HelHO:2009:10

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 22.10.2009

Syyttäjä

Vastaaja
A

Asianomistaja
B

Kuultava
Uudenmaan työsuojelupiiri

Asia
työsyrjintä

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Vireille
18.12.2008

SELOSTUS ASIASTA
Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. TYÖSYRJINTÄ (6840/R/0002398/08)

2.1.2007 - 1.6.2007

A on yhtiön toimitusjohtajana toimiessaan työnantajan edustajana palvelussuhteen aikana ilman painavaa hyväksyttävää syytä asettanut B:n epäedulliseen asemaan tämä sukupuolen ja perhesuhteiden perusteella. B on ollut yhtiön palveluksessa vuodesta 1998. B on vuonna 2004-2006 ollut kahdella äitiyslomalla ja tämän jälkeen hoitovapaalla. Hänen palatessaan perhevapaalta työhön on hänet lomautettu. Ensimmäinen määräaikainen lomautus on alkanut 16.1.2007. Tieto lomautuksen jatkamisesta toistaiseksi on annettu 1.6.2007. B:n sijaiseksi perhevapaiden ajalle palkattu työntekijä on B:n töihin palatessa vakinaistettu ja on saanut jatkaa yhtiön palveluksessa työskentelyä samoissa tehtävissä B:n tultua lomautetuksi. B:n lomauttaminen on johtunut B:n perhevapaan käyttämisestä.

Syyttäjän muut vaatimukset
Todistelukustannusten korvaaminen

Vastaaja on velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset.

Asianomistajan vaatimukset

B on yhtynyt syytteeseen ja vaatinut korvausta loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 10.000 euroa viivästyskorkoineen 2.1.2007 lukien, ansionmenetyksestä ajalta 16.1.2007-31.1.2008 yhteensä 6.660 euroa viivästyskorkoineen 2.1.2007 lukien ja oikeudenkäyntikulut 1.464 euroa viivästyskorkoineen.

Vastaaja
A on kiistänyt syytteen ja vastustanut korvausvaatimuksia. Hän on vaatinut, että syyte hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa viivästyskorkoineen. Hän on hyväksynyt kärsimyksestä määrältään 100 euroa siinä tapauksessa, että syyte hyväksytään. Ansionmenetyksestä vaadittua korvausta hän on vastustanut myös sillä perusteella, että se olisi tullut kohdistaa työnantajaan. Määrän hän on hyväksynyt samoin kuin oikeudenkäyntikulujen määrän.

Syytteessä tarkoitettu B:n sijaiseksi perhevapaiden ajalle palkattu työntekijä C palkattiin yhtiön palvelukseen ensimmäisen kerran 8.4.2004 määräaikaisella työsopimuksella, joka päättyi 17.3.2005. Sen jälkeen C tuli uudelleen yhtiön palvelukseen 2.5.2005 vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen, minkä jälkeen hänet edelleen palkattiin määräaikaisella työsopimuksella 31.12.2006 saakka. Tuon viimeisen määräaikaisen työsuhteen aikana työsuhde vakinaistettiin 1.11.2006 työsuhteen jatkuessa yhtiön konkurssiin saakka. C:n työsuhde vakinaistettiin siten jo ennen kuin B palasi perhevapaalta. C on, lukuun ottamatta kuuden viikon taukoa maalis-huhtikuussa 2005, ollut yhtiön palveluksessa keskeytyksettä 8.4.2004 lukien. Sitä ennen hän oli toiminut vastaavankaltaisissa tehtävissä jo vuodesta 1999 lähtien sen kommandiittiyhtiön palveluksessa, jonka toimintaa yhtiö jatkoi vuonna 2004 tehdyn liiketoimintakaupan jälkeen. Ainoastaan ensimmäinen C:n työsuhteista yhtiön palveluksessa on ollut äitiysloman sijaisuuteen perustuva. B:n sijaisena C ei ole toiminut 17.3.2005 jälkeen.

B:n ja C:n työtehtävät olivat erilaiset. B:n perhevapaan aikana yhtiön tuotannollinen toiminta eli rullaverhojen, sälekaihtimien ja markiisien tehdasmainen massavalmistus ulkoistettiin. Yhtiössä siirryttiin ateljeemaiseen yksilöllisten tuotteiden käsityönä tapahtuneeseen valmistamiseen. Koko tuotantoprosessi oli erilainen kuin massatuotteiden valmistuksessa. B:n työ oli ollut massatuotannossa. Kaikki massatuotannon edellyttämät koneetkin, joita B oli työssään käyttänyt, myytiin tuotannon ulkoistamisen jälkeen ompelukoneita lukuunottamatta. Rullaverhojen valmistaminen muuttui massatuotteiden valmistamisesta yksilöllisten tuotteiden valmistamiseen. Markiisien valmistaminen, lukuun ottamatta korimarkiisien päällystystyötä, jota B ei ollut koskaan tehnyt, lopetettiin kokonaan. Myös kaikki tuotteiden komponentit olivat muuttuneet ja uusien komponenttien käyttö olisi edellyttänyt kouluttamista. C osallistui myös verhotuotteiden asentamiseen asiakkaiden luona varsinaisten asentajien ohella ja hän oli saanut koulutusta myös korimarkiisien ja telttarunkojen päällystämiseen, mitä työtä B ei ollut milloinkaan tehnyt. Niin ikään C hoiti korjaustilausten ja ulkopuolisten tavarantoimittajien toimitusten vastaanottamisen sekä teki alumiiniprofiilien katkaisemista ja verhokiskojärjestelmien kasaamista ja siivosi yhtiön toimitilat. B ei ollut perehtynyt korjaustilausten ja tavarantoimitusten vastaanottamiseen liittyvän tietojärjestelmän käyttöön eikä siten olisi ilman koulutusta kyennyt suorittamaan näitäkään tehtäviä.

B ei siten ole voinut palata aiempiin työtehtäviinsä, koska niitä ei enää ole ollut. Hän ei myöskään ole voinut palata aiempiin työtehtäviinsä rinnastettaviin tehtäviin, joita olisivat olleet rullaverhojen ja sälekaihtimien valmistus, koska tämä ei olisi ollut mahdollista ilman erityistä koulutusta ja kouliintumista. Ainoa yhtiön palveluksessa ollut henkilö, joka olisi kyennyt kouluttamaan ja ohjaamaan B:n työtä tämän palatessa hoitovapaalta olisi ollut C.

B:n palatessa hoitovapaalta työhön 2.1.2007 yhtiö ei voinut työllistää sekä B:tä että C:tä. Koska toiminta oli tappiollista, ei olle myöskään mahdollista ryhtyä kouluttamaan B:tä muihin tehtäviin. Tässä tilanteessa ainoa vaihtoehto oli lomauttaa B ja jatkaa C:n työsuhdetta niiden tehtävien hoitamiseksi, joita hän oli hoitanut useita vuosia ja joihin hän oli saanut erityistä koulutusta sekä kouliintunut työtä tekemällä. Heikon taloustilanteensa vuoksi yhtiö ei voinut myöskään lomauttaa C:tä, koska sen palveluksessa ei ollut toista työntekijää, joka olisi kyennyt hoitamaan tämän tehtävät. Vähintään yli puolet C:n tekemästä työstä oli sellaista, mitä B ei ollut koskaan tehnyt ja mihin B:n aiemmin tekemä työ ei ollut millään perustein rinnastettavissa. Jäljelle jäänyt työkin oli sellaista, mitä B ei ilman koulutusta olisi kyennyt tekemään. B:lle ei olisi ollut tarjota työtä, millä hänet olisi voitu työllistää täysipäiväisesti edes yhtenä päivänä viikossa.

Yhtiön palvelukseen ei ollut palkattu toista työntekijää B:n töihin palaamisen jälkeen, vaan C:n työsuhde, joka oli kestänyt vähäisin katkoin vuodesta 1999 lähtien, oli vakinaistettu 1.11.2006 eli kaksi kuukautta ennen B:n työhön palaamista. C ei ollut toiminut B:n sijaisena 17.3.2005 jälkeen ja koska hänen työsuhteensa oli vakinaistettu ennen B:n paluuta perhevapaalta, hän ei ollut B:n palatessa tämän sijainen, vaan vakituinen työntekijä.

Todistelu

Syyttäjän kirjalliset todisteet:
lomautusilmoitukset
työtodistus B
neljä C:n työsopimusta

B:tä on kuultu todistelutarkoituksessa.

Syyttäjän todistajana on kuultu C:tä.
A:n todistajana on kuultu D:tä.

Tuomion perustelut

Lähtökohdat
Asiassa on riidatonta, että C on palkattu yhtiöön määräaikaiseksi työntekijäksi ensin ajaksi 8.4.2004 - 17.3.2005 ja sitten ajaksi 2.5.2005 - 31.4.2006 sekä uudelleen 2.5. - 31.12.2006. Viimeksi mainittuna määräaikana hänen työsuhteensa on 1.11.2006 vakinaistettu. B puolestaan on ollut perhevapaalla ensin 1.5.2004 - 10.3.2005 ja sitten 1.7.2005 - 31.12.2006. Ennen toista perhevapaajaksoa hän on ollut sairauslomalla puolisentoista kuukautta. B:n palattua työhön 2.1.2007 hänelle on heti annettu lomautusilmoitus. Asiassa on kysymys siitä, onko työnantajan edustaja A syyllistynyt työsyrjintään lomauttaessaan B:n C:n saadessa jatkaa työssä.

Säännöspohja

Rikoslain 47 luvun 3 §:n mukaan työnantaja tai tämän edustaja syyllistyy työsyrjintään muun ohessa asettaessaan työntekijän ilman painavaa, hyväksyttävää syytä epäedulliseen asemaan perhesuhteiden
perusteella. Perhevapaalta palaavan työntekijän oikeudesta palata työhön säädetään puolestaan työsopimuslain 4 luvun 9 §:ssä. Säännöksen mukaan perhevapaan päättyessä työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, on työntekijälle tarjottava aikaisempaa vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä ja, ellei tämäkään ole mahdollista, muuta työsopimuksen mukaista työtä.

Ratkaistava kysymys
Asiassa on kysymys siitä, onko B:llä ollut oikeus palata perhevapaan päätyttyä työhön ja jos on, onko yhtiöllä ollut painava ja hyväksyttävä syy olla ottamatta häntä takaisin työhön taikka lomauttaa hänet, kuten nyt on tapahtunut. A on väittänyt, että sitä työtä, jota B oli tehnyt ennen perhevapaalle lähtemistään, ei enää yrityksessä ollut ja ettei ollut mahdollista tarjota B:lle muutakaan tämän työsopimuksen mukaista työtä. Joka tapauksessa eriarvoiseen asemaan asettamiselle oli ollut painava ja hyväksyttävä syy, koska yritys oli taloudellisessa kriisissä eikä olisi kyennyt pitämään palveluksessaan sekä C:tä että B:tä edes sitä aikaa, jonka B:n kouluttaminen C:n tehtäviin olisi vienyt.

Työtehtävien muuttuminen
A on kertonut, että yhtiön toiminta muuttui olennaisesti vuoden 2005 jälkipuoliskolta lähtien. Aikaisemmin yritys valmisti massatuotantona kaihtimet. Tässä tuotantotoiminnassa B:kin oli työssä. Tämä tuotanto ulkoistettiin Viroon, minkä seurauksena työntekijämäärä väheni 27:stä kymmeneen työntekijään. Yrityksessä tehtiin sen jälkeen enää suunnittelutyötä sekä käsityönä uusien tuotteiden ensimmäisiä kappaleita. Kun tuote oli valmis sarjavalmistukseen, sen tuottaminen siirtyi alihankkijalle. Uusi työ edellytti työskentelyä ryhmässä sekä myös suunnittelua ja asiakkaiden luona käymistä. Tuossa vaiheessa muuttuivat alunperin B:n sijaiseksi otetun C:kin työtehtävät. C ja muutkin työryhmän jäsenet kouliintuivat vähitellen työhön. B:n palatessa työhön tilanne oli jo sellainen, että C:n työpanos oli yhtiölle välttämätön ja B:n kouluttaminen uusiin tehtäviin olisi edellyttänyt useamman kuukauden ajanjaksoa. Siihen yrityksellä ei ollut varaa.

B on katsonut, että hän olisi hyvin kyennyt perehdyttämisen jälkeen uusiin tehtäviin. Myöskään C ei ole osannut nähdä tehtävissä merkittäviä eroja. Tuotantovastaavana toiminut D puolestaan on katsonut, että koko työ oli erilaista.

Sekä B että C ovat ammattitaitoisia ompelijoita. Vaikka katsottaisiin, että osa C:lle muodostuneista tehtävistä oli sellaisia, joita B ei ollut pääosin massatuotantoon osallistuneena tehnyt, ei kokonaisarvioinnissa ole mitään syytä katsoa, ettei hänellä olisi ollut koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella työnantajan antaman perehdyttämiskoulutuksen jälkeen riittävät edellytykset omaksua työtehtävät myös muuttuneessa muodossa. Käräjäoikeus katsoo siten, että hänellä olisi ollut oikeus työsopimuslain 4 luvun 9 §:n nojalla palata yhtiön palvelukseen. A on itsekin todennut, että ellei B olisi ollut perhevapaalla vaan työssä, hänet olisi koulutettu niihin tehtäviin, joihin C nyt perehtyi.

Syyksilukeminen
A on marraskuun alussa 2006 eli kaksi kuukautta ennen B:n palaamista perhevapaalta työhön vakinaistanut C:n työsuhteen tietoisena siitä, ettei yhtiöllä ole ollut taloudellisia edellytyksiä pitää työssä sekä C:tä että B:tä eikä tarjota näille molemmille työtä. Hän on siten asettanut B:n tämän perhevapaan käytön vuoksi epäedulliseen asemaan. Vaikka yhtiö on ollut suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, ei painavana ja hyväksyttävänä syynä tähän epäedulliseen asemaan asettamiselle voida pitää sitä, että B:n perehdyttäminen muuttuneisiin tehtäviin olisi kenties kestänyt muutaman kuukauden ja että yhtiö olisi saattanut joutua jonkin aikaa pitämään palveluksessaan sekä B:tä että C:tä. Näin ollen A on syyllistynyt työsyrjintään sen mukaisesti kuin syytteessä on todettu.

Seuraamus
Syyttäjä on vaatinut noin 30 päiväsakon suuruista sakkorangaistusta. Käräjäoikeus pitää vaatimusta oikeuskäytäntöä vastaavana.

Korvausvelvollisuus
Kun syyte on hyväksytty, on B:n oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä riidaton. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten mukainen korvaus on 500-1.500 euroa. Käräjäoikeus pitää tässä tapauksessa kohtuullisena kärsimyskorvauksen määränä 1.200 euroa.

Sen sijaan B:n vaatimus saada korvausta ansionmenetyksestä on perusteeltaan riitainen siinäkin tapauksessa, että syyte hyväksytään. Työsopimuslain 12 luvun 1 §:ssä säädetään työnantajan yleisestä vahingonkorvausvelvollisuudesta, joka koskee myös perusteettomasta lomauttamisesta määrättävää vahingonkorvausta. B on lomautettu työnantajan toimin ja A on vain toiminut työnantajan edustajana ja sen sopimusvelvoitteen täyttäjänä. Vaikka A on näin toimiessaan syyllistynyt rikokseen, käräjäoikeus katsoo, ettei tästä seuraa hänelle itsenäistä korvausvelvollisuutta, vaan lakia on kokonaisuutena tulkittava niin, että vahingonkorvausvelvollisuus on yksin työnantajalla (ks. mm. KKO 1994:5). Tältä osin korvausvaatimus hylätään.

B:llä on edelleen oikeus saada A:lta korvaus oikeudenkäyntikuluista viivästyskorkoineen. Kulujen määrä on riidaton.

TUOMIOLAUSELMA

VASTAAJA
A

SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1. Työsyrjintä 2.1.-1.6.2007

RANGAISTUSSEURAAMUKSET
SAKKO
Syyksi luettu rikos 1
30 päiväsakkoa a 25 euroa = 750 euroa

LAINKOHDAT
Rikoslaki 47 luku 3 § 1

KORVAUSVELVOLLISUUS
A velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset 82,87 euroa.

MUU KORVAUSVELVOLLISUUS

A velvoitetaan maksamaan B:lle korvaukseksi:
syrjinnän aiheuttamasta kärsimyksestä 1.200 euroa viivästyskorkoineen 2.1.2007 lukien ja
korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 1.464 euroa viivästyskorkoineen 23.3.2009 lukien.

Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:
käräjätuomari Markku Räty

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 22.10.2009

Valittaja A

Vastapuolet syyttäjä, B

Kuultava Uudenmaan työsuojelupiiri

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

Hovioikeus on 23.9.2009 toimittanut asiassa pääkäsittelyn.

Valitus
A on vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään tai että rangaistusta ja vahingonkorvausta ainakin kohtuullistetaan sekä että hänen oikeudenkäyntikulunsa korvataan korkoineen käräjäoikeudessa 7.381,60 eurolla ja hovioikeudessa 4.001,60 eurolla.

A ei ollut asettanut B:tä epäedulliseen asemaan sukupuolen tai perhesuhteiden perusteella. C oli alunperin palkattu B:n sijaiseksi, mutta C:tä kolmannen kerran palkattaessa B:n tekemät työt olivat loppuneet ja C oli palkattu muihin tehtäviin. C:n työsuhde oli vakinaistettu kaksi kuukautta ennen kuin B oli palannut perhevapaaltaan. Yhtiön tuotannollinen toiminta oli ulkoistettu vuonna 2005, jonka jälkeen yhtiössä ei ollut ollut enää massatuotantoa eikä myöskään B:n tekemää työtä. Tehtävän työn lähtökohdat, työskentelytapa ja käytetyt komponentit olivat täysin muuttuneet. B ei ollut koskaan tehnyt tätä työtä, jota C oli tehnyt jo puolitoista vuotta. Yhtiöllä ei ollut tarjottavana B:lle sellaista työtä, jota B olisi voinut tehdä ilman kouluttautumista tai työhön perehdyttämistä. Ainoa henkilö, joka olisi voinut kouluttaa ja perehdyttää B:n, olisi ollut C. Yhtiö oli ollut taloudellisesti kriittisessä tilanteessa ja ajautunut sittemmin konkurssiin. Yhtiöllä ei ollut ollut mahdollista työllistää sekä B:tä että C:tä. Yhtiön heikko taloudellinen tilanne oli vaatinut C:n työpanosta.

Olosuhteet huomioon ottaen sakkorangaistus oli liian ankara. Kärsimyskorvaus oli aiheutettuun loukkaukseen nähden liian korkea.

Vastaukset
Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. B:n aikaisemmin tekemät työtehtävät eivät olleet muuttuneet niin olennaisesti, etteikö B:tä olisi voitu lyhyessä ajassa perehdyttää uusiin tehtäviin.

B on vaatinut, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 1.220 eurolla korkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. B oli asetettu epäedulliseen asemaan perhesuhteiden perusteella. B:llä oli ollut oikeus palata töihin perhevapaan päätyttyä. C oli palkattu työhön, jota B olisi voinut tehdä. B:llä oli ollut pitkällinen kokemus ja koulutus. C oli ollut B:n sijainen. Kärsimyskorvaus oli varsin vaatimaton.

Todistelu
Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Pääkäsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa B:tä ja A:ta sekä todistajina C:tä ja D:tä.

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Näyttö

B on kertonut, että hän oli koulutukseltaan mallipukineiden ompelija, mutta ei ollut koskaan tehnyt koulutuksensa mukaista työtä. Ennen työskentelyään yhtiössä hän oli ollut toisessa yrityksessä kaksi vuotta osa-aikaisena korjausompelijana. Hän oli työskennellyt yhtiössä kymmenen vuotta. Hänet oli palkattu alunperin D:n äitiyslomasijaiseksi markiisiompelijaksi. D:n palattua töihin B oli vakinaistettu ja hänen työtehtäviinsä oli kuulunut myös sälekaihdinten valmistusta.

B oli jäänyt ensimmäisen kerran äitiyslomalle vuonna 2004. C oli palkattu B:n tilalle. B oli pian työhön palattuaan ilmoittanut olevansa raskaana ja C oli kutsuttu takaisin töihin. B ja C olivat työskennelleet hetken samaan aikaan, kunnes B oli jäänyt sairauslomalle. Tämän jälkeen B oli ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Hoitovapaan loppupuolella B oli säädetyssä ajassa käynyt yhtiössä ilmoittamassa, että oli palaamassa työhön. Työhön paluun lähetessä B oli yrittänyt tavoittaa A:ta, joka ei ollut vastannut yhteydenottoihin. B oli mennyt hoitovapaan päätyttyä työhön ja seuraavana päivänä hänelle oli ilmoitettu lomautuksesta.

Työhön palaamisen jälkeen B oli ensimmäisen viikon sijaistanut C:tä. Tänä aikana hän oli ommellut rullaverhoja ja muita pehmeitä verhoja sekä tehnyt mallisälekaihdinta ja kaavoja malliverhoiksi. B oli selviytynyt työstä hyvin. Hän ei ollut tarvinnut koulutusta. B:n hoitovapaan aikana sälekaihdinkoneet olivat ulkoistamisen seurauksena poistuneet, mutta B ei ollutkaan koskaan käyttänyt näitä koneita. Yhtiön tuotanto oli pienentynyt. Työskentelytapa yhtiössä ei ollut muuttunut. B oli tehnyt suurinta osaa C:n työtehtävistä. B olisi selvinnyt kaikista C:n töistä. Tarvittaessa hänet olisi voinut kouluttaa työtehtäviin.

B oli viimeisen kolmen vuoden aikana ollut yhtiössä työssä noin kahden kuukauden ajan.

A on kertonut pääosin samalla tavoin kuin käräjäoikeuden tuomioon on merkitty. A on lisäksi kertonut, että kun C oli vakinaistettu, B ei ollut ilmoittanut paluustaan työhön. B:n tekemää työtä ei ollut ollut jäljellä ulkoistamisen seurauksena. Yhtiöllä ei ollut ollut varaa pitää sekä C:tä että B:tä työssä. C:n lomauttaminen olisi johtanut siihen, että tilauksia ei olisi voitu enää valmistaa. Vähäinenkin kassavirta olisi loppunut. B:n perhevapaat tai sukupuoli eivät olleet vaikuttaneet hänen lomauttamiseensa. A:lla ei ollut ollut muuta vaihtoehtoa. Yhtiön maksukykyyn nähden B olisi ollut mahdotonta kouluttaa uusiin tehtäviin. C olisi ollut ainoa mahdollinen kouluttaja. Sijaistaessaan C:tä B:lle oli todennäköisesti valittu tehtäviä, joista tämä oli selvinnyt. A ei ollut kysynyt B:tä, olisiko hän osannut tehdä uusia töitä.

C kertonut, että hän oli opiskellut Tallinnassa teollisuusompelua ja työskennellyt 15 vuotta ompeluteollisuudessa ennen työskentelyään yhtiössä. Hän oli aloittanut B:n äitiyslomasijaisena. Hänet oli pyydetty myös toisen kerran B:n sijaiseksi. Työsuhde oli vakinaistettu C:n aloitteesta, kun C oli halunnut tietää työn jatkumisesta. C ei ollut tuolloin tiennyt B:n palaavan työhön. C:lle ei ollut tarjottu töitä muualta. C:n töihin oli kuulunut muun muassa säleverhojen kokoamista, markiisien ompelua, kankaan vaihtoa markiisikoneisiin sekä terassien katoksien ja seinämien ompelua. C oli yhtiössä työskentelyn aikana oppinut ompelemaan markiiseja. Opetusta oli annettu työn ohessa, kun työntekijät olivat oppineet toisiltaan. C ei ole osannut arvioida, olisiko B osannut tehdä hänen töitään. Vakinaistamisen aikoihin varsinaista ompelutyötä oli ollut vaihtelevasti niin, että välillä oli ollut pari viikkoa pelkkää ompelua ja välillä ei lainkaan.

D on kertonut, että B:n työhön oli kuulunut sälekaihtimien valmistusta ja markiisien ompelua. Näitä töitä ei ollut ollut jäljellä B:n palatessa työhön. C:n työt eivät olleet rinnastettavissa B:n tekemiin töihin. B olisi selvinnyt C:n töistä ehkä kahden kuukauden koulutuksen jälkeen. C:n työhön oli kuulunut vain vähän ompelutyötä. C oli ollut mukana suunnittelemassa tuotteita. Yhtiön tilanne oli ollut erittäin huono ja henkilökunta oli vähennetty minimiin.

Oikeudelliset lähtökohdat

Rikoslain 47 luvun 3 §:n mukaan työnantaja tai tämän edustaja, joka palvelussuhteen aikana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaa työntekijän epäedulliseen asemaan muun muassa sukupuolen tai perhesuhteiden perusteella, on tuomittava työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Oikeuskirjallisuuden mukaan syrjintäkielto koskee muun muassa lomautustilannetta. Syrjintää koskevassa rikosprosessissa voitaneen lähteä siitä, että syytettynä oleva työnantaja on velvollinen tekemään uskottavaksi sen, että hänellä on menettelyynsä painava, hyväksyttävä syy. Työnantajan uskottava selvitys siirtää todistustaakan syyttäjälle (Nuutila teoksessa Rikosoikeus, 2009, s. 1273-1276).

Työsopimuslain 4 luvun 9 §:n mukaan työntekijällä on perhevapaiden päättyessä oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, on työntekijälle tarjottava aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä ja jos tämäkään ei ole mahdollista, muuta työsopimuksen mukaista työtä.

Oikeuskirjallisuuden ja -käytännön mukaan työnantajalla on velvollisuus tarjota perhevapaalta palaavalle työntekijälle hänen aikaisempiin töihinsä rinnastettavia työtehtäviä. Työnantajalla ei tällaisessa tilanteessa ole oikeutta lomauttaa työntekijää. Työnantajalla on edelleen tarvittaessa velvollisuus antaa perhevapaalta palaavalle työntekijälle perehdyttämiseen verrattavaa koulutusta. Perhevapaalta palaavalla työntekijällä on ensisijainen oikeus palata työhön suhteessa hänen sijaisekseen otettuun toiseen työntekijään nähden (Kairinen ym: Työoikeus, 2006, s. 656 ja KKO 1995:152).

Arviointi
B:n jäädessä ensimmäisen kerran äitiyslomalle C on otettu hänen sijaisekseen. B on palannut työhön lyhyeksi ajaksi, kunnes hän on uudestaan jäänyt äitiyslomalle ja hoitovapaalle. B:n poissaolojen aikana C on tehnyt hänen työtehtäviään ja muita töitä ensin kahdessa määräaikaisessa työsuhteessa kunnes hänet on 1.11.2006 alkaen vakinaistettu. B on palannut työhön vuoden 2007 alussa, mutta hänet on välittömästi lomautettu 16.1.2007 alkaen.

B:n ennen äitiyslomaansa ja hoitovapaataan tekemät työt ovat ainakin osittain sittemmin muuttuneet. Yhtiö on muun muassa ulkoistanut kaihtimien massatuotannon. Yhtiöön on kuitenkin jäänyt C:n tehtäväksi erilaisia työtehtäviä. B:n ilmoittaessa paluustaan työhön vuoden 2006 lopussa A:n olisi tullut selvittää tai selvityttää yhtiön mahdollisuudet tarjota B:lle hänen entisiä tai niihin rinnastettavia työtehtäviään. A:n olisi edelleen tullut selvittää mahdollisuudet antaa B:lle muuttuneiden työtehtävien edellyttämää perehdyttämiskoulutusta. A ei ole tätä tehnyt. Päinvastoin, hieman aikaisemmin on vakinaistettu B:n työtehtäviä ja muita töitä tehneen C:n työsuhde.

Yhtiö on ollut taloudellisissa vaikeuksissa ja ajautunut sittemmin konkurssiinkin. Asiassa on kuitenkin jäänyt selvittämättä, että nämä vaikeudet olisivat välttämättä edellyttäneet C:n työsuhteen vakinaistamista ja B:n lomauttamista tai että vaikeudet olisivat estäneet mahdollisesti tarvitun perehdyttämiskoulutuksen antamisen B:lle.

Johtopäätös ja syyksilukeminen
Edellä olevan ja käräjäoikeuden tuomiossa sanotun perusteella hovioikeus päätyy käräjäoikeuden tavoin siihen, että A on yhtiön toimitusjohtajana toimiessaan työnantajan edustajana palvelussuhteen aikana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettanut B:n tämän sukupuolen ja perhevapaan käytön vuoksi epäedulliseen asemaan. A on siten syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan työsyrjintään. Aihetta syyksilukemisen muuttamiseen ei ole.

Rangaistusseuraamus
Aihetta käräjäoikeuden tuomitseman rangaistuksen alentamiseen ei ole.

Korvausvelvollisuus
Aihetta käräjäoikeuden määräämän korvauksen alentamiseen tai kohtuullistamiseen ei ole.

Oikeudenkäyntikulut
Asian näin päättyessä A:lla ei ole oikeutta saada valtion varoista korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Vastaavasti A on velvollinen korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

Hovioikeuden ratkaisu ilmenee tuomiolauselmasta.

TUOMIOLAUSELMA
Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

KORVAUSVELVOLLISUUS
A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1.220 euroa. Korvaukselle on suoritettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamisesta.

A velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset hovioikeudessa 71 euroa.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Seppo Puhakka
hovioikeudenneuvos Risto Jalanko
määräaikainen hovioikeudenneuvos Jarmo Kilpelä
Valmistelija viskaali Eeva Palaja

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen. Korkeimman oikeuden ratkaisu 17.03.2010 : Ei valituslupaa