THO:2005:6

Työsuhde
Yrittäjä

Antopäivä: 4.4.2005
Diaarinumero: S 04/1513
Ratkaisunumero: 872

KÄRÄJÄOIKEUDEN PERUSTELUT

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TAMPEREEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 10.5.2004

Kantaja

A

Vastaaja

B:n kaupunki

Asia

Työsuhdetta koskeva riita

Vireille

22.12.2003

KANTAJAN KANNE PERUSTELUINEEN

Vaatimukset

A on vaatinut kaupungin velvoittamista suorittamaan

1. vuosilomakorvausta vuodelta 2001 661,86 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.12.2001 lukien,

2. vuosilomakorvausta vuodelta 2002 732,77 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.12.2002 lukien,

3. vuosilomakorvausta vuoden 2003 osalta 652,71 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.12.2003 lukien sekä

4. oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna siitä, kun kuukausi on kulunut tuomion antamispäivästä.

5. Käräjäoikeuden on vahvistettava, että kaupunki on velvollinen suorittamaan A:lle lomakorvauksen myös tästä eteenpäin, kun työtä tehdään samoilla ehdoilla ja samoissa olosuhteissa kuin heidän välilleen on vakiintunut.

Perustelut

Kaupunki on jättänyt suorittamatta A:lle vuosilomakorvauksen kunakin vuonna A:n ansaitsemasta palkasta. A on pyytänyt korvausten maksamista työsuhteen kestäessä.

Saatavien määrä

Vuosi 2001
6.016,92 euroa
11 % lomakorvaus
661,86 euroa

Vuosi 2002
6.661,60 euroa
11 % lomakorvaus
732,77 euroa

Vuosi 2003
5.933,71 euroa
11 % lomakorvaus
652,71 euroa

A on työskennellyt espanjan- ja portugalinkielen asioimistulkkina kaupungin, erityisesti sosiaali- ja terveystoimen palveluksessa marraskuusta 1993 lähtien. Aluksi A oli työskennellyt samaan aikaan ja kaupungin tieten myös eräässä hotellissa, mutta oli lopettanut työn noin kaksi vuotta sitten. Työaikojen salliessa A on tehnyt viime vuosina tulkkaustyötä myös muille työnantajille, kuten Helsingin ja Turun kaupungeille. A:lla on ollut työtä kaupungin palveluksessa kuukausittain ja viikottain siten, että keskimääräisenä viikkona hän on työskennellyt kolmena päivänä 1-1,5 tuntia kerrallaan. - - -
A:n tuntipalkka on 25,23 euroa.

Oikeudellinen arviointi

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä määritellään työ ja työsopimus.

Kaupunki on ilmoittanut A:lle etukäteen päivämäärät, jotka A otti pääsääntöisesti vastaan, jos hänellä ei ollut työvuoroja hotellissa samaan aikaan. Vuonna 1994 A teki työtä vain syys- ja joulukuun välisenä aikana. Vuodesta 1995 lähtien työtä oli ollut noin kuutena kuukautena vuodessa. Keskimääräisenä työviikkona A työskenteli noin kolmena päivänä 1-1,5 tunnin tulkkaustilanteita kerrallaan.

A:lla on ollut kaupungin kanssa selkeä työsopimussuhde. Tietyistä tulkkaus- ja käännöstehtävistä oli sovittu ja niistä oli ilmoitettu A:lle etukäteen. Kaupunki on koko ajan tiennyt, että A:lla oli ollut myös muita työnantajia.

Työsuhteen kannalta ei ole ratkaisevaa, että A:lla on ollut mahdollisuus kieltäytyä tarjotuista työpäivistä.

Tulkkaus- ja käännöstyön konkreettinen valvominen ei ole työnantajalle edes mahdollista. Tulkkaustilanteet ovat olleet etukäteen määrättyjä, jolloin A:n on pitänyt olla täsmällisesti tiettyyn aikaan tietyssä kaupungin päättämässä paikassa. Myös kirjalliset käännökset on pitänyt saada valmiiksi aikataulun mukaisesti.

Kaupunki on maksanut sovitun palkan, mistä on pidätetty vero, työeläkevakuutusmaksut ja työttömyysvakuutusmaksut.

Vuosilomalain 10 a §:ssä määritellään lomakorvaus silloin, kun työntekijä tekee työtä samalle työnantajalle useammassa työsuhteessa kalenterikuukauden aikana. Kun kuukauden työaika on väihintään 6 tuntia, on lomakorvaus 8,5 prosenttia. Työsuhteita ei kuitenkaan voida katkaista tällä tavalla määräaikaiseksi, vaan kysymyksessä on ollut yksi toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Jos määräaikaiset työsopimukset katsotaan perustelluiksi, tulee toissijaisesti sovellettavaksi työsopimuslain 1 luvun 5 §, jolloin vuosilomakorvaus on laskettava 11 prosentin mukaan.

VASTAAJAN VASTINE PERUSTELUINEEN

Kaupunki on kiistänyt kanteessa esitetyt vaatimukset ja vaatinut, että kanne hylätään perusteettomana. Kaupunki on vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua asian ratkaisupäivästä lukien.

Kyse ei ole ollut työsuhteesta vaan erillisistä toimeksiantosuhteista. Työsuhteen tunnusmerkit ovat sopimus, työn tekeminen toiselle, johto ja valvonta sekä työn vastikkeellisuus. Työsuhteen olemassa oloa arvioitaessa huomioon otetaan muun muassa, onko henkilöllä mahdollisuus valita itsenäisesti työsuorituksen aika ja paikka, onko henkilöllä oikeus ottaa toimeksiantoja useammalta taholta, onko henkilöllä oikeus kieltäytyä työtehtävistä, mikä on työn luovuuden aste ja, onko työn valvominen ja ohjeiden antaminen mahdollista.

Kaupungilla on kirjalliset työsopimukset kokopäiväisten tulkkien kanssa. Toimeksiantotulkkeja käytetään tilanteissa, joissa kaupungin työsuhteisten tulkkien joukossa ei ole vaadittavan kielen taitoa ja tilanteissa, joissa työsuhteista tulkkia ei muutoin saada esimerkiksi päällekkäisyyksien vuoksi. Toimeksiantosuhteisista tulkeista osan kanssa on tehty kirjallisia toimeksiantosopimuksia, mutta osan kanssa toimeksiannoista sovitaan suullisesti. Kokopäiväisten tulkkien kuukausipalkka kaikkine lisineen on enimmillään 1.840 euroa.

Kaupungin ja A:n välillä ei ole ollut kirjallista sopimusta. Toimeksiannot syntyvät siten, että kaupunki ehdottaa A:lle tiettyä käännös- tai tulkkaustehtävää, mutta kaupungilla ei ole johto- eikä valvontavaltaa tehtävän suorittamiseen. Toimeksiantoja ei ole säännöllisesti.

Käännöstehtävien tekemisen paikan ja ajankohdan A on voinut itse valita edellyttäen kuitenkin, että käännös on valmis tiettyyn päivään mennessä. Samoin kuin muissakin toimeksiannoissa ja ostopalveluissa kaupunki voi vain jälkikäteen valvoa käännös- ja tulkkaustyön laatua esimerkiksi asiakaspalautteen kautta.

A:lla on oikeus kieltäytyä tarjotusta toimeksiannosta ja hän tekee toimeksiantoja useammalle taholle. A on ottanut tehtävät vastaan, jos muu työ on sen sallinut. A:lla on siten vapaus valita, ottaako hän tarjotun tehtävän vastaan, mitä vapautta työsuhteessa ei olisi.

A:lle maksetaan palkkiota. A:lle ei makseta erikseen matkakuluja tai muiden kulujen korvausta, vaan palkkio kattaa ne. A:lla on portaikkoverokortti, mikä on tyypillistä freelancerina toimiville. A tekee toimeksiannot omilla työvälineillään. Kyse ei ole työsuhteesta, vaan yksittäisistä toimeksiannoista.

Vaatimuksen määrästä

Kaupunki kiistää vaatimuksen perusteen, koska kyse ei ole ollut työsuhteesta. Kaupungin käsityksen mukaan työsuhde muodostuu korkeintaan aina kyseessä olevan tulkkauksen tai käännöstyön ajaksi. Kyse on siten lyhytaikaisista työsuhteista eikä toistaiseksi voimassaolevasta työsopimuksesta.

Lyhytaikaisiin työsuhteisiin sovelletaan vuosilomalain 10 a §:ää. Sen mukaan työntekijä on ollut saman työnantajan palveluksessa useammassa kuin yhdessä työsuhteessa yhteensä vähintään kuusi tuntia saman kalenterikuukauden aikana eikä hänellä muutoin ole oikeutta vuosilomaan tai lomakorvaukseen, hänelle maksetaan lomakorvauksena 8,5 prosenttia kalenterikuukauden aikana ansaitusta palkasta.

A on korvauksen määrän osalta vedonnut toissijaisesti työsopimuslain 1 luvun 5 §:ään. Sen mukaan jos työnantajan ja työntekijän välillä on tehty useita peräkkäisiä, keskeytymättömänä tai vain lyhytaikaisin keskeytyksin jatkuvia määräaikaisia työsopimuksia, työsuhteen katsotaan työsuhde-etuuksien määräytymisen kannalta jatkuneen yhdenjaksoisesti.

Kaupunki toteaa, että edellä mainittu säännös edellyttäisi, että sen mukaiset peräkkäiset työsopimukset seuraisivat välittömästi tai vain lyhyin väliajoin toisiaan. Tässä tapauksessa toimeksiannot eivät seuraa välittömästi toisiaan, vaan välissä voi olla pitkiäkin aikoja. Kaupunki kiistää myös toissijaisen vaatimuksen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMION PERUSTELUT

Jutussa on riitaa siitä, onko A:n katsottava olevan työsuhteessa kaupunkiin niin, että hänen tulee saada vuosilomalain nojalla vuosilomakorvausta. Vuosilomalain 1 §.n mukaan lakia sovelletaan työsopimuslaissa tarkoitettuihin työnantajaan ja työntekijään. Työsopimuslain 1 §.n mukaan lakia sovelletaan sopimukseen, jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan ja että lain soveltamista ei estä pelkästään se, että työ tehdään työntekijän kotona tai hänen valitsemassaan paikassa eikä sekään, että työ suoritetaan työntekijän työvälineillä tai -koneilla.

A on todistelutarkoituksessa kuultaessa ilmoittanut, että hänellä on kaikkiaan kuusi toimeksiantajaa. A:n mukaan hän tekee tulkkaustyötä kaupungille keskimäärin 4-6 tuntia viikossa eri pituisia jaksoja kerrallaan. A:n mukaan yleensä menetellään siten, että hänelle soitetaan etukäteen ja kysytään sopiiko tietty aika ja paikka, jolloin tehtävän vastaanottaminen riippuu siitä, onko joku muu kaupunki tai viranomainen jo pyytänyt tulkkaustehtävään samanaikaisesti.

A:n mukaan käännöstöiden osalta sovitaan vain päivä, mihin mennessä työn on oltava valmis.Kaupunki ei anna A:lle työtiloja tai työvälineitä. A:n mukaan hän saa kulujen korvausta vain silloin, kun tulkkaustehtävä suoritetaan kaupungin ulkopuolella.

Kantajalle maksettava tuntipalkkio on 25,23 euroa. Kaupungin ilmoituksen mukaan päätoimisen tulkin kuukausipalkka on enimmillään 1.840 euroa eli noin 11,15 euroa tunnilta, kun arvioidaan, että kuukaudessa on 165 työtuntia. Päätoimiselle tulkille maksettava enimmäistuntipalkka on siten vain noin 44,2 prosenttia A:lle maksettavasta tuntipalkkiosta.

Kerrotun perusteella käräjäoikeus toteaa, että A:lla on useita toimeksiantajia, tulkkaustehtävien ajankohta riippuu muista toimeksiannoista, käännöstöiden osalta vain valmistumispäivämäärä on määrätty, hän ei saa kulukorvauksia muuten kuin kaupungin ulkopuolella tehdystä tulkkauksesta ja hänen tuntipalkkionsa on yli kaksinkertainen päätoimisen tulkin tuntipalkkaan verrattuna. A:n itsenäinen asema osoittaa, että hän ei ole työsopimuslain 1 §:n tarkoittamalla tavalla kaupungin johdon ja valvonnan alaisena. Se, että A:lle maksetuista palkkioista kaupunki on ollut velvollinen toimittamaan ennakonpidätykset, ei osoita, että kyseessä olisi työsuhde. Kun A:lle ei kaupungin taholta anneta työtiloja tai -välineitä, tukee se muut edellä todetut seikat huomioon ottaen sitä, että kysymyksessä ei ole työsuhde. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että A:ta on pidettävä itsenäisenä ammatinharjoittajana, joka ei ole oikeutettu saamaan vuosilomalain nojalla lomakorvausta. Kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Käräjäoikeus katsoo, että asia on oikeudellisesti ollut niin epäselvä, että A:lla on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, minkä vuoksi käräjäoikeus määrää, että asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Dunder.

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 4.4.2005

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä ja käräjäoikeuden tuomiossa selostetut vaatimukset perusteineen. Lisäksi A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan käräjä- ja hovioikeudessa korkoineen.

Vastaus

B:n kaupunki on vaatinut, että valitus hylätään. Vaatimustaan kaupunki on perustellut käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuilla seikoilla.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Asianosaisten välisen oikeussuhteen laatu

Asiassa on kysymys siitä, onko A tehdessään kysymyksessä olevia käännös- ja tulkkaustehtäviä ollut työsuhteessa kaupunkiin vai onko hän ollut yrittäjän asemassa. Rajanveto työsuhteen ja yrittäjyyden välillä tehdään tutkittavana olevan asian olosuhteiden kokonaisharkinnan perusteella.

Yrittäjän asemaa tukee hovioikeuden käsityksen mukaan ennen kaikkea se, että A:lla on ollut useita toimeksiantajia ja hän on työtilanteensa sitä edellyttäessä voinut kieltäytyä hänelle tarjotuista tehtävistä. Toisaalta A:lla on ollut vain kuusi toimeksiantajaa, eikä työsuhteen olemassaoloa estä se, että työntekijä on samanaikaisesti työsuhteessa useampien kuin yhden työnantajan kanssa. Kaupungin A:lle antamat tehtävät ovat luonteeltaan sellaisia, että kukin niistä voi muodostaa yhden lyhytaikaisen työsuhteen. Näin ollen se, että A on voinut kieltäytyä kaupungin hänelle antamista tehtävistä, ei yksinään estä asianosaisten välisen oikeussuhteen pitämistä työsuhteena. Työneuvosto on lisäksi päätöksessään 6/85 katsonut, että usealle vakuutusyhtiölle sivutoimenaan autovahinkoja tarkastanut vahinkotarkastaja oli työsuhteessa, vaikka hän ei ollut velvollinen vastaanottamaan tarjottuja toimeksiantoja. A:n mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä ei siten välttämättä merkitse hänen työskennelleen yrittäjänä.

Se, että A:lle maksettu tuntipalkka on ollut yli kaksinkertainen verrattuna kaupungin palveluksessa olevien tulkkien ansaitsemaan palkkaan ei sinänsä ole ratkaisevaa rajanvetoa käytäessä. A:n käännös- ja tulkkaustehtävät ovat luonteeltaan myös sellaisia, ettei niiden suorittaminen edellytä kaupungin järjestävän hänelle työtiloja. A:n ilmoituksen mukaan hänelle ei ole suoritettu matkakulujen korvausta hänen B:n kaupungissa tekemistään matkoista sen takia, ettei hänelle ole syntynyt sellaisia menoja ja ettei hän siten ole laskuttanut kaupunkia näistä kuluista. Tätä A:n väitettä kaupunki ei ole kiistänyt. Asiassa on riidatonta, että kaupunki on korvannut A:lle kaupungin ulkopuolelle tehdyistä matkoista koituneet kulut.

Kaupunki on suorittanut ennakonpidätyksen A:lle maksamastaan rahavastikkeesta. Ennakonpidätyksen toimittaminen ei välttämättä osoita, että kysymyksessä olisi työsuhde. Työsuhdetta puoltaa toisaalta se, että A:lle maksetusta vastikkeesta on pidätetty työeläkevakuutusmaksut ja työttömyysvakuutusmaksut.

Yrittäjän asemaa ei tue se, että A:lla ei ole toiminimeä ja että hänellä on ollut vain kuusi toimeksiantajaa. A:n toiminta ei ole ollut laajaa, yleistä ja julkista. Tehtävien suorittaminen on lisäksi edellyttänyt A:n henkilökohtaista työpanosta, joten hän ei ole voinut panna toista henkilöä sijaansa käännös-ja tulkkaustehtäviä suoritettaessa.

Työsopimuslain 1 §:n 3 momentin mukaan työsuhteen olemassaoloa ei estä, että työ tehdään työntekijän kotona ja suoritetaan työntekijän työvälineillä.

Kysymyksessä olevia tehtäviä A on ilmoituksensa mukaan suorittanut kanteessa tarkoitettuna ajanjaksona kaupungille noin kuutena kuukautena vuodessa ja viikossa on tänä aikana ollut töitä kolmena päivänä 1 - 1 ½ tuntia päivässä. Työ on siten ollut verraten säännönmukaista.

Käännöstyö ja tulkkina toimiminen ovat luonteeltaan sellaisia, etteivät ne juurikaan edellytä työantajan johto- ja valvontavallan käyttämistä. Käännöstehtävistä on sovittu, että ne tulee olla etukäteen määrättynä aikana valmiina. Kaupunki on myös osoittanut tulkkaustehtävät ja niiden suorittamisen ajan ja paikan. Hovioikeus katsoo, että kaupungilla on ollut mahdollisuus johtaa ja valvoa A:n toimintaa.

Yhteenvetona hovioikeus toteaa, että A:n toiminta on perustunut hänen ja kaupungin väliseen sopimukseen, A on suorittanut hänelle annetut tehtävät henkilökohtaisesti kaupungin lukuun ja kaupunki on maksanut hänelle vastiketta. Kaupunki on ainakin jossain määrin voinut johtaa ja valvoa A:n tehtävien suorittamista. Kokonaisuutena arvostellen työsuhteen olemassaoloa tukevat seikat ovat hovioikeuden käsityksen mukaan painavammat kuin yrittäjän asemaa puoltavat tapauksen olosuhteet. Hovioikeus on näin ollen päätynyt siihen, että asianosaisten välillä on vallinnut työsuhde.

2. Lomakorvauksen määrä

A:lle annettujen käännös- ja tulkkaustehtävien suorittamisessa on ollut kysymys erillisistä työsuorituksista. Työtä on A:n mukaan ollut noin kuuden kuukauden ajan vuodessa. Sitä, millaisin väliajoin kaupunki on työtehtäviä A:lle antanut, ei asiassa ole selvitetty Hovioikeus katsoo, ettei asianosaisten välille ole syntynyt toistaiseksi voimassaolevaa työsuhdetta. Asiassa ei ole myöskään esitetty perusteita, joiden nojalla voitaisiin päätellä A:n työsuhteen jatkuneen työsopimuslain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla keskeytymättömänä tai vain lyhytaikaisin keskeytyksin.

Vuosilomalain 10a §:n nojalla A:lla on oikeus saada lomakorvausta kahdeksan ja puoli prosenttia ansaitsemastaan palkasta.

3. Lausuma työsuhteen jatkuvuudesta

A on vaatinut asiassa vahvistettavaksi, että kaupunki on velvollinen suorittamaan A:lle lomakorvausta tulevista työtehtävistä, kun työtä tehdään samoilla ehdoilla ja samoissa olosuhteissa kuin asianosaisten välille on vakiintunut.

Hovioikeus on päätynyt siihen, että kanteessa tarkoitettuna aikana A:n ja kaupungin välillä on ollut työsuhde. A:lla ei näin ollen ole oikeussuojan tarvetta saada vaatimaansa lausuntoa.

4. Oikeudenkäyntikulut

Kaupunki häviää asian ja on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n perusteella velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan.

B:n kaupunki velvoitetaan suorittamaan A:lle lomakorvaukseksi 511,44 euroa vuodelta 2001, 566,24 euroa vuodelta 2002 ja 504,37 euroa vuodelta 2003. Korvauksille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua viivästyskorkoa 511,44 eurolle 31.12.2001, 566,24 eurolle 31.12.2002 ja 504,37 eurolle 31.12.2003 lähtien.

Muilta osin A:n kanne hylätään.

Kaupunki velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asiassa 3.052 euroa. Tälle summalle on suoritettava edellä tarkoitettua viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tämän tuomion antopäivästä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeuden presidentti Antero Palaja
hovioikeudenneuvos Saara Laapas
hovioikeudenneuvos Riitta Sandholm

Esittelijä:

viskaali Mika Koivunen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 15.2.2006 : Ei valituslupaa