RHO:1999:3

Törkeä pahoinpitely

Diaarinumero R 99/215
Pääkäsittely 8.9.1999
Taltionumero 661
Antopäivä 8.10.1999

SELOSTUS OIKEUDENKÄYNNISTÄ ASIASSA

Hovioikeus toimitti pääkäsittelyn jutussa, jossa A oli tuomittu törkeästä pahoinpitelystä ja teräaseen hallussapidosta 10 kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen ja maksamaan korvauksia sairauskuluista, kivusta ja särystä sekä työansion menetyksestä yhteensä 54 704,40 markkaa B:lle. Teräaseen hallussapidon A oli tunnustanut. Sen sijaan A oli kiistänyt tahallaan aiheuttaneensa B:lle vammoja, vaikka ne olivatkin syntyneet hänen puukostaan. Puukkoa hän oli käyttänyt hätävarjelutilanteessa, koska B oli pahoinpitelytarkoituksessa hyökkäillyt häntä kohti.

Valituksessaan A oli selittänyt syyllistyneensä vain hätävarjelun liioitteluna tehtyyn pahoinpitelyyn ja vaatinut, että syyte enemmälti hylätään. A oli vaatinut, että hänen B:lle maksettavaksi tuomittu korvaus kivusta ja särystä alennetaan 7000 markasta 5000 markaksi ja korvaus kosmeettisesta haitasta 10000 markasta 8000 markaksi. Lisäksi A oli vaatinut, että hänen B:lle maksettavaksi tuomitut korvaukset alennetaan 25.666,65 markaksi B:n myötävaikutuksen perusteella ja että rangaistusta alennetaan.

Vaatimusten perusteina A oli lausunut, että käräjäoikeus oli arvioinut esitetyn näytön väärin. Tosiasiassa A oli ollut perääntyvä osapuoli ja B oli uhkaillut ja tönäissyt A:ta rintaan, jolloin A oli kaatunut. Tuolloin A oli lopettaakseen B:n hyökkäyksen puolustanut itseään huitomalla veitsellä kohti B:tä. Huitaisut olivat todennäköisesti osuneet B:n kasvoihin sekä nivustaipeeseen. Tästä huolimatta B oli jatkanut hyökkäystään ja onnistunut kaatamaan A:n uudelleen. B:n kolmas haava oli todennäköisesti syntynyt tämän maassa painimisen yhteydessä. Hätävarjelu oli ollut oikeutettua senkin vuoksi, että A:n tuli selkäsairautensa vuoksi varoa joutumasta tappelutilanteeseen. A:lle oli kerrottu, että kaatumisesta voisi aiheutua halvaantumisen vaara. Tekoon johtaneet ja siitä ilmenevät olosuhteet huomioon ottaen tekoa ei voinut pitää kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Vahingonkorvausta tuli sovitella, koska B oli myötävaikuttanut vahinkoihin.

Virallinen syyttäjä oli vastannut A:n valitukseen ja vaatinut, että se hylätään. Vastauksen perusteina syyttäjä oli lausunut, että käräjäoikeus oli arvioinut esitetyn näytön oikein. Henkilötodistelua tukivat kirjalliset todisteet.

B oli vastannut A:n valitukseen ja vaatinut, että se hylätään. Vastauksen perusteina B oli lausunut, että käräjäoikeus oli arvioinut esitetyn näytön oikein. Perusteita korvausten sovittelulle ei ollut.

Hovioikeudessa oli kuultu A:ta ja B:tä sekä kahta tapauksen nähnyttä todistajaa. Kirjallisina todisteina oli esitetty

• kolme lääkärinlausuntoa
• takavarikkopöytäkirja
• kaksi valokuvaa
• kaksi erikoisalan sairauskertomusta.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perusteluissaan hovioikeus totesi, että asianosaiset sekä todistajat olivat kertoneet tapahtumista hovioikeudessa pääosin samoin kuin käräjäoikeudessa. Asiassa ilmitulleet seikat eivät tukeneet sitä seikkaa, että A olisi ollut hätävarjelutilanteessa. Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeuskin, että A ei ollut ollut hätävarjelutilanteessa. Käräjäoikeus oli todennut miesten keskustelleen A:n pikkuveljen velasta ravintolassa kovaäänisesti ja jatkaneen sanaharkkaa
ravintolan ulkopuolella. B:n aloitteellisuus tilanteessa oli ollut vain sanallista. A oli sen sijaan ottanut puukon, hyökännyt aseettoman B:n kimppuun ja lyönyt tätä puukolla kasvoihin, nivustaipeeseen ja rintakehän takaosaan. Koska A oli käyttänyt teräasetta, puukoniskuja oli ollut useita ja ne olisivat saattaneet aiheuttaa vakavan vamman eikä A ollut lopettanut tekoaan ulkopuolisten kehotuksestakaan, teko oli kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut muiltakin osin. Käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen