VaaHO:2006:9

Oikeudenkäyntikulut
Lapsen huolto, asuminen, tapaamisoikeus ja elatus

Antopäivä 6.7.2006
Diaarinumero S 05/352
Ratkaisunumero 987

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

PORIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 18.1.2005

HAKIJA A

KUULTAVA B

HAKEMUS

Vaatimukset

A on vaatinut, että asianosaisten yhteiset alaikäiset lapset C (- - -), D (- - -) ja E (- - -) määrätään asianosaisten yhteiseen huoltoon. A on suostunut maksamaan elatusapuna kullekin lapselle erikseen 210 euroa kuukaudessa. Lasten tapaamisoikeudesta sovitaan erikseen.

VASTAUS

B on suostunut vaatimuksiin siten, että lapset määrätään asianosaisten yhteiseen huoltoon ja että lasten asuinpaikaksi määrätään äidin asunto ja koti. B suostuu, että lasten tapaamisoikeudesta sovitaan erikseen.

B on vaatinut, että elatusavun määräksi vahvistetaan 520 euroa kuukaudessa lasta kohden hakemuksen vireille tulosta 9.6.2004 lukien, kuitenkin siten, että syyskuulta vähennetään 570 euroa ja lokakuulta 630 euroa.

Lisäksi B on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 2.080,93 eurolla, jossa arvonlisäveroa 375,25 euroa, laillisine korkoineen.

A:N LISÄLAUSUMA

A on suostunut siihen, että lapset asuvat äidin luona.

A on kiistänyt B:n elatusapuvaatimuksen määrältään ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

- - -

Oikeudenkäyntikulut:
A kiistää B:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta, koska lasten elatusavusta voidaan sopia. Sopimus ei kuitenkaan ole täytäntöönpanokelpoinen, jollei se ole sosiaaliviranomaisen tai käräjäoikeuden vahvistama. Kysymyksessä on asia, josta sovinto ei ole sallittu. Sen vuoksi oikeudenkäyntikulujen osalta on sovellettava oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ää, jonka mukaan asianosaiset vastaavat pääsääntöisesti itse oikeudenkäyntikuluistaan. Lisäksi OK 21 luvun 3 §:n mukaisesti, kun kyseessä on usea eri asia, jolloin asianomaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluista.

B:N LISÄLAUSUMA

- - -

Oikeudenkäyntikulut:
B:lle oikeudenkäyntikuluja tässä asiassa aiheutuu nimenomaisesti elatusmaksun käsittelystä käräjäoikeudelle ja käsittelyn valmistelusta. Toisin kuin hakija on väittänyt, lasten elatusavusta voidaan sopia eikä tuo sopiminen aiheuta mitään kustannuksia, jos se vahvistetaan sosiaaliviranomaisten luona.

- - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

LOPPUTULOS

Lasten huolto

Asianosaisten yhteiset alaikäiset lapset C (- - -) , D (- - -) ja E (- - -) määrätään asianosaisten yhteiseen huoltoon siten, että lapset määrätään asumaan äitinsä B:n luona.

Lasten elatusapu

A velvoitetaan suorittamaan elatusapua lapsille C:lle, D:lle ja E:lle 405,40 euroa lasta kohden kuukaudessa 16.8.2004 alkaen, jo erääntyneistä eristä maksamatta oleva osuus heti ja muuten kuukausittain etukäteen kunnes lapsi täyttää 18 vuotta tai asiasta toisin määrätään. Vahvistetaan syyskuun ja lokakuun 2004 osalta, että A on syyskuulta maksanut elatusapua 570 euroa ja lokakuulta 630 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

A velvoitetaan korvaaman B:n oikeudenkäyntikulut 2.080,93 eurolla, jossa arvonlisäveroa 375,25 euroa, korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antopäivästä lukien.

RATKAISUN PERUSTELUT

- - -

Oikeudenkäyntikulut

B on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 2.080,93 eurolla, jossa arvonlisäveroa 375,25 euroa.

A on kiistänyt B:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Elatusapuasiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on ratkaistava prejudikaateissa KKO 2003:104 ja 2003:105 osoitettujen periaatteiden mukaan eli lapsen korvausvelvollisuuteen sovelletaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ää ja elatusvelvolliseen, hänen hävitessään asian saman luvun 1 §:ää. Tämä merkitsee, että elatusvelvollinen on hävitessään asian velvollinen korvaaman lapsen oikeudenkäyntikulut, mutta lapsi ei asian hävitessään yleensä joudu korvausvastuuseen. A on hävinnyt elatusapuasian.

A on vedonnut myös OK 21 luvun 3 §:ään ja katsonut, kun kyseessä on usea eri asia, että asianomaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluista. A on samassa hakemuksessa vaatinut avioeroa ja lasten määräämistä asianosaisten yhteiseen huoltoon sekä suostunut maksamaan elatusavuksi lasta kohden 210 euroa kuukaudessa. A on hävinnyt elatusapuasian. B on suostunut avioeroa ja lasten huoltoa koskeviin vaatimuksiin vaatien lisäksi, että lapset määrätään asumaan hänen luonaan, mihin A on suostunut. Asiassa esitetyistä useista vaatimuksista ei osaa ole ratkaistu toisen ja osaa toisen hyväksi, joten mainittu säännös ei tule sovellettavaksi.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Ritva Numminen

VAASAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 6.7.2006

VALITTAJA
A

VASTAPUOLET
C
D edustajanaan huoltajansa B
E edustajanaan huoltajansa B

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

A on vaatinut, että hänen velvollisuutensa suorittaa kuukausittain elatusapua lapsilleen C:lle, D:lle ja E:lle alennetaan kunkin lapsen osalta 210 euroon 16.8.2004 lukien jo suoritetut erät huomioon ottaen. Lisäksi A on vaatinut, että hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta.

Perusteet
- - -
A on hävinnyt asian elatusapua koskevilta osin vain osittain, koska B:n vaatimus elatusavun vahvistamisesta on menestynyt määrällisesti vain osittain.

Vastaus

Vaatimukset

Lapset ovat vaatineet, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 554,01 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet
- - -
A on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaisesti hävinnyt asian käräjäoikeudessa. Osaakaan vaatimuksista ei ole ratkaistu A:n hyväksi, joten oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 § ei tule sovellettavaksi.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perusteet
- - -

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta

Käsittelyn pohjana käräjäoikeudessa on ollut A:n lasten huoltoa koskeva hakemus. B on siinä yhteydessä esittänyt lasten asumista koskevan vaatimuksen ja lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 14 §:n 3 momentin mukaisesti vaatimuksen elatusavun vahvistamisesta.

A ja B ovat hyväksyneet toistensa vaatimukset lasten huollon ja asumisen osalta sekä olleet yksimielisiä siitä, että lasten tapaamisoikeudesta sovitaan erikseen. Huolto- ja asumisasia on ratkaistu asianosaisten vaatimusten mukaisesti. B:n lasten puolesta, kutakin lasta kohden esittämästä 520 euron kuukausittaisesta elatusapuvaatimuksesta on hyväksytty 405,40 euroa. Elatusavun suoritusvelvollisuus on määrätty alkamaan 16.8.2004 vaaditun 9.6.2004 sijasta.

Asia on siten ollut riitainen vain elatusapua koskevilta osin ja esitetty todistelu on kohdistunut pelkästään tähän osaan asiasta. Hovioikeus katsoo, että oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus on tässä tilanteessa ratkaistava elatusapuasiaan sovellettavien periaatteiden mukaisesti. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuista 2003:104 ja 2003:105 ilmenevän oikeusohjeen mukaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus lapsen elatusta koskevassa asiassa määräytyy lapsen osalta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n mukaan ja elatusvelvollisen hävitessä asian hänen osaltaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan.

B:n lasten puolesta esittämä elatusapuvaatimus on menestynyt vain osittain. Siksi oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus määräytyy A:n osalta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n mukaan. Hän ei ole siten velvollinen korvaamaan lasten oikeudenkäyntikuluja kokonaan. Hovioikeus harkitsee mainitun säännöksen nojalla korvattavaksi määräksi 1.500 euroa.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta

Hovioikeudessa on ollut kysymys enää elatusavun määrästä ja oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Lapset ovat vaatineet A:n velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta. A:n muutoksenhakemus on menestynyt vain vähäisiltä osin, joten hänen on korvattava lasten oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta kokonaan.

Tuomiolauselma

Muutos käräjäoikeuden tuomioon:

A:n velvollisuus korvata B:n/lasten oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta alennetaan 1.500 euroon käräjäoikeuden määräämine viivästyskorkoineen.

A velvoitetaan korvaamaan C:n, D:n ja E:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 554,01 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Leena Korkalainen, Osmo Hänninen, Juhani Palmu (eri mieltä)

Esittelijä:
Annina Wahlbeck (mietintö)

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen

ESITTELIJÄN MIETINTÖ ASIASSA S 05/352

Viskaali Annina Wahlbeck:

Elatusavun osalta mietintö on hovioikeuden ratkaisun mukainen. Oikeudenkäyntikulujen osalta esitän seuraavan mietinnön.

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta

Kysymys on hovioikeudessa A:n valituksen johdosta hänen velvollisuudestaan korvata B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta.

Käsittelyn pohjana on käräjäoikeudessa ollut A:n lasten huoltoa koskeva hakemus. B on siinä yhteydessä esittänyt lasten asumista koskevan vaatimuksen ja lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 14 §:n 3 momentin mukaisesti vaatimuksen elatusavun vahvistamisesta.

A ja B ovat hyväksyneet toistensa vaatimukset lapsen huollon ja asumisen osalta sekä olleet yksimielisiä siitä, että lasten tapaamisoikeudesta sovitaan erikseen. Lasten huoltoa ja asumista koskeva asia on ratkaistu heidän vaatimustensa mukaisesti. B:n lasten puolesta, kutakin lasta kohden esittämästä 520 euron kuukausittaisesta elatusapuvaatimuksesta on hyväksytty 405,40 euroa. Elatusavun suoritusvelvollisuus on määrätty alkamaan 16.8.2004 vaaditun 9.6.2004 sijasta.

Kysymys on ensiksi siitä, minkä säännöksen mukaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus määräytyy.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n mukaan asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut.

Nykyisen 2 §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 107/1998 vp, s. 17) mukaan, jos oikeusseuraamusta, kuten juridista isyyttä taikka lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta tai elatusapua, ei voida saada pätevästi aikaan pelkästään asianosaisten välisellä sopimuksella, asia on indispositiivinen. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun 2005:41 mukaan asiassa, jossa on kysymys ensisijaisesti lasten asumisesta, oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus määräytyy oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n mukaan. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuista 2003:104 ja 2003:105 ilmenevän oikeusohjeen mukaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus määräytyy lapsen osalta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n mukaan ja elatusvelvollisen hävitessä asian hänen osaltaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan.

Lapsen huoltoa ja asumista koskevaan asiaan tulee siten sovellettavaksi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 § ja lapsen elatusta koskevaan asiaan osin sama säännös ja osin saman luvun 1 §. Nyt käsiteltävässä asiassa on käräjäoikeudessa ollut kysymys kaikista näistä asiaryhmistä. Siltäkin osin kuin vanhemmat ovat olleet yksimielisiä käräjäoikeus on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 10 §:n 2 momentin mukaisesti arvioinut, onko asian ratkaiseminen vanhempien sopimalla tavalla lasten edun mukaista. Asia on siten tullut käsittelyn kohteeksi myös lasten huollon ja asumisen osalta. Asia on kuitenkin ollut riitainen vain elatusavun osalta.

Tässä tilanteessa on ratkaistava, onko oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta päätettäessä käräjäoikeudessa käsiteltyä asiaa tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena vai kunkin asiatyypin osalta erikseen.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus perustuu asianosaisten vastapuoli-asemaan. Sovellettavaksi tulevan säännöksen valinnan kannalta on siksi merkitystä sillä, keitä on pidettävä asianosaisina. Lapsen huoltoa ja asumista koskevan vaatimuksen osalta asianosaisia ovat olleet B ja A; elatusapua koskevan vaatimuksen osalta puolestaan A ja lapset, joita on edustanut B. B:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on siten lasten osalta tutkittava heidän puolestaan tehtynä.

Lapsen huoltoa ja asumista koskeva asia on luonteeltaan selvästi indispositiivinen, toisin kuin lapsen elatusta koskeva asia. Asianosaiset, joiden oikeudenkäyntikuluista on kysymys, eivät ole täysin samat. Elatusavun vahvistamista koskeva vaatimus voidaan valinnanvaraisesti esittää joko lapsen huoltoa koskevan asian yhteydessä tai erillisessä kanteessa. Elatusapuasian luonne sekä elatusvelvollisen ja lapsen erilainen asema on lähtökohtaisesti sama riippumatta siitä, onko elatusavun vahvistamista koskeva vaatimus esitetty lapsen huoltoa koskevan asian yhteydessä vai eri oikeudenkäynnissä. Nämä seikat puoltavat lapsen huoltoa ja asumista sekä elatusta koskevien vaatimusten pitämistä erillään oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta arvioitaessa.

Silloin kun lapsen huoltoa ja asumista koskevassa asiassa esitetty liitännäisvaatimus elatusavun vahvistamisesta ei ole riippuvainen pelkästään huoltoa ja asumista koskevan asian ratkaisusta vaan muodostaa itsenäisen riidan kohteen, on perusteltua määrätä elatusapuvaatimuksen käsittelystä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta erikseen. Tässä tapauksessa ei ole ollut pääasiassa kysymys lapsen huollosta ja asumisesta, vaikka lapsen asumista koskeva ratkaisu on aina ensisijainen elatusapua koskevaan ratkaisuun nähden. Kun lapsen huoltoa ja asumista koskevat vaatimukset eivät ole olleet riitaisia eikä niistä ole esitetty todistelua, niistä ja riitaiseksi käyneestä elatusapuvaatimuksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut ovat jaoteltavissa.

Hovioikeus arvioinee, että B:n ensimmäisessä 16.8.2004 päivätyssä lausumassaan esittämä oikeudenkäyntikuluvaatimus 451,89 euroa kohdistuu puoleksi elatusavun vahvistamista koskevan vaatimuksen esittämiseen. Kaikki tämän lausuman antamisen jälkeiset oikeudenkäyntikulut ovat aiheutuneet pelkästään elatusapuasian käsittelystä. Hovioikeus katsonee siten, että B:n käräjäoikeudessa esittämästä 2.080,93 euron oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta 225,95 euron osa kohdistuu lapsen huoltoa ja asumista koskevaan asiaan ja 1.854,98 euron osa elatusapuasiaan.

Lasten huoltoa ja asumista koskevaan asiaan sovellettavan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n pääsäännön mukaisesti asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan. Asiassa ei ole ilmennyt erityistä syytä velvoittaa A:ta korvaamaan B:n oikeudenkäyntikuluja tältä osin.

Elatusavun vahvistamista koskevaan asiaan soveltuu elatusvelvollisen hävitessä asian hänen osaltaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §. Koska A on hävinnyt asian vain osittain, sovellettavaksi tulee hänen osaltaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §. Sen 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Säännöksen 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

Oikeudenkäynti on keskittynyt elatusavun määrän selvittämiseen. Sillä, miltä osin lasten vaatimus elatusavun alkamisajankohdasta ei ole menestynyt, on vain vähäinen merkitys asiassa. Elatusavuksi vahvistettu määrä ei ole lasten vaatiman mukainen eikä A:n myöntämän mukainen. Käräjäoikeuden tuomiossa mainitut riitaiset seikat on ratkaistu osin kummankin hyväksi. Elatusavun vahvistamisvaatimuksesta hyväksymättä jäänyt osa ei ole koskenut ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei olisi ollut sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään. Lapsilla ei siten ole oikeutta täyteen korvaukseen kuluistaan. Koska elatusavuksi vahvistettu määrä on selvästi lähempänä lasten vaatimaa määrää kuin A:n myöntämää määrää, on syytä velvoittaa A korvaamaan osaksi lasten oikeudenkäyntikulut. Korvattavaksi määräksi hovioikeus harkinnee 800 euroa.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta

Hovioikeudessa on ollut kysymys enää elatusavun määrästä ja oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Lapset ovat vaatineet A:n velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta. A häviää muutoksenhakemuksensa elatusapua koskevilta osin, mutta voittaa sen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevilta osin osittain. Ottaen huomioon edellä elatusapua koskevan asian oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta lausuttu ja se, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut, A:n on korvattava osaksi lasten oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta. Korvattavaksi oikeudenkäyntikulujen määräksi hovioikeus harkinnee 350 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeus alentanee A:n velvollisuuden korvata B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta 800 euroon käräjäoikeuden määräämine viivästyskorkoineen ja todennee, että määrä on suoritettava C:lle, D:lle ja E:lle, edustajanaan B.

Hovioikeus velvoittanee A:n korvaamaan C:n, D:n ja E:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 350 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA S 05/352

Hovioikeudenneuvos Juhani Palmu:

Erimielisyyteni koskee vain oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta. Muulta osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta

Käräjäoikeudessa on ollut kysymys lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa tarkoitetusta hakemusasiasta, jossa on esitetty asianosaisten alaikäisten lasten huoltoa, asumista ja elatusapua koskevia vaatimuksia. Vakiintuneen käsityksen mukaan lapsen huoltoa ym. koskevassa asiassa lapset itse eivät ole asianosaisia eikä oikeutta käydä heidän nimissään. Tämän mukaan käräjäoikeus on menetellyt oikein kirjatessaan A:n hakijaksi ja B:n kuultavaksi. Koska oikeutta on käyty, niin kuin mielestäni oikein onkin, A:n ja B:n nimissä, kysymys oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta arvioidaan näiden välillä. Tältäkin osalta olen siten samaa mieltä kuin käräjäoikeus.

Katson sitä vastoin, että lapsen huoltoa ym. koskevassa hakemusasiassa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus on ratkaistava oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n nojalla niin kuin ilmenee ennakkoratkaisusta KKO 2005:41. Se, että asianosaiset ovat valmistelun aikana päässeet yhteisymmärrykseen lapsen huollosta ja asumisesta, ei muuta asiaa, koska käräjäoikeus on ollut velvollinen ratkaisemaan lasten huoltoa ja asumista koskevat kysymykset itsenäisesti, lasten etuun perustuvan harkinnan pohjalta. Lasten tapaamisoikeudesta A ja B ovat ilmoittaneet sopivansa erikseen.

A:n velvollisuus korvata B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta jää riippumaan siitä, onko korvausvelvollisuudelle olemassa erityistä syytä.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ää koskevissa esitöissä (HE 191/1993 vp s. 11-12 ja HE 107/1998 vp s. 17) erityisenä syynä velvoittaa asianosainen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, on viitattu siihen, että asia on riitainen. Oikeuskäytännössä (esim. KKO 2005:41) on kuitenkin katsottu, ettei vielä yksin se, että asianosaiset ovat eri mieltä asian lopputuloksesta, voi johtaa kulujen korvausvelvollisuuteen. Kysymystä on arvioitava sen nojalla, millaiset perusteet asianosaisilla on ollut asian riitauttamiseen ja miten asia noihin asianosaisten esiintuomiin perusteisiin nähden on ratkaistu.

Oikeudenkäynnissä riitaiseksi on jäänyt vain lapsille suoritettavan elatusavun määrä ja elatusapuvelvollisuuden alkamisajankohta. Selvästi suurin osa asian vaatimista oikeudenkäyntikuluista on kohdistunut elatusavun riitaisten kysymysten selvittämiseen. Katson, että A on oikeudenkäynnissä myöntänyt kohtuuttoman alhaisen elatusavun määrän. Käräjäoikeus ei tosin ole hyväksynyt B:nkään elatusapuvaatimusta kokonaan, mutta hyväksymättä jääneeltä osalta kysymys on ollut arvioinnista, jolla ei voida katsoa olleen merkitystä kulujen määrään. Asiassa on siten erityinen syy velvoittaa A korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta.

Määrän osalta olen samaa mieltä kuin käräjäoikeus.

Näillä perusteilla katson, ettei ole syytä muuttaa käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta kuluratkaisun osalta.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta

Vastaavin perustein kuin käräjäoikeuskulujen osalta katson, että A on velvollinen korvaamaan B:n kulut myös hovioikeudesta. Määrän osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

+