THO:2005:19

Palkkio

Antopäivä: 24.3.2005
Diaarinumero: R 04/1924
Ratkaisunumero: 800

KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

VAKKA-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 6.8.2004

Selostus asiasta

Käräjäoikeus on pitänyt istuntokäsittelyn Vakka-Suomen kihlakunnan poliisilaitoksen tiloissa Uudessakaupungissa 8.7.2004, jolloin julistetulla päätöksellä nro 04/303 muun ohessa B, Taivassalosta, on määrätty vangittavaksi todennäköisin syin syylliseksi epäiltynä Kustavissa 28.5.2004 tehtyyn törkeään varkauteen. Käsittelyssä, jonka kesto oli noin 45 minuuttia, B:n avustajana toimi oikeustieteen kandidaatti A.

Tutkinnanjohtajan pyynnön mukaisesti B on kansliakäsittelyssä 16.7.2004 määrätty päästettäväksi heti vapaaksi.

Tampereen oikeusaputoimisto on päätöksellään 21.7.2004 myöntänyt B:lle maksuttoman oikeudenkäynnin ilman perusomavastuuta 29.6.2004 lukien ja määrännyt B:n avustajaksi A:n.

A on 21.7.2004 toimittanut oikeudelle hakemuksen liitelaskuineen sekä pyytänyt valtion varoista arvonlisäveron sisältävinä palkkiona 595,36 euroa ja kulujen korvauksena 158,28 euroa perustelleen hakemusta seuraavasti.

Käräjäoikeuden vapautettua B:n jää jutun oikeuteen tulo epävarmaan tulevaisuuteen.

Mitä tulee avustajaan oikeudenkäyntipaikkakunnan ulkopuolella, niin A on määrätty B:n avustajaksi myös 10.2.2003 lukien Helsingin käräjäoikeudessa 6.8.2004 alkavassa ja noin kuukauden kokonaisuudessaan kestävässä jutussa R 03/2063. Tämän jutun ajallinen läheisyys Helsingin juttuun antoi aiheen käyttää samaa avustajaa, jotta B:llä ei ole samaan aikaan kahta eri avustajaa.

Käräjäoikeus on ilmoittanut hakijalle jäljempänä ilmenevän ratkaisun antamisesta prosessiosoitteellaan 27.7.2004.

RATKAISU

Perustelut

Oikeustieteen kandidaatti A, Ylöjärveltä, on avustanut tämän käräjäoikeuden vangitsemisasian istunnossa 8.7.2004 B:tä, Taivassalosta, jota B:tä on epäilty syylliseksi törkeään varkauteen tämän käräjäoikeuden tuomiopiiriin kuuluvan Kustavin kunnan alueella 28.5.2004. B:lle on sittemmin 21.7.2004 myönnetty oikeusapua 29.6.2004 lukien ja määrätty avustajakseen A.

Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla oikeus saada palkkio siitä ajanhukasta, joka on johtunut matkoistaan Tampereella sijaitsevasta toimistostaan Uuteenkaupunkiin, jossa on toimitettu käräjäoikeuden pakkokeinoasian eli vangitsemisistunto. Lisäksi kysymys on siitä, onko A:lla oikeus saada korvaus näistä matkoista johtuvista kuluistaan.

Oikeusapulain 17 §:n mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä ja ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Jos avustajaksi on määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, korvataan matkustamisesta syntyvät lisäkulut ja ajanhukka ainoastaan, jos tällaisen avustajan käyttäminen on perusteltua. Oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen, 4 §:n 3, momentissa on puolestaan määrätty, että matka- ajalta ei määrätä palkkiota, jos asia käsitellään avustajan omalla tuomioistuinpaikkakunnalla.

Oikeusapulain 17 §:n esitöistä (HE:82/2001) ilmenee, että tarkoituksena on, että avustajalle suoritettaisiin korvausta vain sellaisista kuluista, joita kyseisessä tuomioistuimessa normaalisti toimivalle avustajalle aiheutuu. Avustajan matkustamiseen liittyvien lisäkulujen välttämiseksi avustaja yleensä palkataan kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavien avustajien piiristä. Tätä on kohtuullista pääsääntöisesti edellyttää myös julkista oikeusapua saavalta.

Tästä pääsäännöstä olisi kuitenkin voitava poiketa siinä tapauksessa, että muun kuin kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavan avustajan käyttäminen on katsottava perustelluksi. Näin olisi esimerkiksi silloin, kun avustajaksi on tarkoituksenmukaisempaa määrätä oikeusavun saajan asuin- tai työskentelypaikkakunnalla toimiva avustaja tai kun jutun erityinen laatu puoltaa kyseisen avustajan käyttämistä. Muun kuin kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavan avustajan käyttäminen on perusteltua myös silloin, kun mainittujen avustajien piiristä ei ole saatavissa avustajaa, joka kykenee käyttämään samaa kansalliskieltä kuin oikeusavustaja. Säännös ei siis sinänsä estäisi muunkin kuin kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asioivan avustajan määräämistä, vaan kyse olisi vain matkustamisesta syntyvän lisäkulun ja ajanhukan korvaamisesta.

Oikeusaputoimiston tulisi joka tapauksessa kiinnittää avustajan ja hänen päämiehensä huomiota matkustamiseen liittyvien lisäkulujen korvaamista koskevaan kysymykseen.

Hallituksen esityksen mukaan oikeusapulain 17 § vastaisi asiallisesti yleisestä oikeusavusta annetun lain 16 §:n 2 momentin ja maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momenttia, jotka kumoutuivat oikeusapulain säätämisellä. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momentin esitöistä (HE:185/1992 vp s. 2-3) ilmenee, että avustajaksi olisi pääsääntöisesti määrättävä tuomioistuinpaikkakunnalla vakinaisesti asianajoa harjoittava lakimies. Jos avustajaksi määrätään muualta kuin tuomioistuipaikkakunnalta oleva lakimies, palkkio maksettaisiin ottamatta huomioon tämän matkaan kulunutta aikaa, paitsi jos olisi erityisiä syitä korvata myös matkaan kulunut ajanhukka. Sääntelyn tarkoituksena siis oli ja on edelleenkin, että ainoastaan muualla kuin tuomioistuinpaikkakunnalla toimivalla avustajalla on oikeus saada palkkio matka-ajalta ja ainoastaan silloin, kun hänen määräämiselleen avustajaksi on ollut esimerkiksi asian laadun vuoksi erityisiä syitä.

Oikeustieteen kandidaatti A:n toimisto sijaitsee Tampereella. Toimiston sijaintiin nähden hänen on katsottava harjoittavan vakinaisesti asianajoa Tampereen käräjäoikeudessa ja siten yli 150 kilometrin etäisyydellä tämän käräjäoikeuden Uudenkaupungin istuntopaikasta ja tuomiopiiristä. Mainitun palkkioasetuksen 4 §:n 3 momentin säännös näyttäisi siis johtavan siihen, että A:lla ei olisi oikeutta saada palkkiota matka-ajaltaan, joksi on ilmoitettu kolme tuntia.

Käräjäoikeuksien tuomiopiirien laajentamisen ja istuntopaikkojen vähentämisen takia erityisesti harvaanasutuilla alueilla tuomioistuimessa vakinaisesti asianajoa harjoittavan asianajajan toimisto saattaa sijaita kaukanakin tuomioistuimen istuntopaikasta. Jotta ihmiset olisivat oikeudenhoidossa tosiasiallisestikin yhdenvertaisia, on tärkeää, että asianajopalveluja on saatavilla mahdollisimman laajasti maan eri osissa ja myös paikkakunnilla, jotka tuomiopiirien laajuuden vuoksi sijaitsevat kaukana istuntopaikoista. Tähän nähden mainitun palkkioasetuksen 4 §:n 3 momenttia ei sen sanamuodosta huolimatta ole syytä tulkita siten, että kenelläkään tuomioistuimessa yleisesti asianajoa harjoittavalla hänen toimistonsa sijaintipaikasta riippumatta ei olisi oikeutta matka-ajalta maksettavaan palkkioon (ks. KKO 2004:61).

Oikeusapua saanut B asuu tämän käräjäoikeuden tuomiopiirin alueella Taivassalossa. Pakkokeinoasian istunto on pidetty käräjäoikeuden 2. osaston istuntopaikkakunnalla Uudessakaupungissa, jossa kuten muutoinkin käräjäoikeuden tuomiopiirissä muuallakin on useita asianajotoimistoja ja lisäksi Uudenkaupungin oikeusaputoimisto. Oikeustieteen kandidaatti A ei harjoita yleisesti asianajotoimintaa tällä alueella ja hänen toimistonsa sijaitsee 161 kilometrin etäisyydellä Uudestakaupungista. Avustajana toimiminen pakkokeinoasiassa ei ole edellyttänyt päämiehen ja avustajan välisen muun toimeksiantosuhteen olemassaoloa niin, että sillä olisi ollut merkitystä ja vaikutusta vangitsemisasian käsittelyssä, jonka kesto oli vajaa tunti.

Tähän nähden käräjäoikeus katsoo, ettei A:lla ole oikeutta palkkioon matka-ajalta eikä siten myöskään matkakulujen korvaukseen. Vaatimus on siitä osin hylättävä.

TUOMIOLAUSELMA

Oikeustieteen kandidaatti A:lle maksetaan valtion varoista palkkiona valmistelutoimista 91 ja avustamisesta suullisessa käsittelyssä 181 euroa sekä arvonlisäverona 59,84 euroa eli yhteensä 331,84 euroa, joka määrä jää valtion vahingoksi.

TURUN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 24.3.2005

ASIA

Avustajan palkkio ym.

VALITTAJA

A

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on vaatinut, että hänelle määrätään B:n avustamisesta maksettavaksi käräjäoikeuden tuomitsemien palkkion ja arvonlisäveron lisäksi korvaukseksi verotodistuksen hankkimiskuluista 9 euroa ja matkakuluista 122,36 euroa sekä palkkioksi kolmen tunnin matka-ajalta 216 euroa, viimeksi mainitut määrät arvonlisäveroineen.

Perusteinaan A on esittänyt, että hänet oli määrätty B:n avustajaksi 10.2.2003 lukien asiassa, jonka noin kuukauden kestävä käsittely oli alkanut Helsingin käräjäoikeudessa 6.8.2004. Sanotun asian ja nyt kysymyksessä olevan pääasian, jossa syytteen nostamisen määräaika olisi päättynyt 19.8.2004, ajallisen läheisyyden vuoksi B:llä oli ollut aihetta käyttää asioissa samaa avustajaa. B:n kotipaikkakunnalta tai sen läheltä määrätyn avustajan olisi ollut viime mainitussa asiassa joka tapauksessa käytävä neuvottelemassa B:n kanssa Helsingissä, missä B:tä olisi säilytetty, mikäli häntä ei olisi päästetty vapaaksi 16.7.2004. Verotustodistuksen tilaaminen oli ollut välttämätöntä, koska verotodistusta oli tarvittu oikeusavun hakemisessa ja koska B:ltä ei ollut löytynyt verotodistusta.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A, jonka toimisto sijaitsee Tampereella, on määrätty B:n avustajaksi asiaan, jossa käräjäoikeus on toimittanut B:n vangitsemista koskeneen istunnon Uudessakaupungissa. Asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko A:lla oikeus saada B:n avustamisesta sanotussa istunnossa korvaus matkakuluistaan ja palkkio matka-ajalta.

Jos avustajaksi on oikeusapulain nojalla määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, korvataan hänelle mainitun laina 17 §:n 1 momentin mukaan matkustamisesta syntyvät lisäkulut ja ajanhukka ainoastaan, jos tällaisen avustajan käyttäminen on perusteltua.

Edellä mainittua säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 82/2001 vp) todetaan, että päätös siitä, onko muun kuin kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavan avustajan määräämistä pidettävä perusteltuna, voitaisiin tarvittaessa tehdä jo avustajaa määrättäessä. Tästä voidaan päätellä, että sanottu arviointi on tehtävä avustajaa määrättäessä käytettävissä olevien tietojen perusteella niissäkin tapauksissa, joissa se tehdään vasta määrättäessä avustajalle korvaus kuluista ja palkkio.

Mainitussa hallituksen esityksessä perustellaan edellä selostettua säännöstä sillä, että kun avustajan matkustamiseen liittyvien lisäkulujen välttämiseksi avustaja yleensä palkataan kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavien avustajien piiristä, tätä on kohtuullista pääsääntöisesti edellyttää myös julkista oikeusapua saavalta. Näin ollen säännöstä on perusteltua tulkita niin, että muun kuin kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavan avustajan käyttäminen on säännöksessä tarkoitetuin tavoin perusteltua ainakin silloin, kun siitä ei aiheudu lisäkustannuksia verrattuna sanotussa tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavan avustajan käyttämiseen.

Kun A on määrätty B:n avustajaksi, on ollut oletettavaa, että B on niihin aikoihin, jolloin hänen on neuvoteltava Vakka-Suomen käräjäoikeudessa viimeistään 19.8.2004 nostettavaksi määrätystä syytteestä avustajansa kanssa, säilytettävänä Helsingissä siellä käsiteltävänä olevan asian vuoksi. Näin ollen B:n avustajaksi viimeksi mainittuun asiaan määrätty A olisi voinut neuvotella B:n kanssa ensiksi mainitusta asiasta Helsingissä, eikä neuvottelusta olisi aiheutunut matkakuluja tai -aikaa. Jos taas B:lle olisi määrätty Vakka-Suomen käräjäoikeudessa käsiteltävään asiaan avustajaksi yleisesti asianajotehtäviä sanotussa käräjäoikeudessa hoitava avustaja, on oletettavaa, että hänelle olisi mainitusta neuvottelusta aiheutunut matkakuluja yli 460 kilometriltä ja matka-aikaa noin kuusi tuntia eli valtion varoista olisi tullut maksettavaksi näiltä osin yhteensä noin 610 euroa.

Kun A on määrätty B:n avustajaksi, on edelleen ollut pääteltävissä, että hänelle aiheutuu B:n avustamisesta vangitsemisoikeudenkäynnissä ja asian pääkäsittelyssä matkakuluja yhteensä noin 645 kilometriltä ja matka-aikaa yhteensä noin kahdeksan tuntia, josta osa ei oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n 1 momentin nojalla oikeuta erikseen laskutettavaan palkkioon, eli valtion varoista tulee näiltä osin maksettavaksi noin 680 euroa. Jos taas B:n avustajaksi olisi määrätty Vakka-Suomen käräjäoikeudessa yleisesti asianajotehtäviä hoitava avustaja, valtion varoista olisi mainituista tehtävistä saattanut tulla korkeimman oikeuden ratkaisusta 2004:61 ilmenevä periaate huomioon ottaen maksettavaksi jonkin verran matkakuluja, mutta ei ilmeisesti palkkiota matka-ajalta.

Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen silloin, kun A on määrätty B:n avustajaksi nyt kysymyksessä olevaan asiaan, on ollut oletettavaa, ettei hänen käyttämisestään avustajana aiheudu valtion varoista maksettavaksi ainakaan vähäistä enempää matkakustannuksia ja palkkiota matka-ajalta verrattuna siihen, että B:lle olisi määrätty avustajaksi Vakka-Suomen käräjäoikeudessa yleisesti asianajotehtäviä hoitava avustaja.

Oikeusapua saavan perusoikeuksiin kuuluu oikeusapulain 8 §:n 3 momentista ilmenevän mukaisesti, että hänen ehdottamansa henkilö määrätään hänen avustajakseen, mikäli tämä täyttää avustajan kelpoisuusvaatimukset. Ehdotetun henkilön määrääminen avustajaksi on erityisen perusteltua siinä tapauksessa, että oikeusavun saaja aikaisemman asiakassuhteen perusteella tai muutoin tuntee ehdottamansa avustajan ja luottaa tähän.

B on ehdottanut A:ta avustajakseen. A on jo yli vuoden ajan ennen nyt kysymyksessä olevia avustajantehtäviä avustanut B:tä edeltä ilmenevässä Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltävässä asiassa.

Kerrotut seikat huomioon ottaen A:n käyttäminen B:n avustajana on ollut oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin perusteltua. Näin ollen A:lla on oikeus saada korvaus avustajantehtävänsä aiheuttamista matkakuluista ja palkkio matka-ajalta.

A:lla on edellä mainitun asetuksen nojalla oikeus saada korvaukseksi matkakuluistaan siihen käräjäoikeuden istuntoon, jossa hän on avustanut B:tä, vaatimansa 122,36 euroa. Istunto on kestänyt 45 minuuttia ja matkoineen lähimpään täyteen tuntiin pyöristettynä viisi tuntia. Mainitun asetuksen 4 §:n 1 ja 2 momentin säännökset huomioon ottaen A:lla on oikeus saada erikseen laskutettava palkkio kolmen tunnin matka-ajalta eli tältä osin vaatimansa 216 euroa.

Verotodistuksen hankkiminen on ollut A:n avustajantehtävän kannalta tarpeellinen toimenpide. Siitä aiheutunut kulu yhdeksän euroa on sen vuoksi korvattava A:lle.

Kerrotuilla perusteilla hovioikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöslauselmaa muutetaan. Valtion varoista määrätään A:lle maksettavaksi käräjäoikeuden määräämien palkkioiden ja arvonlisäveron osuuden lisäksi korvaukseksi tarpeellisista kuluista 131,36 euroa, palkkioksi kolmen tunnin matka-ajalta 216 euroa ja arvonlisäveron osuutena 74,44 euroa, mitkä määrät jäävät valtion vahingoksi.

Asian ratkaiseet hovioikeuden jäsenet:

Juhani Saarinen, Elise Suvanto, Pentti Mäkinen

Esittelijä: Esko Junnila (mietintö)

ESITTELIJÄN MIETINTÖ ASIASSA R 04/1924

Viskaali Esko Junnila:

Verotodistuksen lunastamisesta aiheutuneiden kulujen osalta mietintö on perusteluja lukuunottamatta hovioikeuden tuomion mukainen.

Muilta osilta hovioikeus antanee seuraavan päätöksen:

Perustelut

Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan, jos avustajaksi on määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, korvataan matkustamisesta syntyneet lisäkulut ja ajanhukka ainoastaan, jos tällaisen avustajan käyttäminen on perusteltua. Tampereella asianajotoimintaa harjoittava A on ilmoittanut syiksi siihen, että hän on toiminut taivassalolaisen B:n avustajana Uudessakaupungissa 8.7.2004 pidetyssä pakkokeinoasian istunnossa, B:n avustamisen 6.8.2004 alkavassa toisen asian käsittelyssä Helsingin käräjäoikeudessa, ettei B:llä olisi kahta avustajaa samanaikaisesti, että mahdollisen toisen avustajan olisi ollut käytävä neuvottelemassa B:n kanssa Helsingissä ja että B:n kanssaepäillynkin puolustajalle on maksettu korvausta matkakuluista.

Jo A:n ryhtyessä B:n avustajaksi 29.6.2004 lukien on ollut olemassa ja A:n tiedossa se mahdollisuus, ettei sittemmin 8.7.2004 vangittavaksi määrättyä B:tä ole Vakka-Suomen käräjäoikeudessa käsiteltäväksi tulevan pakkokeinoasian peruste huomioon ottaen pidettävä pitkään vangittuna. Tutkinnanjohtajan pyynnön mukaisesti B onkin 16.7.2004 päästetty vapaaksi. Tämä ja käräjäoikeuden lausumat perustelut huomioon ottaen ei mitään A:n esittämistä syistä voida pitää sellaisena seikkana, että sen perusteella ulkopaikkakuntalaisen avustajan käytöstä aiheutuneiden lisäkulujen korvaaminen olisi ollut sanotussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla tässä asiassa perusteltua. Lisäkulut eivät siten myöskään ole olleet oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja tarpeellisista toimenpiteistä johtuneita oikeudenkäyntikuluja. Näin ollen valtio ei ole velvollinen korvaamaan A:lle sanottuja lisäkuluja eli korvausta matkakuluista 122,36 euroa, korvausta kolmen tunnin matka-ajalta 216 euroa ja arvonlisäveron osuutta 74,44 euroa eli yhteensä 412,80 euroa.

Verotodistuksen hankkimisesta aiheutuneet 9 euron arvonlisäverottomat kulut valtion on korvattava A:lle, koska verotodistusta on tarvittu oikeusavun hakemisessa ja koska nämä kulut eivät ole olleet ulkopaikkakuntalaisen avustajan käyttämisestä aiheutuneita lisäkuluja.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus ratkaissee asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöslauselmaa muutetaan. Oikeustieteen kandidaatti A:lle maksetaan valtion varoista käräjäoikeuden määräämien palkkioiden ja arvonlisäveron osuuden lisäksi korvaukseksi arvonlisäverottomista kuluista 9 euroa, joka määrä jää valtion vahingoksi.

Muilta osilta käräjäoikeuden päätöslauselmaa ei muuteta.

Esko Junnila

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen