyksen hakemuksella.

Hakijoiden mukaan vaatimuskohta 1.4 liittyy vaatimuskohdissa 1.1 ja 1.2 tarkoitettuun harhaanjohtavaan rekrytointiin.

Vaatimuskohdissa 1.1, 1.2 ja 1.4 on niiden sanamuodon mukaan kysymys vastaajayhtiön menettelystä sen rekrytoidessa yrittäjiä organisaatioonsa. Vaatimuskohdissa ei siten ole kysymys sopimussuhteessa tapahtuneesta menettelystä vaan menettelystä pyrittäessä sopimussuhteeseen. Näissä vaatimuskohdissa on kysymys myös siitä, että elinkeinotoimintaa harjoittava yhtiö pyrkii luovuttamaan rekrytoinnin kohteille oikeuden käyttää omistamaansa toimintakonseptia vastiketta vastaan. Tällaiset rekrytointipyrkimykset edellyttävät markkinointitoimenpiteitä, jotka voivat ilmetä ainakin niin erilaisten ilmoitusten ja esitteiden julkaisemisena kuin myös keskusteluina mahdollisten yrittäjien kanssa. Markkinointia voi tapahtua myös vielä varsinaisissa sopimusneuvotteluissa ottaen huomioon se, että rekrytoitavilla tahoilla ei välttämättä ole aikaisempaa kokemusta elinkeinotoiminnasta. Nämä seikat huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että vaatimuskohdissa 1.1, 1.2 ja 1.4 tarkoitettua rekrytointimenettelyä ja sen tavoitteita tukevia keinoja voidaan lähtökohtaisesti arvioida sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla.

Asiassa on riidatonta, että hakijoista B ja C ovat olleet Ikivireä-Vital Oy:n rekrytoimia yrittäjiä. B on perustanut liiketoimintansa harjoittamista varten hakijayhtiöistä Propolis Oy:n ja C Aito-Yritti Oy:n. B:n yhteistyösopimus Ikivireä-Vital Oy:n kanssa on allekirjoitettu 28.9.2005 ja C:n vastaava sopimus 29.12.2005. Hakijoiden yhteinen hakemus on saapunut markkinaoikeuteen 6.6.2006.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta lain 1–3 §:n vastaista menettelyä. Säännöksen nojalla annettava kielto kohdistuu kiellon antamisen jälkeiseen aikaan.

Kieltokanteiden osalta oikeuskirjallisuudessa (Tirkkonen: Suomen siviiliprosessioikeus I, 1974, s. 388–389) on todettu, että kieltokanne edellyttää, että vastaaja on loukannut kantajan oikeutta ja että sellaisia tekoja, joihin sisältyy oikeudenloukkaus, todennäköisesti tullaan toistamaan tai jatkamaan. Kieltokanne saadaan nostaa aina silloin, kun on olemassa järkevä intressi sellaisen ajamiseen.

Myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n mukaisten kieltojen tarkoituksena on estää oikeudenloukkaukset, jotka ovat hakijan odotettavissa. Mikäli tällaiset oikeudenloukkaukset ovat käytännössä mahdottomia, hakijalta puuttuu oikeudellinen intressi kieltovaatimukselleen.

Markkinaoikeus katsoo, että tilanteessa, jossa hakijayrittäjät ovat jo ryhtyneet sopimussuhteeseen vastaajatahon kanssa ja jossa siten vaatimuskohdissa 1.1, 1.2. ja 1.4 tarkoitetun kiellon määräämisellä ei voi enää olla vaikutusta jo tapahtuneeseen sopimussuhteen syntymiseen, hakijoilla ei ole oikeudellista intressiä siihen, että vastaajayhtiöltä kiellettäisiin sellainen muun muassa totuudenvastainen ja harhaanjohtava rekrytointi, jonka kohteeksi hakijayrittäjät ovat väittäneet joutuneensa. Hakijoiden esittämien olosuhteiden vallitessa ei myöskään ole järkevää lähteä siitä, että hakijat menisivät uuteen sopimussuhteeseen vastaajayhtiön kanssa ja että ne siten tässä tarkoituksessa tarvitsivat kiellon tarjoamaa oikeussuojaa. Kun kiellettäväksi vaadittu menettely ei voi enää oikeudellisesti merkityksellisellä tavalla kohdistua hakijoihin, hakijoilla ei ole oikeudellista intressiä vaatimalleen kiellolle vaatimuskohtien 1.1, 1.2 ja 1.4 osalta. Lisäksi ottaen huomioon se, että markkinaoikeuden toimivaltaan ei kuulu elinkeinotoiminnassa tapahtuneiden menettelyjen oikeudellisen luonteen vahvistaminen eikä siten vahvistuspäätösten antaminen, markkinaoikeus jättää hakemuksen vaatimuskohtien 1.1, 1.2 ja 1.4 osalta tutkimatta.

Vaatimuskohta 1.5

Hakijat ovat todenneet, että vaatimuskodassa 1.5 on kysymys sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 §:n mukaisesta menettelystä. Hakijat ovat vedonneet vaatimuksensa tueksi sanotun pykälän kaikkiin neljään momenttiin, joiden vastainen menettely on kiellettävissä lain 6 §:n 3 momentin nojalla.

Markkinaoikeus toteaa, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 4 § saattaa tulla sovellettavaksi myös liikesuhteissa tietyin edellytyksin. Tilanne on toinen kuin vaatimuskohtiin 1.6 ja 1.7 liittyneitä säännöksiä sovellettaessa. Lisäksi kun on mahdollista, että vielä senkin jälkeen, kun hakija- ja vastaajatahojen keskinäiset sopimussuhteet ovat päättyneet, kieltovaatimuksessa tarkoitettu taho voi loukata hakijayritysten liike- ja ammattisalaisuuksia, markkinaoikeus katsoo, ettei hakemusta voida vaatimuskohdan 1.5 osalta jättää tutkimatta sillä perusteella, ettei sanotun vaatimuksen tutkiminen kuulu markkinaoikeuden toimivaltaan, tai muullakaan perusteella.

Sopimusehdon kohtuuttomuutta koskeva vaatimus

Sopimusehdon kohtuuttomuutta koskevan hakijoiden vaatimuksen kohteena on yhteistyösopimusten kohta 11.3 Sopimussakko.

Asiassa on riidatonta, että tältä osin hakijoiden vaatimus perustuu elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annettuun lakiin. Tämän lain 2 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus määrää 1 §:ssä tarkoitetun kiellon. Myös eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 2 §:n 3 kohdan mukaan markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu käsitellä elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetussa laissa tarkoitetut asiat.

Elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa ei saa käyttää ehtoa, joka on sopimuksissa toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien kannalta kohtuuton ottaen huomioon toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien heikommasta asemasta johtuva suojan tarve ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Pykälän 2 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta 1 momentin vastaisen ehdon käyttämistä tai uudistamasta sellaisen tai siihen rinnastettavan ehdon käyttämistä.

Tätä lakia koskevassa hallituksen esityksessä on lain 1 §:n 1 momentin yksityiskohtaisten perustelujen kohdalla (HE 39/1993 vp) todettu, että sanat ”sopimus” ja toista osapuolta tarkoittava ”elinkeinonharjoittaja” ovat momentissa monikkomuodossa. Tarkoituksena on rajata yksittäistapaukset lain soveltamisalan ulkopuolelle. Säännöksen soveltaminen ei kuitenkaan edellytä, että sopimusehtoa jo olisi käytetty useissa sopimuksissa. Riittää, että ehtoa on tarkoitus käyttää useammassa kuin yhdessä sopimuksessa. Jos kysymyksessä ei ole useiden elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa käytettävä ehto, elinkeinonharjoittaja voi oikeustoimilain 36 §:n nojalla saattaa sopimusehdon kohtuuttomuuden vain yleisen tuomioistuimen tutkittavaksi.

Samassa hallituksen esityksessä on lain 1 §:n 2 momentin yksityiskohtaisten perustelujen kohdalla todettu, että kielto kohdistuu elinkeinonharjoittajan toimintaan kiellon määräämisen jälkeen. Kiellon vastaisella menettelyllä ei ole välitöntä vaikutusta kysymyksessä olevaan sopimussuhteeseen. Jos elinkeinonharjoittaja haluaa yksittäistapauksessa vedota siihen, että kiellon vastainen sopimusehto on hänen kannaltaan kohtuuton, hänen on saatettava asia tuomioistuimen ratkaistavaksi oikeustoimilain 36 §:n nojalla.

Markkinaoikeus toteaa, että hakijoiden sopimusehdon kohtuuttomuutta koskeva vaatimus on perustettu siihen, että kieltovaatimuksessa tarkoitettu taho on käyttänyt kohtuuttomana kielletyksi vaadittua sopimusehtoa useammassa kuin yhdessä sopimuksessa. Asia on tältä osin selvä.

Lain edellä kuvatuista esityölausumista on pääteltävissä, kun niiden mukaan markkinaoikeuden määräämä kielto ei saata välittömästi hyödyttää jo sopimuksen tehnyttä tahoa, että oikeudelliseksi intressiksi saada kohtuuttoman sopimusehdon käyttäminen kielletyksi riittää varsin yleinenkin intressi myös siinä tapauksessa, että hakijana on yksittäinen elinkeinonharjoittaja, johon sopimusehdon käyttö kohdistuu. Tässä suhteessa elinkeinonharjoittajien välisten sopimussuhteiden sääntelystä annettu laki eroaa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetusta laista; edellisen tarkoitus on antaa suojaa yleisesti kun taas jälkimmäisen on tarkoitus antaa suojaa ennen muuta yksittäistapauksissa. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että sille seikalle, mitä käsillä olevan asian hakijat hyötyisivät siitä, että vastaajaa tultaisiin kieltämään käyttämästä vaatimuksen kohteena olevaa sopimusehtoa, ei ole nyt käsillä olevaa lakia sovellettaessa annettava ratkaisevaa merkitystä harkittaessa sitä, onko hakijoiden vaatimus tutkittavissa markkinaoikeudessa. Asiassa ei ole ilmennyt muutakaan syytä, miksi hakemus tulisi näiltä osin jättää tutkimatta.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus jättää hakemuksen vaatimuskohtien 1.1, 1.2 ja 1.4 osalta tutkimatta.

Markkinaoikeus toteaa, että vaatimuskohdan 1.5 sekä sopimusehdon kohtuuttomuutta koskevan vaatimuksen osalta asian valmistelua jatketaan tarkoituksena toimittaa pääkäsittely.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea siltä osin kuin hakemus on nyt jätetty tutkimatta korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valituslupahakemuksen ja valituksen tekemiselle päättyy 16.11.2009.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Anne Ekblom-Wörlund, Sami Myöhänen ja Perttu Koivula.