Tuomioistuimet - Hovioikeudet - Ratkaisukäytäntö - Ratkaisukäytäntö,
Kouvolan hovioikeuden osalta - KouHO:2009:2
KouHO:2009:2
Antopäivä: 17.2.2009
Diaarinumero: R 08/1244
Ratkaisunumero: 208
Luvaton taksiliikenteen harjoittaminen
Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate
Antopäivä: 17.2.2009
Diaarinumero: R 08/1244
Ratkaisunumero: 208
LAPPEENRANNAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 12.11.2008
Syyttäjän rangaistusvaatimus
1. LUVATON TAKSILIIKENTEEN HARJOITTAMINEN
Taksiliikennelaki 28 § 1 momentti
Vert. Taksiliikennelaki 4 §
25.8.2007–5.7.2008 LAPPEENRANTA
K on harjoittanut ammattimaista henkilöliikennettä ilman taksiliikennelaissa edellytettyä taksilupaa. Hänellä on ollut ainakin 25 eri kerralla kuljettamassaan autossa matkustajana useita henkilöitä, jotka ovat kyydistään Venäjältä Suomeen suorittaneet maksun K:n tieten eräälle venäläiselle yritykselle.
- - - - - - - - - -
Vastaus
K on kiistänyt syytteen. Venäjän kansalaisella ei ole oikeutta saada taksilupaa Suomessa. Henkilöt eivät ole vaihtuneet meno- ja paluumatkan välillä. Kysymys on ollut ostosmatkoista, ei taksimatkoista. Autossa on ollut 8 matkustuspaikkaa ja auto kuuluu yritykselle, jolla on lupa harjoittaa kyseistä toimintaa. Venäjällä vaaditaan lupa, jos autossa on 19 paikkaa. Venäjällä ei ole taksilupakäytäntöä.
- - - - - - - - - -
KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT
Syyksilukeminen
Syyte hylätään.
Hylkäämisen perusteet
Syytteessä on kysymys siitä, onko Venäjältä Suomeen maksua vastaan suoritettu henkilöliikenne taksiliikennelain vastaista toimintaa, kun henkilöliikenteen harjoittajalla ei ole taksiliikennelaissa edellytettyä taksilupaa.
Taksiliikennelaki on tarkoitettu turvaamaan laadukkaiden taksiliikennepalveluiden saatavuus Suomessa. Laki on kansallinen. Taksilupa oikeuttaa harjoittamaan tilausliikennettä ja ostoliikennettä yhdellä henkilöautolla koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Taksiluvan myöntää hakemuksesta se lääninhallitus, jonka alueella liikenteen pääasiallinen asemapaikka on.
Pääasiassa Venäjällä henkilökuljetuspalveluja tarjoavalla ei siten ole mahdollisuutta saada taksilupaa Suomeen eikä taksiliikennelaki anna vastausta nyt esillä olevaan kysymykseen. Laissa ei ole säännöksiä kansainvälisestä rajan ylittävästä liikenteestä.
Taksien toiminta Venäjältä Suomeen ja päinvastoin edellyttänee vastaavanlaista sopimusta kuin on linja-autoliikenteestä (Sopimus Suomen tasavallan ja Venäjän federaation hallituksen välillä kansainvälisestä tieliikenteestä 56/2001). Tällaista sopimusta kansainvälisestä rajan ylittävästä taksiliikenteestä Suomen ja Venäjän välillä ei toistaiseksi ole.
Edellä mainitun taksiliikennelain kansallisen luonteen johdosta sopimuksettomasta tilasta ei voida tehdä suoraan johtopäätöstä, että venäläisten tarjoamiin henkilöliikennepalveluihin tulisi soveltaa Suomessa Suomen taksiliikennelakia. Silloin kun palvelu tarjotaan kokonaisuudessaan Suomen rajojen sisällä, taksiliikennelain sovellettavuus ja taksiluvan edellytys on selvyys. Asia muuttuu toiseksi, kun palvelun lähtöpaikka on Venäjällä ja päätepiste Suomessa kuten tässä. Taksiliikennelain säännökset eivät tule sovellettaviksi.
Syyttäjä on antanut oikeudelle liikenne- ja viestintäministeriön 25.6.2008 päivätyn ja Kaakkois-Suomen rajavartiostolle osoitetun muistion taksiliikennettä koskevasta käytännöstä Suomen ja Venäjän välillä. Muistion mukaan taksiliikenteestä maiden välillä oli keskusteltu kesäkuussa 2008. Silloin virkamiehet olivat sopineet, että henkilöliikennekysymyksiä mukaan lukien taksiliikenne selvitetään erillisessä työryhmässä vielä saman kesän aikana. Mahdollisen valtiosopimuksen aikaansaaminen tulisi viemään aikaa.
Ministeriö toisin sanoen jakaa käräjäoikeuden kanssa sen näkemyksen, ettei taksiliikennelakia voida suoraan soveltaa kansainväliseen liikenteeseen. Ministeriö on suositellut tässä sopimuksettomassa tilassa noudatettavan joustavuutta siten, että Venäjältä tulevia takseja kohdeltaisiin samoin kuin suomalaisia takseja haluttaisiin kohdeltavan Venäjälle suuntautuvassa liikenteessä.
Rikokseen syylliseksi voidaan rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Kyseisessä sääntelemättömässä tilanteessa ei syytteessä kuvattu menettely voi tälläkään perusteella olla rangaistava.
Edellä mainituilla perusteilla syyte luvattomasta taksiliikenteen harjoittamisesta hylätään.
- - - - - - - - - -
TUOMIOLAUSELMA
Käräjäoikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.
VASTAAJA K
TUOMIOLAUSELMA
HYLÄTYT SYYTTEET
1) Luvaton taksiliikenteen harjoittaminen 25.8.2007–5.7.2008
- - - - - - - - - -
Asian ratkaissut:
Käräjätuomari Jukka Hallavainio
KOUVOLAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 17.2.2009
VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA
Valitus
Syyttäjä on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja K tuomitaan sakkorangaistukseen luvattomasta taksiliikenteen harjoittamisesta. K on harjoittanut ammattimaista henkilöliikennettä ilman taksiliikennelaissa edellytettyä taksilupaa. Hänellä on ollut ainakin 25 eri kerralla kuljettamassaan autossa matkustajana useita henkilöitä, jotka ovat suorittaneet maksun kyydistään Venäjältä Suomeen. Maksut on suoritettu K:n tieten eräälle venäläiselle yritykselle.
K:lla ei ole ollut suomalaisen viranomaisen hänelle myöntämää taksiliikennelain 4 §:n 1 momentin mukaista taksilupaa. K on markkinoinut kuljetuspalvelua Venäjältä Suomeen maksua vastaan. Tällainen toiminta täyttää Suomessa ammattimaisen henkilökuljetuksen tunnusmerkistön. Asiaa ei muuta muuksi se seikka, että K on tuonut vakioreittiä seuraten aina samat matkustajat Suomeen ostoksille ja vienyt heidät takaisin Venäjälle. Ostosmatka on yhtälailla taksimatka eikä kuljetuksen linjaluonteisuus muuta sitä. K:n käyttämä moottoriajoneuvo kuuluu ajoneuvolain 10 §:n määritelmään henkilöautosta.
Taksiliikenteen luvanvaraisuuteen liittyvä rangaistussäännös koskee suomalaista ja Suomessa asuvaa taksiliikenteen harjoittajaa sekä sellaista tämän toiminnan harjoittajaa, jonka toiminnasta osa selvästi kohdistuu Suomen alueelle. Palvelujen käyttäjän sekä potentiaalisen asiakaskunnan ja myös samalla alalla toimivien yrittäjien näkökulmasta Suomeen päätyvän henkilökuljetuksen lähtöpaikalla ei liene merkitystä. Ei ole estettä sille, että Suomeen suuntautuvaa henkilökuljetusta harjoittava ulkomainen yrittäjä perustaa Suomeen yrityksen tai osoittaa henkilökunnastaan sellaisia luonnollisia henkilöitä, jotka täyttävät taksiliikennelain 6 §:n edellytykset luvan saamiselle.
Taksiliikennelain 28 §:n rangaistussäännöksen henkilöllistä ulottuvuutta voidaan tulkita niin, että tietyin ehdoin säännöksen tulkinta vastaajan vahingoksi eli laajentava tulkinta on mahdollinen. Tässä tapauksessa kriminalisoinnilla pyritään suojaamaan laadukkaiden taksiliikennepalvelujen saatavuus ja rangaistusuhka on ollut K:n tiedossa.
Vastaus
K on vastustanut muutosvaatimusta. Rajavartioston toteuttamalla sakotusmenettelyllä ei ole laillisuuspohjaa. Suomalaista taksiliikennelupaa ei tarvita, koska maksettu matka on alkanut Suomen rajojen ulkopuolelta. Rajan ylittävää taksiliikennettä ei ole tarvinnut erikseen säädellä tarpeettomana. Tarkoituksena ei myöskään voi olla tilanne, jossa venäläinen taksi joutuisi jättämään asiakkaansa rajatarkastusasemalle tilaamaan ja odottamaan suomalaista taksia.
K:n käyttämä ajoneuvo kuuluu henkilöautoryhmään eikä kysymys ole linjaliikenteestä. Mikäli venäläisessä ajoneuvokalustossa havaittaisiin poliisin tai rajaviranomaisten toimesta teknisiä puutteita voidaan näihin puuttua tarpeellisessa laajuudessa, kuten tapahtuu raskaan liikenteenkin osalta säännönmukaisesti. Vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti suomalaiset taksit kuljettavat asiakkaita sekä varaosia ja muuta materiaalia Venäjälle.
Perustelut
Rikoslain keskeinen periaate on laillisuusperiaate. Tämä on ilmaistu rikoslain 3 luvun 1 §:ssä. Lainkohdan 1 momentin mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi ja 2 momentin mukaan rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Lain esitöiden (HE 44/2002 vp. s. 28 - 34) perusteella rangaistussäännöstä, tässä tapauksessa taksiliikennelain 28 §:ää, sovellettaessa ei saa mennä lain kirjaimen ulkopuolelle eikä täydentää lakia analogiapäätelmään turvautumalla. Vaikka käsitteiden tulkinta onkin oikeutettua ja usein välttämätöntä yksittäisiä rikostunnusmerkistöjä sovellettaessa, edellytetään kuitenkin, että tulos on sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan kanssa. Lisäksi rangaistussäännöksen soveltamisessa on kiinnitettävä huomiota siihen, täyttääkö säännös siltä edellytettävän täsmällisyys- ja tarkkuusvaatimuksen sekä, että lopputulos on kohtuudella tekijän ennalta arvattavissa (vrt. KKO 2005:27, 2007:67 ja 2007:81).
Syyttäjän syytteessä esittämä taksiliikennelain 28 §:n rangaistussäännöksen henkilöllistä ulottuvuutta koskeva tulkinta on laillisuusperiaatteen vastainen. Kuten käräjäoikeuden tuomiossa mainitaan, Suomen taksiliikennelaki on kansallinen eikä sitä voida soveltaa suoraan kansainväliseen liikenteeseen. Tämä vaatii maiden välistä sopimusta rajan ylittävästä taksiliikenteestä ja sellaista ei Suomen ja Venäjän välillä ole. Venäjältä Suomeen suuntautuvaa taksiliikennettä ei ole säädetty luvanvaraiseksi eikä sen harjoittamista ole kriminalisoitu muutenkaan.
Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden ratkaisu ilmenee tuomiolauselmasta.
VASTAAJA K
TUOMIOLAUSELMA
Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
- - - - - - - - - -
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Seppo Ikävalko, Pirjo Yli-Kokkila, Markku Almgrén
Esittelijä: Merja Tuovinen
Äänestys
ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA R 08/1244
Hovioikeudenneuvos Pirjo Yli-Kokkila:
Selostus asiasta ja kysymyksenasettelu
K on syytteessä kerrottuna aikana kuljettanut kahdeksan matkustajapaikkaa sisältävässä taksiautossaan matkustajia ainakin 25 eri kertaa Venäjältä Suomeen. Matkustajat ovat suorittaneet matkoistaan maksun K:n tieten eräälle venäläiselle yritykselle. Asiassa on selvää, että K on harjoittanut ammattimaista taksiliikennettä Suomessa ilman taksiliikennelaissa tarkoitettua lupaa. Asiassa on siten kysymys siitä, voidaanko venäläinen K tuomita rangaistukseen luvattomasta taksiliikenteen harjoittamisesta Suomessa taksiliikennelain 28 §:n 1 momentin nojalla.
Perustelut
Suomen tai Euroopan yhteisön ja Venäjän välillä ei ole valtiosopimusta taksiautolla tapahtuvista henkilökuljetuksista. Taksiliikennelain tarkoituksena on turvata turvalliset taksipalvelut niitä haluaville. Tästä syystä liiketoiminta on mainitussa laissa säädetty luvanvaraiseksi ilman poikkeuksia. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan myös ulkomaalaisilla on oikeus saada lupa taksiliikenteen harjoittamiselle Suomessa. Näin ollen henkilöliikenteen lähtöpaikalla tai liikenteenharjoittajan kansallisuudella ei ole merkitystä asiaa ratkaistaessa.
Rikoslain 1 luvun mukaan jokainen Suomessa oleskeleva henkilö on velvollinen noudattamaan Suomessa voimassa olevia lakeja ja määräyksiä. Näin ollen K on Suomessa velvollinen noudattamaan taksiliikennelakia, jonka mukaan maan sisäinen liikenne on ilman lupaa harjoitettuna laitonta. Suomessa noudatetun käytännön mukaan ulkomaalainen taksi saa jättää ulkomailta tuomansa matkustajat Suomen puolella olevalle lähimmälle taksi- tai joukkoliikenneasemalle ja palata takaisin ulkomaille ilman matkustajia. Tällaista menettelyä, josta nyt ei ole kysymys, ei ole oikeuskäytännössä pidetty luvattomana taksiliikenteen harjoittamisena.
Se seikka, että liikenne- ja viestintäministeriö 25.6.2008 antamassaan lausunnossa toivoo viranomaisten noudattavan joustavuutta siten, että venäläisiä takseja kohdeltaisiin samoin kuin suomalaisia takseja haluttaisiin kohdeltavan Venäjälle suuntautuvassa liikenteessä eli että venäläisiä ei tuomittaisi rangaistukseen luvattomasta taksiliikenteen harjoittamisesta Suomessa, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.
Syyksilukeminen ja korvausvelvollisuus
Näillä perusteilla katson, että K on syyllistynyt luvattoman taksiliikenteen harjoittamiseen ensisijaisessa syytteessä kerrotuin tavoin ja tuomitsen hänet taksiliikennelain 4 §:n 1 momentin ja 28 §:n 1 momentin nojalla 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomion antamispäivänä alkavin ja 31.12.2010 päättyvin koeajoin. Ehdollinen vankeusrangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos K koeaikana syyllistyy rikokseen, josta hänet tuomitaan vankeusrangaistukseen.
- - - - - - - - - -
Lainvoimaisuustiedot: