HelHO:2012:7

Sisäpiirintiedon väärinkäyttö, sisäpiiritieto, tahallisuus, hyötymistarkoitus, törkeä sisäpiirintiedon väärinkäyttö, menettämisseuraamus, yhteisösakko, oikeudenkäyntikulut

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 20.12.2010

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus
1. TÖRKEÄ SISÄPIIRINTIEDON VÄÄRINKÄYTTÖ
(6070/R/0170561/07)
Rikoslaki 51 luku 1 § ja 2 §
7.8.2006 - 22.8.2006 HELSINKI

B, C, D, E ja F ovat hankkiakseen G Osuuskunnalle (jäljempänä G) taloudellista hyötyä käyttäneet toimiessaan G:n puolesta tahallaan tai ainakin törkeästä huolimattomuudesta hyväksi julkisen kaupankäynnin kohteena olleeseen arvopaperiin, H Oyj:n (jäljempänä H) osakkeeseen liittyvää ja osakkeen arvoon omiaan olennaisesti vaikuttavaa sisäpiirintietoa G:n hankkiessa Helsingin pörssissä H:n osakkeita:

G:n hallitus on 7.8.2006 tehnyt päätöksen H:n osakkeiden ostamisesta. Osakkeita on ostettu sen perusteella ajalla 9.8. - 22.8.2006:

• 9.8.2006 annetun ostotoimeksiannon perusteella 7.750 osaketta yhteishintaan 73.309,50 euroa
• 14.8.2006 annetun ostotoimeksiannon perusteella 152.100 osaketta yhteishintaan 1.444.910,00 euroa
• 21.8.2006 annetun ostotoimeksiannon perusteella 82.400 osaketta yhteishintaan 816.584,00 euroa
• 22.8.2006 annetun ostotoimeksiannon perusteella 75.000 osaketta yhteishintaan 742.500,00 euroa

eli osakkeita kaikkiaan 317.250 kappaletta yhteensä 3.077.303,50 euron arvosta.

H on kesällä-syksyllä 2006 osallistunut ruotsalaisen I yhtiön (jäljempänä I) liiketoiminnan kauppaa koskevaan tarjouskilpailuun. H on jättänyt 22.6.2006 I:n liiketoiminnan ostoa koskevan ei-sitovan tarjouksen ja elokuun alussa 2006 H on saanut suullisen tiedon pääsystä tarjouskilpailun toiselle kierrokselle. Hanke on viimeistään elokuun alussa 2006 ollut vaiheessa, jossa kaupan toteutuminen on ollut tosiasiallisesti mahdollista. Tieto neuvotteluista, tehdystä tarjouksesta ja H:n pääsystä tarjouskilpailun ja neuvottelujen toiselle kierrokselle ei ole ollut yleisesti tiedossa. Tieto kauppaneuvotteluista ja niiden vaiheesta on viimeistään elokuun alussa 2006 täyttänyt sisäpiiritiedon edellytykset.

Ostohanke on ollut merkittävä ja se on ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan H:n osakkeen arvoon, koska liiketoimintakaupan toteutuessa H:n liikevaihto on tullut nousemaan 800 miljoonan euron suuruusluokasta noin 2 miljardin euron suuruusluokkaan ja yhtiö on saanut samalla pääsyn uudelle merkittävälle markkina-alueelle.

Kerrotulla menettelyllä G on saanut hyötyä 935.909 euroa.

B on ollut G:n hallituksen puheenjohtaja ja H:n hallituksen jäsen. Hän on ollut tietoinen H:n osallistumisesta I:n liiketoiminnan kauppaa koskevaan tarjouskilpailuun ja saanut tietää 7.8.2006 H:n hallituksen kokouksessa yhtiön pääsystä tarjouskilpailun ja neuvottelujen toiselle kierrokselle. Hän on osallistunut päätöksentekoon osakkeiden ostamisesta samana päivänä myöhemmin pidetyssä G:n kokouksessa.

C on ollut G:n hallituksen jäsen ja H:n hallituksen puheenjohtaja. Hän on ollut tietoinen H:n osallistumisesta I:n liiketoiminnan kauppaa koskevaan tarjouskilpailuun ja saanut tietää 7.8.2006 H:n hallituksen kokouksessa yhtiön pääsystä tarjouskilpailun ja neuvottelujen toiselle kierrokselle. Hän on osallistunut päätöksentekoon osakkeiden ostamisesta samana päivänä myöhemmin pidetyssä G:n kokouksessa.

F on ollut G:n hallituksen jäsen ja H:n hallituksen jäsen. Hän on ollut tietoinen H:n osallistumisesta I:n liiketoiminnan kauppaa koskevaan tarjouskilpailuun ja saanut tietää 7.8.2006 H:n hallituksen kokouksessa yhtiön pääsystä tarjouskilpailun ja neuvottelujen toiselle kierrokselle. Hän on osallistunut päätöksentekoon osakkeiden ostamisesta samana päivänä myöhemmin pidetyssä G:n kokouksessa.

D on ollut G:n hallituksen jäsen. Hän on ollut tietoinen H:n osallistumisesta I:n liiketoiminnan kauppaa koskevaan tarjouskilpailuun ja ollessaan läsnä 7.8.2006 H:n hallituksen kokouksessa saanut tietää H:n pääsystä tarjouskilpailun ja neuvottelujen toiselle kierrokselle. Hän on osallistunut päätöksentekoon osakkeiden ostamisesta samana päivänä myöhemmin pidetyssä G:n kokouksessa.

E on ollut G:n hallituksen jäsen. Hän on ollut tietoinen H:n osallistumisesta I:n liiketoiminnan kauppaa koskevaan tarjouskilpailuun ja ollessaan läsnä 7.8.2006 H:n hallituksen kokouksessa saanut tietää H:n pääsystä tarjouskilpailun ja neuvottelujen toiselle kierrokselle. Hän on osallistunut päätöksentekoon osakkeiden ostamisesta samana päivänä myöhemmin pidetyssä G:n kokouksessa.

Tekoa on pidettävä törkeänä, koska sillä on tavoiteltu erityisen suurta hyötyä ja rikoksen tekemisessä on käytetty hyväksi erityisen vastuullista asemaa osakkeiden liikkeeseenlaskijan H:n palveluksessa. Rikosta on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

2. TÖRKEÄ SISÄPIIRINTIEDON VÄÄRINKÄYTTÖ
(6070/R/0170561/07)
Rikoslaki 51 luku 1 § ja 2 §
22.8.2006 HELSINKI

A on G:n toimitusjohtajana hankkiakseen G:lle taloudellista hyötyä käyttänyt toimiessaan G:n puolesta tahallaan tai ainakin törkeästä huolimattomuudesta hyväksi julkisen kaupankäynnin kohteena olleeseen arvopaperiin, H:n osakkeeseen liittyvää ja osakkeen arvoon omiaan olennaisesti vaikuttavaa sisäpiirintietoa G:n hankkiessa Helsingin pörssissä H:n osakkeita 22.8.2006 annetun ostotoimeksiannon perusteella 75.000 osaketta yhteishintaan 742.500,00 euroa.

A on tehnyt nimenomaisen päätöksen tämän osake-erän hankinnasta rahoitusjohtaja K:n sitä häneltä tiedustellessa. Hän on ollut tietoinen H:n osallistumisesta I:n liiketoiminnan kauppaa koskevaan tarjouskilpailuun ja kertonut 7.8.2006 H:n kokouksessa yhtiön pääsystä tarjouskilpailun ja neuvottelujen toiselle kierrokselle.

Tällä kaupalla G on saanut perusteetonta hyötyä 206.250 euroa.

Tekoa on pidettävä törkeänä, koska sillä on tavoiteltu erityisen suurta hyötyä ja rikoksen tekemisessä on käytetty hyväksi erityisen vastuullista asemaa osakkeiden liikkeeseenlaskijan H:n palveluksessa. Rikosta on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä tärkeänä.

3. TÖRKEÄ SISÄPIIRINTIEDON VÄÄRINKÄYTTÖ
(6070/R/0170561/07)
Rikoslaki 51 luku 8 § ja 9 luku
9.8.2006 - 22.8.2006 HELSINKI

G:n lakimääräiseen toimielimeen kuuluvat hallituksen varsinaiset jäsenet B, C, D, E ja F ja toimitusjohtaja A ovat toimiessaan yhteisön puolesta tai hyväksi olleet osallisena tai sallineet rikoksen tekemisen edellä syytekohdissa 1 ja 2 kerrotun rikoksen teonkuvauksesta ilmenevällä tavalla.

Syyttäjän muut vaatimukset
Muu vaatimus syytekohdassa 3

G on tuomittava menettämään valtiolle rikoksen tuottamana hyötynä 935.909 euroa, mikä muodostuu päätöskurssin 10.11.2006 (päivä, jonka aamuna toteutuneesta kaupasta annettiin pörssitiedote) ja osakkeiden ostohintojen erotuksesta.

Todistelukustannusten korvaaminen

B, C, D, E, A ja F sekä G on velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista mahdollisesti maksettavat todistelukustannukset.

Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §

B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n vastaukset
Vastaajat B, C, D, E ja F ovat kiistäneet syytteen törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä sekä katsoneet, etteivät he ole myöskään syyllistyneet sisäpiirintiedon väärinkäyttöön. Vastaajat ovat pyytäneet syytteen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluistaan korkoineen valtion varoista syytteen tultua hylätyksi.

Vastaajat ovat katsoneet, että he ovat osallistuneet G:n hallituksen jäseninä H:n osakkeiden hankkimista koskeneeseen päätöksentekoon. Vastaajat ovat olleet tietoisia H:n mukanaolosta I:n liiketoiminnan kauppaa koskeneessa tarjouskilpailussa ja tarjouskilpailun toiselle kierrokselle pääsyä koskeneesta suullisesta tiedosta. Vastaajat eivät ole H:n osakkeiden ostamisesta päättäessään kuitenkaan syyllistyneet rikokseen. Vastaajat eivät ole päättäneet osakkeiden ostamisesta hankkiakseen G:lle taloudellista hyötyä vaan osakkeet on hankittu G:n hallintoneuvoston hankintastrategian mukaisesti sen vuoksi, että vahvistettaisiin osuuskunnan määräysvaltaa H:ssa. Näin ollen vastaajilta ei ole ollut osakkeiden hankkimisessa taloudellisen hyödyn hankkimistarkoitusta. Lisäksi vastaajat ovat katsoneet, ettei osakkeita hankittaessa ole ollut sellaista sisäpiirintietoa, jota he olisivat voineet käyttää. Vastaajat ovat perustellusti voineet luottaa siihen, että I:n liiketoiminnan kauppaa koskeneeseen tarjouskilpailuun liittyneet tiedot eivät ole elokuussa 2006 muodostaneet arvopaperimarkkinalaissa tarkoitettua sisäpiirintietoa, koska H:n taloushallinto ei ole katsonut tietojen estävän osakkeiden ostamista. Kyse ei ole ollut sellaisesta arvopaperiin liittyvästä täsmällisestä tiedosta. Markkinoilla on ollut tieto H:n osallistumisesta tarjouskilpailuun. Se seikka, että tiedossa olevan mukaisesti tarjouskilpailuun osallistunut H oli mahdollisesti pääsemässä tarjouskilpailun toiselle kierrokselle, ei ollut markkinoiden näkökulmasta olennainen tieto. Elokuussa asia oli edennyt siihen vaiheeseen, että H oli ollut valmis asettamaan kaupan toteuttamisen tavoitteeksi. Tätä ennen H:ssa oli tehty vain selvityksiä, jotka eivät sisältäneet päätöstä kaupan toteuttamiseksi. Elokuun alkupuolella 2006 I:hin liittyvää asiaa ei voitu pitää sisäpiiriohjeen tarkoittamana hankkeena. Vastaajilta on puuttunut hyötymistarkoitus.

A:n vastaus. Vastaaja A on kiistänyt syytteen ja pyytänyt sen hylkäämistä sekä vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen kuukauden kuluttua tuomiosta valtion varoista syytteen tultua hylätyksi.

A on kiistänyt, että hänellä olisi ollut mitään tekemistä osakekauppojen kanssa. G:n toimitusjohtajana A oli toiminut muodollisesti ja kyse oli ollut palkattomasta sivutoimesta. H:n pääkonttorissa sijainnut taloushallinto on hoitanut perinteisesti jo vuosien ajan G:n talousasioita mukaan lukien osakekauppojen toteuttamisen G:n hallituksen päätösten mukaisesti. A ei kuulunut kyseiseen hallitukseen, joka on tehnyt päätöksiä osakkeiden hankinnasta. G:n hallitus on kokouksessa 7.8.2006 päättänyt osakekaupoista ja A ei ole ollut edes läsnä tuossa kokouksessa. A ei ole ollut tietoinen, että H:n hankekohtainen sisäpiirirekisteri on perustettu 22.8.2006 kello 12.53 ja A ei ole ollut päättämässä siitä seikasta. G:n hallitus oli päättänyt jo ennen 22.8.2006 osakekaupoista ja tämän johdosta H:n taloushallinto oli antanut ostotoimeksiannon 9.8.2006 meklarille.

G:n vastaus. G on kiistänyt sitä kohtaan esitetyn yhteisösakkovaatimuksen ja menettämisseuraamuksen ja on vaatinut, että ne hylätään. Lisäksi G on vaatinut, että sille asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen korvataan valtion varoista.

G on kiistänyt mainitut vaatimukset, koska G:n hallituksen jäsenet tai toimitusjohtaja eivät ole syyllistyneet sellaiseen rikokseen, jonka perusteella vaadittu yhteisösakko tai menettämisseuraamus voidaan
tuomita. Kiistämisen perusteiden osalta G on viitannut hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan puolesta lausuttuun.

Taloudellisen hyödyn osalta G on katsonut, ettei väitetty sisäpiirintiedon väärinkäyttö ole tuottanut yhtiölle taloudellista hyötyä. Rikoslain 10 luvun 2 §:n perusteella menetettäväksi voidaan tuomita vain todellinen nettohyöty. Arvopaperikaupassa nettohyöty syntyy arvopaperin myyntihetkellä ja perustuu ostohinnan ja myyntihinnan väliseen erotukseen. G ei ole myynyt ostamiaan osakkeita. Hankintastrategian mukaan H:n osakkeita ei saanut myydä. Lisäksi jos sisäpiirintiedoksi väitetty tieto olisi elokuussa 2006 ollut markkinoiden tiedossa, se ei olisi nostanut H:n osakkeen kurssia eikä vaikuttanut osakkeiden ostohintaan. H:n osakkeen hinnannousu elokuun 2006 ja marraskuun 10. päivän 2006 välisenä aikana on johtunut muista tekijöistä. G on kiistänyt taloudellisen hyödyn vaatimuksen määrältään.
Vastaaja G on viitannut nettohyödyn laskemisen osalta KKO 2009:1 tapaukseen. Tapauksen mukaan yksittäisen sisäpiirintiedoksi väitetyn tiedon vaikutus osakkeen arvoon saadaan vertaamalla osakkeen kurssia välittömästi ennen tiedon julkistamista ja tiedon julkistamisen jälkeen. Syytteen mukaan tieto H:n osuudesta I:n liiketoiminnan kauppaa koskevassa asiassa on ollut julkistamaton tieto, joka ei ole ollut markkinoiden käytettävissä ennen 10.11.2006. H:n osakkeen kurssia on siten verrattava 9.11.2006 (välittömästi ennen tiedon julkistamista) ja 10.11.2006 (tiedon julkistamisen jälkeen).

TUOMION PERUSTELUT
Asian tausta
Usean oikeudessa kuullun henkilön kertomuksista on selvinnyt, että G on perustettu 1913 edistämään Suomen lihatuottajien etuja. Aiemmin H oli ollut G:n sataprosenttisesti omistama. H:n listautuessa 1998 pörssiin G ei voinut enää omistaa yksin H:ta. Tuossa yhteydessä G:n hallintoneuvosto oli tehnyt omistusstrategisen päätöksen, jonka mukaan se pyrki säilyttämään määräysvaltansa H:ssa. Osakkeita oli määrä omistaa vähintään 35 % ja äänivallasta yli 50 % ja G:n hallituksen tehtäväksi jäi pitää omistus- ja äänivalta vähintään tuossa tasossa ja aina mikäli kassaraportin mukaan rahaa oli, tuli hallituksen hankkia lisää H:n osakkeita tietyllä rahamäärällä. G ei omistanut eikä ostanut muita osakkeita eikä se ollut koskaan myynyt hankkimiaan H:n osakkeita. H:n osakkeet hankittiin pelkästään määräämisvallan säilyttämiseksi H:ssa eikä esimerkiksi taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi osakekursseilla. G:n hallintoneuvosto oli osakkeiden hankintastrategiassaan ottanut huomioon EU:n mahdollisesti tulevat muutokset osakkeiden äänivallan suhteen. G:llä ei ollut itsellään varsinaista liiketoimintaa ja sen taloushallinto oli ulkoistettu H:n taloushallinnolle, joka hoiti käytännön asiat mm. osakehankinnat. G:n hallituksen jäsenillä oli läsnäolo-oikeus H:n hallituksen kokouksissa.

Tapahtumatiedot
Vastaaja A oli aloittanut työt G:n ja H:n toimitusjohtajana huhtikuussa 2006. Tuohon aikaan oli tehty tunnusteluja ja tutustumiskäyntejä eri puolille ulkomaille ja lehdissä H:n näkymää oli pidetty hyvänä ja analyytikot olivat arvioineet, että H:n osakekurssi on nousussa.

A ei ollut kuulunut G:n eikä H:n hallituksiin ja hänen toimensa G:n toimitusjohtajana oli hänen kertomansa mukaan ollut muodollinen. Tarvittavat asiakirjat hän oli saanut H:n taloushallinnolta ja niiden perusteella A oli hallituksen kokouksissa tehnyt selkoa taloudellisesta tilanteesta (tuloslaskelma ja tase).

31.3.2006 G oli H:n suurin omistaja ja omisti 37 % osakkeista ja sillä oli äänivallasta 84 %.

23.5.2006 julkaistun lehtileikkeen mukaan H seuraa sivusta I:n myyntihuhuja.

Lehtitietojen (2.6.2006) mukaan I on ollut myynnissä.

U yhtiön kirje 24.5.2006 ensimmäinen I:n yhteydenotto H:hon.

I:n presentaatio Tukholmassa 13.6.2006, jonka yhteydessä A:lla ja L:llä on ollut 1,5 tuntia kestänyt keskustelu asiasta (vastaaja A:n kertomana).

G:n hallituksen kokous 16.6.2006, jossa selvitys kassatilanteesta, joka oli tehty 12.6.2006.

H:n indikatiivinen tarjous 22.6.2006 I:lle.

V yhtiö ollut myös mukana tässä hankkeessa ja perustanut oman hankerekisterinsä 22.6.2006.

H:n hallituksen puhelinkokous 30.6.2006, missä A informoi tarjouksen jättämisestä.

Aamupäivällä H:n hallituksen kokous (Vantaa) 7.8.2006, jossa A informoi hallitusta toiselle kierrokselle pääsystä. Läsnä myös G:n hallituksen jäsenet B, C, D, E, F.

Toimitusjohtaja A kertoi I:n taholta tulleesta tiedosta H:n pääsystä niin sanotulle toiselle kierrokselle. Tässä vaiheessa tieto oli suullinen.

Iltapäivällä G:n hallituksen kokous 7.8.2006, jossa pöytäkirjan mukaan päätettiin:

"H:n osavuosikatsauksen jälkeiset toimenpiteet ja kassaraportin pohjalta G:n hallitus päätti noudattaa aiemmin hyväksyttyä strategiaa ja sen mukaisesti jatkaa H:n osakkeiden hankintaa."

Hallitus valtuutti puheenjohtaja A:n toimittamaan tiedon H:n taloushallinnolle osakkeiden ostosta n. 6 miljoonalla eurolla.

Samassa yhteydessä G:n hallituksen kokouksen kanssa V yhtiö piti esityksen noin kello 16.30 ja antoi materiaalia hallituksen jäsenille I:n tilanteesta.

V on ollut mukana jo keväällä 2006 ja tehnyt G:lle ja H:lle myös muita hankkeita ja selvityksiä.

I:n tullessa myyntiprosessiin huhtikuussa H antoi V:lle mandaatin toimia H:n taloudellisena neuvonantajana, mihin tehtävään kuului projektinhallinta, rakennepohdinnat, taktiikka ja arvonmääritys. V:n 7.8.2006 pitämässä esityksessä ilmeni, että H:n hallituksen puheenjohtaja oli näistä seikoista tietoinen. Lisäksi V:n kirjallisesta materiaalista käy ilmi, että tuossa tilaisuudessa V:n taholta ilmoitettiin G:n hallituksen jäsenille, että alle viisi yhtiötä oli valittu ns. toiselle kierrokselle ja DD-selvitys käynnistyy elokuun puolivälissä. Kokouksessa oli myös todettu, että Ruotsi oli muuttunut painopistealueeksi H:n kannalta ja V korosti, että G:n tuli tehdä lopullinen päätös (go/no go). Syyttäjän todisteesta 12 ilmenee, että G:n hallituksen jäsenille oli tuossa yhteydessä tehty selvä ja tarkka selvitys I:n tilanteesta H:n näkökulmasta katsoen.

Y Oy:n hankerekisteri 9.8.2006.

H:n taloushallinnosta K antaa 9.8.2006 toimeksiannon meklarille.

Z asianajotoimisto on perustanut hankerekisterin 10.8.2006.

Kirjallinen vahvistus I:ltä 18.8.2006 e-mail tiedoksi hallituksen jäsenille 21.8.2006.

H perustaa hankerekisterin 22.8.2006.

H saa 23.8.2006 päivätyt dataroom-ohjeet.

Vastaajien asema
Asiakirjaselvityksen mukaan vastaajat ovat syytteessä tarkoitettuna
aikana olleet:

• B G:n hallituksen puheenjohtaja ja H:n hallituksen jäsen
• C G:n hallituksen jäsen ja H:n hallituksen puheenjohtaja
• F G:n hallituksen jäsen ja H:n hallituksen jäsen
• D G:n hallituksen jäsen
• E G:n hallituksen jäsen
• A G:n ja H:n toimitusjohtaja

Vastaajat C, A, B, F, E ja D ovat osallistuneet H:n hallituksen kokoukseen 7.8.2006 Vantaalla ja kokouksessa heitä on informoitu H:n pääsystä ns. toiselle kierrokselle.

Vastaajat B, C, E, F ja D ovat osallistuneet G:n hallituksen kokoukseen ja V:n tiedotustilaisuuteen samana päivänä 7.8.2006 ja kokouksessa on päätetty kassaraportin (laadittu 12.6.2006) esittelyn jälkeen jatkaa H:n osakkeiden hankintaa.

Todistelusta (kuultujen henkilöiden suhde G Osuuskuntaan)
Vastaajien oikeudessa antamien kertomusten välillä ei ole ollut eroavaisuuksia, vaan he ovat tapahtumista ja käsityksistään kertoneet huomattavan yhdenmukaisesti.

A on vastaajista ainoa, joka ei ole enää G:n tai H:n hallinnollisissa elimissä eikä hän liene G Osuuskunnan jäsen.

Muut vastaajat lienevät edelleen Osuuskunnan jäseniä.

Todistajista K ja O ovat edelleen H:n taloushallinnossa töissä ja siten heidän kertomuksensa eivät ole täysin ulkopuolisia.

Todistajat P, L ja Q ovat kukin olleet G:ssa vaikutusvaltaisessa asemassa ja heillä lienee vielä yhteyksiä osuuskunnan jäseninä G:hen.

Todistaja M on ollut useampia vuosia se meklari, joka on hoitanut H:n osakkeiden ostot ja toimeksiantosuhde jatkunee edelleen.

Todistajat R ja N eivät enää käräjäoikeuden tietämän mukaan ole tekemisissä G:n eikä H:n kanssa, joten heidän kertomuksiaan voidaan pitää ulkopuolisen antamina kertomuksina.

G:n hallintoneuvoston strateginen päätös
G:n hallintoneuvoston strateginen päätös päätösvallan säilyttämisestä H:ssa on sinänsä ymmärrettävä. Päätös ei ole kuitenkaan ollut yksilöity ja hallitukselle on jätetty harkintavalta sen rahamäärän suhteen, jolla kulloinkin osakkeita hankitaan ja samoin hankinta-ajankohta. Todistajana kuultu Q on kertonut, että päätös sisälsi periaatteen, ettei osakemäärä saa laskea alle 35 %:n ja rajoista oli hallituksen pidettävä kiinni ja osakkeita tuli hankkia, kun "ikkuna oli auki" eikä vireillä ollut projekteja. Osakkeiden hankinta ei ollut riippuvainen osakkeiden hinnasta. G:n hallitus päätti kassaraportin pohjalta sen rahamäärän, millä osakkeita hankittiin ja tieto annettiin yleensä hallituksen puheenjohtajan kautta H:n taloushallinnolle, joka käytännössä hoiti asian meklarin kanssa. Todistaja Q:n ollessa toimitusjohtajana H:n johto oli kulloinkin päättänyt, milloin sillä oli sisäpiirintietoja ja silloin ostot keskeytettiin ilmoittamalla taloushallinnolle. H:n toimitusjohtaja oli vastuussa hankerekisteristä ja hankkeista keskusteltiin yhdessä toimitusjohtajan, talousjohtajan ja rahoitusjohtajan kanssa. Todistajan käsityksen mukaan sisäpiirivastaava K ei voinut yksin päättää hankkeesta. Toimitusjohtaja A:n ollessa vuoden 2005 puolella "vierihoidossa" oli ollut vireillä useita hankkeita.

Käräjäoikeus toteaa, että tässä tapauksessa G:n hallitus on ollut se toimielin, joka on tehnyt strategisen suunnitelman mukaisesti kulloinkin päätöksen kuinka paljon ja milloin osakkeita hankitaan. G:n hallintoneuvoston päätös osake-enemmistön säilyttämisestä ei ole luonteeltaan eikä sisällöltään niin yksilöity, että se voitaisiin tulkita varsinaiseksi toimeksiannoksi hankkia osakkeita.

G:n hallitus on tehnyt 7.8.2006 päätöksen osakkeiden hankinnasta 6.000.000 eurolla ja tuo päätös on toteutettu H:n taloushallinnon toimesta kuten syytteen teonkuvaukseen on merkitty.

Ostettavien osakkeiden rahamäärä ei ilmene hallituksen pöytäkirjasta. Vastaajat B ja C ovat kertoneet (kuten muutkin), että kokouksessa oli kassaraportin pohjalta päädytty 6.000.000 euron rahamäärään ja hallitus oli valtuuttanut hallituksen puheenjohtajan antamaan tämän tiedon H:n taloushallinnolle. Todistaja K on kertonut saaneensa tuon tiedon G:n hallituksen puheenjohtajalta ja siltä pohjalta osakkeita ryhdyttiin hankkimaan.

G:n puolesta ostotoimeksiannon meklarille on 9.8.2006 tehnyt tuolloin sisäpiirivastaavana ja rahoitusjohtajana toiminut K.

Puhelut meklarille ja osakekaupat
Oikeuteen annetuista kirjallisista todisteista ja nauhoitteesta on käynyt ilmi seuraavaa:
9.8.2006 kello 15.25 rahoitusjohtaja K on soittanut meklari M:lle, että G haluaa ostaa H:n osakkeita "satoja tuhansia syyskuun puoliväliin mennessä - ei ylihintaan, mutta markkinoiden mukaan". K on tuossa puhelussa maininnut, että "voi tulla sisäpiiriasioitakin". Tuolloin osakkeen kurssi on ollut 9,4 euroa/kappale.

Tuon toimeksiannon perusteella G on ostanut osakkeita 7.750 kpl yhteishintaan 73.309,50 euroa.

Puhelussa 14.8.2006 kello 10.13 rahoitusjohtaja K on antanut meklarille ohjeet ostaa 100.000 kappaletta ja kurssi on tuolloin ollut 9,5 euroa/kpl. G on ostanut 152.100 osaketta yhteishintaan 1.444.910 euroa.

Puhelussa 21.8.2006 rahoitusjohtaja K on kertonut keskustelleensa G:n hallituksen puheenjohtajan kanssa (B) ja antanut toimeksiannon ostaa 100.000 - 150.000 osaketta ja kurssi on tuolloin ollut 9,9 euroa/kpl. Meklari viittaa puhelussa Talouselämä-lehden artikkeliin, missä H:n osaketta pidettiin suosikkina.

Tämän ostotoimeksiannon perusteella on ostettu 82.400 osaketta yhteishintaan 816.584 euroa.

Puhelussa 22.8.2006 kello 13.58 rahoitusjohtaja K on antanut toimeksiannon meklarille vielä 75.000 osakkeen ostosta, joiden yhteisarvo on ollut 742.500 euroa. Tuossa puhelussa K kertoo keskustelleensa G:n toimitusjohtajan kanssa, että "otetaan toi potti vielä ja sitten seis". G:n toimitusjohtaja on ollut tuolloin A.

G:n toimesta Rahoitustarkastukselle lähetetyn ensimmäisen selvityksen mukaan H:n hankerekisteri on perustettu 22.8.2006 ja G:n toimitusjohtaja A on selvityksen merkintöjen mukaan merkitty saaneen hankkeesta tiedon kello 12.53/22.8.2006. Rahoitustarkastukselle lähetetyn uuden selvityksen mukaan A on saanut tiedon hankkeesta jo 24.5.2006.

Joka tapauksessa syytekohdan 2 osalta A on ollut 22.8.2006 tietoinen kyseessä olevasta sisäpiirintiedosta ja hän on keskustellut tuolloin K:n kanssa osakkeiden ostosta ja G:n sekä H:n toimitusjohtajana hyväksynyt ostot eikä hän ollut pysäyttänyt ostoja, vaikka hankerekisterin perustamisesta oli jo tehty päätös.

Sisäpiirintieto
Arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan sisäpiirintiedolla tarkoitetaan julkisen tai monenkeskisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää luonteeltaan täsmällistä tietoa, jota ei ole julkistettu tai joka muuten ei ole ollut markkinoilla saatavissa ja joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon.

Siten sisäpiirintiedon edellytyksenä on tiedon liittyminen arvopaperiin, tiedon täsmällisyys, tiedon ei-julkisuus ja tiedon olennaisuus. Säännöksen tarkoituksena on saattaa arvopaperimarkkinoilla toimivat sijoittajat tiedollisesti tasa-arvoiseen asemaan.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:110 ottanut kantaa asiaan. KKO:n mukaan arvioitaessa sitä, onko sisäpiirintiedoksi väitetty tieto julkistettu tai muutoin markkinoilla saatavilla on huomiota kiinnitettävä mm. siihen, missä määrin julkistettu tai muutoin markkinoilla oleva tieto vastaa väitettyä sisäpiirintietoa.

Sisäpiirintiedon täsmällisyys on määritelty määritelmädirektiivin 1.1 artiklassa ja siinä tiedon katsotaan olevan täsmällistä: "jos se viittaa ilmenneisiin olosuhteisiin tai olosuhteisiin, joiden voidaan kohtuudella
olettaa ilmenevän tai toteutuneeseen tapahtumaan tai tapahtumaan, jonka voidaan kohtuudella olettaa toteutuvan ja jos se on riittävän tarkkaa, jotta sen perusteella voidaan tehdä johtopäätös edellä mainittujen olosuhteiden tai edellä mainitun tapahtuman mahdollisista vaikutuksista rahoitusvälineiden tai kyseisiin rahoitusvälineisiin liittyvien johdannaissopimusten hintaan".

Ilmaisu "voi kohtuudella olettaa" viittaa siihen, että asiaa tulee arvioida objektiivisesti siten, että olisiko järkevä ja huolellinen henkilö pitänyt kyseisen tapahtuman toteutumista kohtuudella oletettavissa. KKO 2006:110 tapauksessa Korkein oikeus totesi, että tiedon täsmällisyyden vaatimus ei sulje sisäpiirintiedon ulkopuolelle tietoa sellaisesta suunnitelmasta, jonka toteutuminen on epävarmaa.

Myöskään se, että yritys on varautunut eri toimintavaihtoehtoihin sen mukaan, miten suunnitelman toteutuminen etenee ja osoittautuu mahdolliseksi, ei sinänsä sulje näitä vaihtoehtoja koskevia tietoja sisäpiirintiedon ulkopuolelle. Olennaista on, että tieto koskee joitakin yksilöitävissä olevia tosiasioita tai olosuhteita, joiden ilmenemiseen tai toteutumiseen on objektiivisesti arvioituna tosiasiallinen mahdollisuus.

Oikeuskirjallisuudessa sisäpiirintiedon "alkuajankohdaksi" on katsottu ajankohta, kun keskustelut ovat edenneet esimerkiksi yritystoiminnan tarkempaan esittelyyn, due diligence -tutkimusten suorittamiseen tai kauppaehdoista neuvottelemiseen.

KKO 2006:110 ratkaisusta voitaneen tehdä johtopäätös, että jo varhaisessakin kehitysvaiheessa oleva hanke voi täyttää sisäpiirintiedon edellytykset. Hankkeen toteutumisen tosiasiallinen mahdollisuus riittää eikä edellytetä hankkeen todennäköisyyttä. Täsmällisyyden vaatimus ei sulje sisäpiirintiedon ulkopuolelle tietoa sellaisesta suunnitelmasta, jonka toteutuminen on epävarmaa.

H:n hallituksen ja G:n hallituksen jäsenet ovat 7.8.2006 saaneet tiedon H:n ei-sitovan kesäkuun tarjouksen johtaneen siihen, että H pääsee ns. toiselle kierrokselle. Lisäksi 7.8.2006 yhtiö V on pitänyt G:n hallituksen kokouksen yhteydessä informaatiotilaisuuden, jossa on esitelty varsin seikkaperäisesti tietoja, jotka eivät ole olleet markkinoilla yleisesti tiedossa. Tiedot ovat olleet täsmällisiä mm. sen suhteen, että "alle viisi yhtiötä on päässyt" ns. toiselle kierrokselle.

Tuo tieto on laatunsa ja varsinkin vaikutuksensa vuoksi ollut olennainen. Tämä ilmenee siitäkin, että tuon tiedon tullessa pörssitiedotteella 10.11.2006 markkinoille H:n osake on vuorokaudessa noussut 0,34 euroa eli 2,76 %.

Päivittäisten kurssimuutosten on katsottu tyypillisesti olevan alle 3 % suuruisia ja siten usein jo muutaman prosentin muutosta on pidetty olennaisena (HE 254/1998 s. 35). Olennaisuuden edellytys ei kuitenkaan välttämättä edes edellytä, että kurssivaikutus tosiasiallisesti ilmenee. Arvopaperimarkkinalain perusteluissa riittäväksi on katsottu, että tiedolla on yleensä olennainen vaikutus arvopaperin arvoon tai hintaan. Tosiasiallista vaikutusta ei vaadita.

Asiassa ei ole näytetty, että markkinoilla olisi 7.8.2006 tai sitä ennen ollut tietoa H:n pääsemisestä ns. toiselle kierrokselle.

Kyseisen liiketoimintakaupan merkittävyys ilmenee myös useasta kirjallisesta todisteesta.

Tiedon olennaisuutta arvioitaessa huomio tulee kiinnittää siihen, olisiko kyseinen tieto ollut merkityksellistä sijoittajan päätöksenteolle.

Johtopäätös
G:n hallituksen jäsenillä on 7.8.2006 ollut sisäpiirintietoa, kun he ovat tehneet H:n osakkeiden hankinnasta päätöksen. Tämä tieto on ollut se, että H on päässyt ns. toiselle kierrokselle.

Hyötymistarkoitus ja sisäpiirintiedon hyväksikäyttö
Sisäpiirintiedon väärinkäytön rikosoikeudellinen rangaistavuus edellyttää nimenomaista tarkoitusta hankkia itselle tai toiselle hyötyä. Teon rangaistavuus ei edellytä hyödyn konkreettista toteutumista.

Tämä merkitsee sitä, ettei syytteessä tarkoitettuja osakkeita tarvitse myydä, jotta hyötyä syntyisi.

Hyötymistarkoitus ilmenee yleensä siten, että ryhdytään hankkimaan arvopaperia, koska oletetaan niiden arvon nousevan. Sisäpiirintiedon hyväksi käyttämisen ei tarvitse olla ainoa syy arvopaperin hankinnalle,
jotta sen käyttäminen olisi rangaistavaa. Riittävänä on pidettävä sitä, että sisäpiirintiedon voidaan katsoa vaikuttaneen sijoituspäätöksen tekemiseen.

Tapahtumatiedot (edellä mainitut) ja todistaja K:n puhelussa maininta sisäpiirintiedon mahdollisuudesta osoittavat, että syytteessä tarkoitettuihin osakeostoihin juuri tuona aikana on vaikuttanut juuri hallituksen ja toimitusjohtajan tieto ns. toiselle kierrokselle pääsystä. Todistaja N on kertonut, että H:sta otettiin V yhtiöön yhteyttä ja A oli ilmoittanut, että I on myynnissä. V oli saanut 22.6.2006 mandaattikirjan ja perustanut samana päivänä alan tavan mukaan oman hankerekisterinsä. Tukholmassa pidetyn I:n presentaation jälkeen H oli päättänyt jättää indikatiivisen tarjouksen. Todistaja oli ollut pitämässä 7.8.2006 presentaatiota, jota A oli pyytänyt. Läsnä olivat olleet G:n hallituksen jäsenet. V yritti pitää H:n kiinnostusta yllä, koska V sai palkkionsa vasta toteutuneesta kaupasta. G:n hallitusten jäsenten taholta oli esitetty kriittisiäkin puheenvuoroja ja todistajalle oli jäänyt käsitys, että he halusivat toimia oikealla tavalla. Yleensä tarjoukset (ns. toinen kierros) eivät ole vielä sitovia, koska aina jää vielä jotain, jota on tarkistettava ja sovittava vielä erikseen.

Sisäpiirintiedon hallussapidosta huolimatta hyötymistarkoituksen voidaan katsoa puuttuvan, jos tekijä kykenee osoittamaan kaupankäynnille olleen jonkun muun hyväksyttävän ja uskottavan perusteen.

Tässä tapauksessa on näytetty, että hallintoneuvoston strateginen päätös on ollut osana syytteen tarkoittamia osakeostoja ja siltä osin kyse on hyväksyttävästä ja uskottavasta perusteesta. Käräjäoikeus on kuitenkin näytön perusteella katsonut selvitetyksi, ettei tuo hallintoneuvoston periaatepäätös ole ollut ainoa peruste tuon päätöksen yleisluontoisuuden vuoksi ja koska G:llä on jo keväällä 2006 ollut tuon päätöksen mukainen omistus- (37 %) ja äänivalta (84 %) osuus H:n osakkeista.

G:n hallitus on saanut 7.8.2006 tietoonsa sisäpiirintietoa ja se on samana päivänä tehnyt päätöksen H:n osakkeiden hankinnasta. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan tuo tieto on vaikuttanut hankintaan. G:n hallituksella oli tieto päätöksen pohjana olleesta 12.6.2006 laaditusta kassaraportista jo aiemmin (kokous 16.6.2006) eikä osakkeiden hankintaa päätetty tehdä silloin.

G:n hallituksella on ollut tarkoitus hyötyä tuosta sisäpiirintiedosta, joka ei ole ollut markkinoilla tiedossa.
G on saanut osakkeiden ostosta hyötyä itselleen siten kuin rikoslain 51 luvun sisäpiirinrikoksen tunnusmerkistö edellyttää.

Törkeä sisäpiirintiedon väärinkäyttö vai ei
Tässä tapauksessa G:n hallintoneuvosto on jo paljon ennen nyt kyseessä olevia osakeostoja tehnyt strategisen päätöksen omistusoikeuden ja päätäntävallan säilyttämisestä ja lisäämisestä H:ssa. Tämän vuoksi käräjäoikeus arvioi nyt, että syytteessä tarkoitetut osake-erien ostot eivät ole tapahtuneet pelkästään sen vuoksi, että G olisi saanut kurssihyötyä muita osakkeista kiinnostuneita ostajia enemmän tai että G olisi koettanut hyötyä muiden osaketta haluavien kustannuksella, koska G:llä oli ollut sisäpiirintietoa, mikä ei ollut ollut markkinoilla muiden tiedossa.

Käräjäoikeus arvioi, että G:n osakkeiden hankintastrategia on ollut osasyy G:n hallituksen osakeostoihin, mutta tuo hallintoneuvoston päätös ei sulje pois sitä, etteikö hallituksen tule aina konkreettista
osakkeiden ostoa harkitessaan ottaa huomioon arvopaperimarkkinalain ja rikoslain säätämät määräykset. Taloushallinnon ulkoistaminen tekemään itse konkreettiset toimenpiteet ei poista G:n hallituksen jäsenten tai toimitusjohtajan vastuuta itse päätöksenteosta.

Vastaajat ovat luottaneet ilmeisesti siihen, että H:n taloushallinto informoi heitä mahdollisesta sisäpiirintiedon olemassa olosta. Todistaja K on kertonut, että hallituksen jäsenet olivat saaneet koulutusta ja kirjallista materiaalia mm. sisäpiirin asioista. Hallituksen jäsenillä on kuitenkin vastuu päätöksistään ja he ovat rikkoneet huolellisuusvelvoitettaan ja laiminlyöneet kysyä ohjetta sisäpiirivastaavalta.

Nyt arvioitava sisäpiirintiedon väärinkäyttö täyttää rikoslain 52 luvun 2 §:n säännökset siltä osin, että ostoilla on tavoiteltu suurta hyötyä, joskaan vastaajat eivät ole sitä suoranaisesti itselleen henkilökohtaisesti
tavoitelleet vaan G:lle.

Edelleen hallintoneuvoston ns. strategiapäätöksen perusteella käräjäoikeus arvioi, etteivät vastaajat ole toimineet asiassa tahallisesti, vaan törkeän huolimattomasti ja lisäksi käräjäoikeus harkitsee tässä
tapauksessa, että kyse ei ole asiaa kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä sisäpiirintiedon väärinkäyttönä vaan rikoslain 51 luvun 1 §:n mukaisena sisäpiirintiedon väärinkäyttönä ja käräjäoikeus hylkää
syytteen siltä osin kuin kyse olisi kvalifioidusta rikoksesta.

Johtopäätös
G:n hallituksen jäsenet B, C, D, E ja F ovat syyllistyneet syytteen teonkuvauksen mukaisesti törkeästä huolimattomuudesta tehtyyn sisäpiirintiedon väärinkäyttöön.

Syytekohta 2 (vastaaja A)
Aiemmin kerrotuilla perusteilla A:lla on 22.8.2006 ollut sama sisäpiirintieto kuin G:n hallituksen jäsenillä.

Käräjäoikeus on todennut, että po. osakkeiden ostopäätös on tehty 7.8.2006 ja sen jälkeen rahoitusjohtaja K:n toimenpiteet meklarin kanssa ovat tuon päätöksen toimeenpanoa.

Useat henkilöt (A itse, K, B, F) ovat oikeudessa kuultuina kertoneet, ettei A:lla ollut roolia osakkeiden hankinnassa.

Kiilunen on 22.8.2006 maininnut puhelinkeskustelussa meklarille, että hän oli keskustellut juuri G:n toimitusjohtajan (A) kanssa, mutta nauhoitteesta ei käy tarkemmin ilmi keskustelun sisältö. Epäselvissä tapauksissa asiaa on tulkittava syytetyn eduksi ja käräjäoikeus katsoo tässä tapauksessa ottaen huomioon tapahtumainkulku kokonaisuudessaan, että näyttämättä on jäänyt, että A olisi osallistunut osakkeiden hankintapäätökseen.

Johtopäätös
A:n osalta syyte hylätään.

Seuraamus
Syytekohta 1
Syyttäjä on vaatinut B:lle, C:lle, F:lle ja A:lle yhden vuoden ehdollista vankeusrangaistusta ja D:n ja E:n osalta syyttäjä on vaatinut heille 8 kuukauden ehdollista vankeusrangaistusta tai tuntuvaa 70-80 päiväsakon suuruista sakkorangaistusta, mikäli heidän katsottaisiin syyllistyneen rikoslain 51 luvun 1 §:n rikokseen.

Vastaajat ovat ensisijaisesti katsoneet, että syytteet tulee hylätä.

Vastaajat ovat katsoneet, ettei ankarampi tunnusmerkistö ole toteutunut ja rikoslain 51 luvun 1 §:n ensisijainen rangaistus on sakkorangaistus.

Vastaajat B, C, D, E ja F tuomitaan rikoslain 51 luvun 1 §:n nojalla ja käräjäoikeus arvioi sakkorangaistuksen riittäväksi seuraamukseksi syyksiluetuista rikoksista.

SYYTEKOHTA 3
Yhteisösakko
Syyttäjä on vaatinut, että G tuomitaan 150.000 euron yhteisösakkoon.

G on katsonut, että 30.000 euron yhteisösakko olisi riittävä.

Vastaaja G on viitannut tapaukseen KKO 2009:1 (TJ Group), jossa tuomittu yhteisösakon määrä oli ollut 100.000 euroa.

Rikosten tekoaikana voimassa olleen rikoslain 9 luvun 5 §:n mukaan yhteisösakko tuomitaan siten, että alin yhteisösakon rahamäärä on 850 euroa ja ylin 850.000 euroa.

Rikoslain 6 luvun 1 §:n momentin mukaan yhteisösakon rahamäärä vahvistetaan oikeushenkilön saman luvun 2 §:ssä tarkoitetun laiminlyönnin laadun ja laajuuden tai johdon osuuden sekä oikeushenkilön taloudellisen aseman mukaan. Pykälän 2 momentin mukaan johdon osuuden merkitystä arvioitaessa otetaan huomioon tehdyn rikoksen laji ja vakavuus, rikollisen toiminnan laajuus, tekijän asema oikeushenkilön toimielimissä, se, osoittaako oikeushenkilön velvollisuuksien rikkominen piittaamattomuutta lain säännöksistä tai viranomaisten määräyksistä, sekä muualla laissa säädetyt rangaistuksen mittaamisperusteet. Pykälän 3 momentin mukaan taloudellista asemaa arvioitaessa otetaan huomioon oikeushenkilön koko, vakavaraisuus, toiminnan taloudellinen tulos sekä muut oikeushenkilön talouden arvioimiseen olennaisesti vaikuttavat seikat.

Nyt tuomittavana olevassa tapauksessa käräjäoikeus on katsonut, että kyse on sisäpiirintiedon väärinkäytöstä ja rikos on tehty törkeästä huolimattomuudesta.

Asiassa ei ole esitetty varsinaisesti näyttöä osuuskunnan taloudellisesta tilanteesta.

Asiassa on kuitenkin käynyt ilmi kuultavien henkilöiden kertomuksista ja tapahtumien kulusta, että G lienee hyvässä taloudellisessa kunnossa.

Käräjäoikeus on harkinnut yhteisösakon määrän tuomiossa ilmenevien olosuhteiden, tekotavan ja yleisen oikeuskäytännön perusteella.

Käräjäoikeus harkitsee tässä tapauksessa kohtuulliseksi yhteisösakoksi 50.000 euroa.

Sisäpiirintiedon väärinkäytön tuottaman hyödyn määrä G Osuuskunnalle
Rikoslain 10 luvun 2 §:n mukaan rikoksen tuottama hyöty on tuomittava valtiolle. Mikäli sitä ei voida laskea, on se arvioitava. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on vallitsevana käsityksenä, että tuo hyöty määrätään nettomääräisenä.

KKO 2009:1 tapauksessa Korkein oikeus on perusteluissaan lausunut mm. "...ettei voida osoittaa yhtä kaikkiin tapauksiin soveltuvaa tapaa arvioida sitä, miten sisäpiirintieto vaikuttaa arvopaperin kurssiin. Jos
kysymys on yksittäisestä, kurssia voimakkaasti korottavasta tai laskevasta tiedosta, jonka vaikutus ilmenee välittömästi sen tultua markkinoille, arvio voidaan pääosin perustaa tiedon julkistamista välittömästi edeltävän ja sen julkistamisen jälkeisen kurssin erotukseen."

Tässä tapauksessa H on antanut aamulla 10.11.2006 pörssitiedotteen, jossa sisäpiirintieto on julkistettu. H:n osakkeen kurssi on ollut elokuusta lähtien julkistamispäivään saakka nousussa ja sitä on pidetty
suosikkiosakkeena ja analyytikot ovat suosittaneet sen ostoa ja arvioineet kirjallisten todisteiden mukaan osakkeen arvon nousevan syksyllä 12 euroon.

Tässä tapauksessa, varsinkin kun on ollut noita muita osakkeen kurssiin vaikuttavia tekijöitä, niin niiden vaikutus poistuu parhaiten osakekurssista siten, kuten vastaajatkin ovat todenneet, että hyöty lasketaan 9.11.2006 ja 10.11.2006 päivien osakkeen kurssin muutoksen mukaisesti. Kurssi välittömästi ennen tiedon julkistamista oli 12,31 euroa ja kurssi tiedon julkistamisen jälkeen 12,65 euroa. Muutos on ollut siten 0,34 euroa eli 2,76 prosenttia eli myös tuolla määreellä arvioituna muutos on ollut olennainen.

Noilla perusteilla laskettuna rikoksen tuottama hyöty on tässä tapauksessa 107.865 euroa.

Oikeudenkäyntikulut
Tuomitut vastaajat ovat vaatineet valtion varoista oikeudenkäyntikulujaan, mikäli syyte hylätään.

Syytettä ei ole 1 kohdan osalta hylätty eikä myöskään 3 kohdan osalta, joten oikeudenkäyntikuluvaateet korkoineen valtion varoista hylätään.

Syytekohdan 2 osalta vastaaja A on vaatinut valtion varoista oikeudenkäyntikulujensa korvausta 69.794,50 euroa (sis. ALV) korkoineen. Tuntilaskutusmäärä on ollut 280 euroa tunnilta.

Syyttäjä on hyväksynyt tuntilaskutuksen määräksi 200 euroa, valmistelusta korkeintaan 50 tuntia ja pääkäsittelystä pyydetyt ajat 200 euroa/tunti.

Vastaaja A:n avustajan laskusta käräjäoikeus toteaa, ettei laskusta ilmenevä kantelun laadinta kuulu tähän asiaan.

Käräjäoikeus arvioi kuten syyttäjä, että 50 tuntia valmistelua on kohtuullinen määrä tämän asian johdosta.

Istunnot ovat käräjäoikeudessa kestäneet:
1.11. kello 9.00 - 16.35, 2.11. kello 9.00 - 14.45, 4.11. kello 9.00 - 16.30, 8.11. kello 9.00 - 11.40, 9.11. kello 9.00 - 12.00 ja 22.11. kello 9.00 -16.00 eli pääkäsittely on kestänyt yhteensä 33 tuntia 30 minuuttia.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun l a §:n nojalla valtion varoista maksetaan vastaaja A:n oikeudenkäyntikuluista kohtuulliseksi harkitut määrät 200 euroa/tunti ja valmistelun osalta 50
tunnilta eli 10.000 euroa (ALV 0%) ja pääkäsittelyistä 33 tuntia 30 minuuttia x 200 euroa = 6.700 euroa (ALV 0%) eli yhteensä 16.700 euroa ja arvonlisäveroa 3.841 euroa eli palkkio arvonlisäveroineen
20.541 euroa korkoineen kuukauden kuluttua tästä tuomiosta.

Todistelukustannukset
Vastaajat B, C, D. E ja F tuomitaan tuomiolauselmasta ilmenevin tavoin ja he ovat yhteisvastuullisesti velvolliset korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset 21 euroa.

Tämän vuoksi käräjäoikeus on hyläten vaatimukset enemmälti ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

VASTAAJA B

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) sisäpiiritiedon väärinkäyttö 7.-22.8.2006

RANGAISTUSVAATIMUKSET

SAKKO
60 päiväsakkoa a 61 euroa = 3.660 euroa

LAINKOHDAT
1) Rikoslaki 51 luku 1 §

KORVAUSVELVOLLISUUS
Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus valtiolle yhteisellä tuomiolauselmalla.

VASTAAJA C

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Sisäpiiritiedon väärinkäyttö 7.-22.8.2006

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
60 päiväsakkoa a 217 euroa = 13.020 euroa

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 51 luku 1 §

KORVAUSVELVOLLISUUS

Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus valtiolle yhteisellä tuomiolauselmalla.

VASTAAJA D

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Sisäpiiritiedon väärinkäyttö 7.- 22.8.2006

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
60 päiväsakkoa a 43 euroa = 2.580 euroa

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 51 luku 1 §

KORVAUSVELVOLLISUUS

Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus valtiolle yhteisellä tuomiolauselmalla.

VASTAAJA E

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSILUETUT RIKOKSET

1) Sisäpiiritiedon väärinkäyttö 7.-22.8.2006

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
60 päiväsakkoa a 49 euroa = 2.940 euroa

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 51 luku 1 §

KORVAUSVELVOLLISUUS

Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus valtiolle yhteisellä tuomiolauselmalla.

VASTAAJA A

TUOMIOLAUSELMA

HYLÄTYT SYYTTEET

Törkeä sisäpiirintiedon väärinkäyttö 22.8.2006

KORVAUSVELVOLLISUUS

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1a §:n nojalla valtion varoista maksetaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut 20.541 euroa (sis. ALV 23 %) korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tästä päivästä. Muilta osin oikeudenkäyntikuluvaade hylätään.

VASTAAJA F

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSILUETUT RIKOKSET

1) Sisäpiirintiedon väärinkäyttö 7.-22.8.2006

RANGAISTUSVAATIMUKET

SAKKO
60 päiväsakkoa a 59 euroa = 3.540 euroa

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 51 luku 1 §

KORVAUSVELVOLLISUUS

Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus valtiolle yhteisellä tuomiolauselmalla.

KORVAUSVELVOLLINEN G

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

3) Sisäpiirintiedon väärinkäyttö 7.-22.8.2006

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

Yhteisösakko 50.000 euroa

LAINKOHDAT

3) Rikoslaki 51 luku 1 §
Rikoslaki 51 luku 8 §
Rikoslaki 9 luku 1 §
Rikoslaki 9 luku 2 §
Rikoslaki 9 luku 3 §
Rikoslaki 9 luku 5 §

Rikoslaki 9 luku 6 §

KORVAUSVELVOLLISUUS

G Osuuskunta tuomitaan menettämään valtiolle rikoksen tuottamana hyötynä 107.865 euroa.

Rikoslaki 10 luku 1 §, 2 §

TUOMIOLAUSELMA

YHTEISET LAUSUNNOT

Valtiolle B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n on korvattava todistelukustannus 21 euroa.

Asian ovat ratkaisseet:
käräjätuomari Ulla Lahtinen
käräjätuomari Pasi Lilja
Käräjätuomari Ismo Räty

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 20.1.2012

Valitukset

Syyttäjä on vaatinut, että B, C, A ja F tuomitaan syytteen mukaisesti törkeästä sisäpiirintiedon hyväksikäytöstä ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ja että G Osuuskunnan maksettavaksi tuomittu yhteisösakko korotetaan 150.000 euroksi sekä korvattavaksi tuomitun rikoshyödyn määrä 935.909 euroksi.

A oli osallistunut osakkeiden hankintapäätökseen. Hän oli välittänyt C:lle ja B:lle tiedon yhtiö H:n pääsystä toiselle kierrokselle yhtiö I:n liiketoimintakauppaa koskevassa tarjouskilpailussa ja oli ollut tietoinen osakkeiden hankintapäätöksestä muttei ollut kieltänyt hankkimasta osakkeita sisäpiirintiedon olemassaolosta huolimatta.

B, C ja F olivat syyllistyneet tahallisen tekoon. He olivat tienneet I:n liiketoimintakauppaa koskevista neuvotteluista ja H:n tekemästä indikatiivisesta ostotarjouksesta ja pääsystä tarjouskilpailun toiselle kierrokselle. Näitä tietoja ei ollut julkistettu eikä tieto ollut muutenkaan saatavissa markkinoilla. He olivat myös tienneet, että kysymys oli ollut julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvästä tiedosta ja että tieto oli ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon ja hintaan. Pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenten tuli ymmärtää, mikä tieto oli sisäpiirintietoa.

Sisäpiirintiedon väärinkäyttö oli ollut törkeää, koska rikoksella oli tavoiteltu erityisen suurta hyötyä. Tavoiteltu hyöty oli ollut erityisen suurta verrattuna vastaavansuuruisessa arvopaperikaupassa yleensä odotettavissa olevaan hyötyyn ja saatu hyöty oli ollut syytteessä mainitun suuruinen 935.909 euroa. Lisäksi B, C, A ja F olivat käyttäneet rikoksen tekemisessä hyväksi erityisen vastuullista asemaansa H:n palveluksessa. A oli ollut H:n toimitusjohtaja ja B, C sekä F yhtiön hallituksen jäseniä. He olivat asemansa vuoksi saaneet tietää H:n hallituksen kokouksessa 7.8.2006 I:n liiketoimintakaupan etenemisestä. C ja F olivat saaneet viimeistään H:n hallituksen kokouksessa 30.6.2006 tietää yhtiön jättäneet indikatiivisen tarjouksen ja ainakin A ja B olivat saaneet tiedon huomattavasti aikaisemminkin tai ainakin viimeistään 22.6.2006.

Koska kyseessä oli ollut törkeä sisäpiiritiedon hyväksikäyttö, G:lle tuomittu yhteisösakko oli korotettava syyttäjän vaatimaan määrään.

A on vaatinut, että valtion hänelle maksettavaksi määrätty oikeudenkäyntikulujen määrä korotetaan käräjäoikeudessa esitetyn mukaisesti 69.794,50 euroksi korkoineen. Lisäksi hän on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 36.704,44 eurolla korkoineen.

Toimeksiannon hoitamiseen oli käytetty 200,75 tuntia ja tuntiveloitus oli ollut 280 euroa. Lisäksi A:lle oli aiheutunut matka- ja neuvottelukuluja sekä kopiointikuluja 656,20 euroa. Kaikki toimenpiteet mukaan lukien Valtakunnansyyttäjänvirastolle toimitettu kantelu olivat liittyneet A:n oikeuksien puolustamiseen. Käräjäoikeuden ratkaisu oli A:n kannalta kohtuuton, koska oikeudenkäyntikuluja ei ollut korvattu 49.253,50 euron osalta.

B, C, D, E ja F ovat vaatineet, että syyte hylätään. G on vaatinut, että vaatimukset rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn menettämisestä ja yhteissakosta hylätään. Toissijaisesti G on vaatinut, että niiden määrää alennetaan. Lisäksi B, C, D, E, F ja G ovat vaatineet valtion velvoittamista korvaamaan yhteiset oikeudenkäyntikulut korkoineen sekä käräjä- että hovioikeuden osalta, määrältään käräjäoikeuden osalta 196.820,68 euroa.

H:n osakkeiden ostaminen oli ollut osa G:n jo aikaisemmin noudattamaa ja hallitusta velvoittavaa hankintastrategiaa, jonka mukaisesti H:n osakkeita oli hankittu aina, kun siihen oli kassaraportin mukaan ollut rahaa ja kaupankäynti-ikkuna oli ollut auki. Osakkeiden hankinta ei ollut tapahtunut kurssihyödyn saamiseksi. G:n hallitus ei ollut 7.8.2006 tehnyt ostopäätöstä väitetyn sisäpiiritiedon johdosta eikä siten sen vuoksi, että osakkeiden arvon olisi oletettu nousevan.

Hallituksella ei ollut sisäpiirintietoa sen päättäessä 7.8.2006 H:n osakkeiden hankinnan jatkamisesta. I:n hallitus oli vasta 21.8.2006 pitämässään kokouksessa tehnyt päätöksen siitä, mille yrityksille varataan mahdollisuus suorittaa I:n liiketoiminnan due diligence -tarkastus eli ns. päästä toiselle kierrokselle. I:n hallitus oli vasta syyskuussa 2006 tehnyt päätöksen siitä, että se pyrkisi myymään liiketoimintansa ja tuolloin myös due diligence -tarkastus oli alkanut. H oli tehnyt tarjouksen vasta 28.9.2006 eikä sekään ollut ollut sitova. Neuvottelut H:n ja I:n välillä olivat alkaneet vasta lokakuussa 2006.

Toiselle kierrokselle pääsy ei ollut 7.8.2006 täsmällinen ja olennainen tieto.

Siinäkin tapauksessa, että vastaajilla katsottaisiin olleen sisäpiirintietoa, eivät he olleet käyttäneet tällaista tietoa hyväkseen, sillä osakkeiden hankintapäätös oli perustunut G:n hallintoneuvoston päättämään hankintastrategiaan.

G:n hallitus ei ollut menetellyt törkeän huolimattomasti. Osakkeiden hankintamenettelyssä oli noudatettu vakiintunutta toimintamallia. G:n hallitus oli ostanut kaikki osakkeiden hankkimiseen liittyvät palvelut H:n taloushallinnolta, jolla oli aina ollut tieto mahdollisen sisäpiiritiedon olemassaolosta. H:n taloushallinnolla oli ollut velvollisuus olla tekemättä osakeostoja ja keskeyttää osto, jos sisäpiirintietoa oli ollut tai sitä olisi ilmaantunut ostojen ollessa käynnissä. Tällä tavalla oli varmistettu, ettei H:n osakkeiden lisähankintaa tehty silloin, kun tällaista tietoa oli ollut olemassa. H:n johto, joka oli parhaiten tuntenut I:hin liittyvän projektin tilanteen, oli vielä elokuussa 2006 arvioinut, ettei projektiin liittynyt sisäpiirintietoa. Useiden vuosien ajan noudatetun ja hyvin toimineen käytännön johdosta B, C, D, E ja F olivat saattaneet perustellusti luottaa siihen, että H:n johto oli tiennyt mahdollisen sisäpiiritiedon olemassaolosta ja olisi ilmoittanut siitä taloushallinnolle, joka puolestaan ei tällaisen tiedon ilmaantuessa olisi ostanut H:n osakkeita G:lle. G ei myöskään ollut ostanut osakkeita hyötymistarkoituksessa.

Siinäkin tapauksessa, ettei syytteitä hylättäisi, menetetyksi tuomitun taloudellisen hyödyn määrää tuli alentaa. Hyödyn suuruutta määritettäessä tuli ottaa huomioon vain sisäpiiritiedon vaikutus kurssimuutokseen. Laskennallisesti hyödyn määrä voisi olla vain tiedon julkistamispäivän 10.11.2006 ja sitä edeltävän päivän pörssikurssien 2,76 prosentin suuruinen erotus. Tämäkin kurssimuutos oli kokonaan tai ainakin pääosin aiheutunut muusta kuin sisäpiiritiedoksi katsotusta tiedosta. Julkaistu kaupan esisopimus oli ollut oleellisesti vaikutuksellisempi tieto kuin kutsu due diligence -tarkastuksen suorittamiseen. Lisäksi toimialan kurssikehitys oli ollut tuolloin nouseva ja esimerkiksi J Oyj:n kurssi oli noussut 9.-10.11.2006 yhtä paljon kuin H:n kurssi.

G:n maksettavaksi tuomitun sakon suuruus oli alioikeuskäytäntöön nähden korkea. Lisäksi tuli ottaa huomioon vastaajien syyksi jäävän laiminlyönnin vähäisyys ja se, ettei G ollut saanut osakekaupoista reaalista eikä käytännössä edes laskennallista hyötyä.

Vastaukset

Syyttäjä on vaatinut, että B:n, C:n, D:n, E:n, F:n ja G Osuuskunnan sekä A:n valitukset hylätään.

Syyttäjä on viitannut oman valituksensa perusteluihin. B:llä, C:llä, D:llä, E:llä ja F:llä oli ollut sisäpiirintietoa. I:n liiketoimintaa koskenut kauppa oli ollut merkittävä H:lle. Tietoa neuvotteluista, tehdystä tarjouksesta ja H:n pääsemisestä toiselle kierrokselle ei ollut julkistettu eikä tieto muutoinkaan ollut saatavissa markkinoilla. Viimeistään silloin, kun toimitusjohtaja A oli hallituksen kokouksessa 7.8.2006 ilmoittanut H:n päässeen toiselle kierrokselle, asia oli kypsynyt sisäpiiritiedoksi myös H:n hallituksen kokouksessa läsnä olleeseen G:n hallitukseen nähden.

G:n hallitus ei ollut noudattanut väitettyä H:n osakkeita koskevaa hankintastrategiaa eikä ollut ostanut osakkeita aina silloin, kun kassaraportin mukaan siihen olisi ollut rahaa. Kysymyksessä ei myöskään ollut arvopaperimarkkinalain 5 luvun 2 §:n 5 momentissa tarkoitettu hankintaohjelma. Jotta tämän säännöksen nojalla ei olisi kyse kielletystä sisäpiiritiedon käyttämisestä, sisäpiiriläisen olisi tullut laatia osakkeiden hankintaohjelma ja antaa toimeksianto välittäjälle ajankohtana, jolloin heillä ei vielä ollut sisäpiirintietoa. G:n hallituksella oli ollut sisäpiirintietoa sen tehdessä ostopäätöksen ja osakkeiden hankinta oli tapahtunut hyötymistarkoituksessa.

A:lle maksettavien oikeudenkäyntikulujen korottamiseen ei ollut aihetta. Koska kysymyksessä ei ollut oikeudellisesti mitenkään erityisen vaikea arvonpaperimarkkinarikos eikä asiaan ollut liittynyt poikkeuksellisen hankalaa tai laajaa näyttöä, tuntipalkkiota ei tullut määrätä 200 euroa suuremmaksi. Myöskään tuntimäärän korottamiseen ei ollut perusteita. Hyväksytty tavanomaista korkeampi tuntiveloitus oli ollut perusteltavissa avustajan erityisosaamisella, jonka vuoksi valmistautumiseen käytettävä työmäärän tuli olla vastaavasti pienempi. Käräjäoikeuden ratkaisu oli oikea myös valtakunnansyyttäjälle osoitetun kantelun korvaamista koskevilta osin ja joka tapauksessa palkkio tulisi tältä osin määrätä enintään kolmelta tunnilta.

A on vaatinut, että syyttäjän valitus hylätään.

A ei ollut päättänyt tästä tai muustakaan G:n osakekaupasta eikä ollut muutoinkaan osallistunut näihin osakekauppoihin. Osakekaupasta ei ollut annettu ostotoimeksiantoa 22.8.2006. A ei ollut tuolloin edes tietoinen osakkeiden hankintapäätöksestä eikä hänellä olisi ollut mahdollisuutta kieltää hankkimasta osakkeita. G:n osakekaupat eivät olleet koskaan kuuluneet A:lle. A:lla ei myöskään ollut tuolloin ollut mitään H:n osakkeeseen kohdistuvaa sisäpiirintietoa. Markkinoilla oli ollut tieto, että I oli ollut myytävänä ja H oli ollut yksi ostajaehdokkaista. Tieto siitä, että H oli päässyt toimittamaan due diligence -tarkastuksen, ei olisi vaikuttanut yhtiön pörssikurssiin ottaen huomioon markkinoilla jo ollut tieto, mitä osoittaa sekin, ettei edes merkityksellisempi tieto yrityskaupasta ollut siihen juuri vaikuttanut.

B, C, F ja G Osuuskunta ovat vaatineet, että syyttäjän valitus hylätään.

B:n, C:n ja F:n asema hallituksen jäsenenä voi liittyä vain tuottamuksen arviointiin eikä sillä voinut perustella teon tahallisuutta. Sisäpiiritiedon väärinkäytön tunnusmerkistö ei täyttynyt, koska he eivät olleet hankkineet osakkeita hankkiakseen taloudellista hyötyä. He eivät myöskään olleet mieltäneet I:n julkiseen tarjousmenettelyyn liittyviä tietoja sisäpiiritiedoiksi ja heillä oli ollut se käsitys, että H oli lähtenyt mukaan huutokauppamenettelyyn saadakseen tietoja kilpailijastaan. G:n hallitus oli ostamalla osakkeiden hankintaan liittyvät palvelut H:n taloushallinnolta varmistanut, ettei osakeostoja ollut tehty sisäpiiritiedon olemassa ollessa. Osakekauppaa koskevia neuvotteluja ei ollut edes aloitettu 7.8.2006 eivätkä vastauksenantajat tuolloin olleet voineet tietää H:n pääsystä toiselle kierrokselle, koska valinta oli tehty vasta 21.8.2006.

Syyttäjän vaatimaa taloudellisen hyödyn määrää ei perustunut kauppaa koskevan esisopimuksen julkistamisen aikaan tapahtuneeseen 2,76 prosentin kurssimuutokseen. Sitä paitsi tämäkin kurssimuutos oli johtunut pääasiallisesti muista syistä kuin esisopimuksen julkistamisesta, sillä julkaistu tieto ei ollut sama kuin tässä asiassa sisäpiiritiedoksi katsottu tieto ja lisäksi alan yleinen kurssikehitys oli ollut tuolloin nouseva.

Koska vastaajat eivät olleet syyllistyneet tahalliseen tekoon, yhteisösakon korottamiselle ei ollut perusteita.

B, C, F ja G Osuuskunta ovat lisäksi viitanneet omassa valituksessaan esittämiinsä perusteisiin.

Todistelu

Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Syyttäjä on lisäksi vedonnut sähköpostiviestiin 22.6.2006 kello 10.07 ja siihen sisältyviin kolmeen aikaisempaan viestiin sekä sähköpostiviestiin 22.6.2006 kello 12.53. B, C, D, E, F ja G Osuuskunta ovat vedonneet sähköpostiviesteihin 16.8.2006 kello 11.14 ja 24.8.2006 kello 9.36. Asianosaiset ovat lisäksi vedonneet esitutkintakertomuksiin pääkäsittelypöytäkirjasta ilmenevin tavoin.

Hovioikeudessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta, B:tä, C:tä, D:tä, E:tä, F:ää sekä todistajina K:ta, L:ää, M:ää, N:ää, O:ta, P:tä, Q:ta, R:ää ja S:ää. Lisäksi pääkäsittelyssä on kuunneltu tallenteet käräjäoikeuden tuomiossa mainituista puhelinkeskusteluista.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

1. Asian tausta ja ratkaistavana oleva kysymys

1.1. H:n toteuttama I:tä koskenut yritysjärjestely

H sai toukokuun 2006 lopulla ruotsalaisen I:n taloudelliselta neuvonantajalta U:lta 24.5.2006 päivätyn kirjeen, jossa U ilmoitti aloittaneensa prosessin yhteistyökumppanin löytämiseksi I:lle ja pyysi H:ta ottamaan yhteyttä, jos se oli kiinnostunut asiasta. U oli lähettänyt vastaavanlaisen kirjeen ja sen liitteenä olleen tietopaketin noin 20 elintarvikealan yritykselle ja pääomasijoittajalle (S:n kertomus). Samoihin aikoihin Ruotsin ja Suomen tiedotusvälineissä oli esitetty spekulaatioita siitä, että I olisi aikeissa myydä liiketoimintansa tai osan siitä (syyttäjän todiste 13/B:n, C:n, G:n, D:n, E:n ja F:n, jäljempänä vastaajien, todiste 11). I oli tuolloin Ruotsin suurin liha-alan yritys. Sen markkinaosuus Ruotsissa oli teurastusten osalta 65 prosenttia ja lihanjalostuksesta 40 prosenttia. Vuonna 2005 yhtiön liikevaihto oli ollut 964 miljoonaa euroa, oikaistu liikevoitto 7 miljoonaa euroa ja taseen loppusumma 364 miljoonaa euroa (syyttäjän todiste 12).

I varasi U:n lähettämään tarjouspyyntöön vastanneille yrityksille mahdollisuuden osallistua Tukholmassa järjestettyihin presentaatiotilaisuuksiin. H:n osalta tilaisuus pidettiin Arlandan lentoasemalla 13.6.2006 ja H:sta siihen osallistuivat toimitusjohtaja A sekä talousjohtaja L. Presentaatioon osallistuneiden edellytettiin jättävän ns. indikatiivisen tarjouksen kesäkuun 2006 loppuun mennessä. H jätti 22.6.2006 tarjouksen ("non-binding Indicative Offer"), jonka laatimiseen oli osallistunut H:n taloudellisena neuvonantajana kansainvälinen investointipankki V. A ilmoitti indikatiivisen tarjouksen jättämisestä H:n hallitukselle 30.6.2006 pidetyssä puhelinkokouksessa (syyttäjän todiste 9).

I valitsi indikatiivisen tarjouksen tehneistä yrityksistä jatkoon (ns. toinen kierros) kolme yritystä, joille varattiin mahdollisuus tutustua I:tä koskevaan ns. data roomiin (dataroom) kerättyyn aineistoon.

Toimitusjohtaja A ilmoitti H:n hallituksen kokouksessa 7.8.2006 suullisesti saadun tiedon H:n pääsystä I:tä koskevassa tarjouskilpailussa toiselle kierrokselle (syyttäjän todiste 10). Samana iltana Haikon Kartanossa järjestetyssä tilaisuudessa V esitteli I:tä ja sitä koskevia vaihtoehtoisia yritysjärjestelyskenaarioita (syyttäjän todiste 12).

U lähetti 18.8.2006 A:lle sähköpostiviestin, jossa ilmoitettiin H:n pääsystä toiselle kierrokselle ("We are pleased to invite you to the next round on the process"). A toimitti kirjeen edelleen yrityksen avainhenkilöille ja ilmoitti siinä, että "olemme virallisesti SM-prosessin toisella kierroksella" (vastaajien todiste 26). H perusti 22.8.2006 kello 12.53 hanketta koskevan sisäpiirirekisterin.

H tarkasti syyskuun 2006 aikana I:n "dataroomiin" kokoaman aineiston. H:n hallitus valtuutti 28.9.2006 yhtiön johdon jättämään seuraavana päivänä luonteeltaan ei-sitovan tarjouksen (vastaajien todiste 6), minkä I hyväksyi ja varasi H:lle mahdollisuuden tutustua ensivaiheessa "dataroomista" poisjätettyyn tärkeitä liikesalaisuuksia käsittäneeseen aineistoon (S:n kertomus). I:n hallitus teki marraskuun alussa päätöksen esittää edustajistolleen liiketoiminnan myymistä H:lle. H:n hallitus puolestaan valtuutti 8.11.2006 A:n ja L:n allekirjoittamaan yrityskauppaa koskevan lopullisen kauppakirjan.

Yrityskauppaa koskeva kauppakirja allekirjoitettiin 9.11.2006. H julkaisi seuraavana aamuna kello 8.00 asiasta pörssitiedotteen, jossa ilmoitettiin, että H:n ostaa I:n liiketoiminnan ja että järjestelyn seurauksena muodostuvasta T:stä tulisi johtava pohjoiseurooppalainen ruokayhtiö. Tiedotteessa todettiin edelleen, että kauppa oli tarkoitus saattaa päätökseensä tammikuun 2007 aikana ja sen toteutuminen edellytti vielä molempien osapuolten päättävien elinten hyväksyntää. Käytännössä yrityskauppa toteutettiin siten, että I yhtiöitti liiketoimintansa X AB -nimiseksi yhtiöksi, jonka osakekannan H osti kokonaisuudessaan. H maksoi kauppahinnan 1.050 miljoonaa kruunua (noin 113 milj. euroa) osin I:lle suunnatulla osakeannilla ja osin käteisvastikkeella. Kauppa toteutui pörssitiedotteessa 10.11.2006 ilmoitetussa aikataulussa tammikuun 2007 aikana.

1.2. G:n elokuussa 2006 tekemät osakekaupat

G Osuuskunta on lihantuottajien yhteisö, jonka tarkoituksena on jäsenkuntansa etujen ajaminen. G yhtiöitti 1990-luvun alkupuolella liiketoimintansa perustamalla H:n. Sen jälkeen H:lla on ollut keskeinen merkitys G:n toiminnassa, mikä käy ilmi G:n vuosikertomuksista, joissa on todettu G:n tarkoituksena ja toiminta-ajatuksena olevan turvata jäsentensä taloudellisia toimintaedellytyksiä käyttämällä omistajavaltaansa H:ssa (vastaajien todisteet 15-23). Tämän toiminta-ajatuksen mukaisesti G on H:n suurin omistaja. Se omisti vuoden 2005 lopussa 36,7 prosenttia H:n osakkeista ja sillä oli 84,1 prosenttia kaikkien osakkeiden tuottamasta äänivallasta (vastaajien todiste 19).

G:n hallitus teki 7.8.2006 pitämässään kokouksessa päätöksen jatkaa H:n osakkeiden hankkimista. Pöytäkirjaan on tältä osin kirjattu seuraavaa: "Hallitus kävi läpi osuuskunnan kassaraportin ja päätti noudattaa aiemmin hyväksyttyä strategiaa ja sen mukaisesti jatkaa H:n osakkeiden hankintaa". G osti syytteessä kerrotuin tavoin 9.8. ja 22.8.2006 välisenä aikana 317.250 H:n osaketta yhteensä 3.077.303,50 euron kauppahinnalla. Tämän asian vastaajista B toimi tuolloin G:n hallituksen puheenjohtajana ja C, D, E sekä F olivat hallituksen jäseniä. B, C ja F kuuluivat myös H:n hallitukseen, C sen puheenjohtajana. A, joka oli tullut H:n palvelukseen yhtiön Suomen liiketoiminnasta vastaavan yksikön johtajaksi syksyllä 2005, oli ollut paitsi H:n myös G:n toimitusjohtaja 1.4.2006 lukien.

1.3. Ratkaistavana olevat kysymykset

Asiassa on kysymys siitä, ovatko B, C, D, E ja F päättäessään H:n osakkeiden hankkimisesta kokouksessa 7.8.2006 syyllistyneet sisäpiiririkokseen. A:n osalta kysymys on siitä, tekikö hän 22.8.2006 päätöksen, että G ostaisi samana päivänä 75.000 H:n osaketta ja syyllistyikö hän tällä syyttäjän väittämällä menettelyllä sisäpiiririkokseen.

2. Sisäpiiririkoksen tunnusmerkistö

Sisäpiirintiedon väärinkäytöstä säädetään rikoslain 51 luvun 1 §:ssä. Pykälän ensimmäisen momentin mukaan sisäpiirintiedon väärinkäytöstä tuomitaan se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttää julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää sisäpiirintietoa hyväksi joko luovuttamalla tai hankkimalla sellaisen arvopaperin omaan tai toisen lukuun taikka neuvomalla suoraan tai välillisesti toista sellaista arvopaperia koskevassa kaupassa.

Rikoslain 51 luvun 2 §:n mukaan sisäpiirin väärinkäyttöä pidetään törkeänä, jos tahallisessa sisäpiirintiedon väärinkäytössä
1) tavoitellaan erityisen suurta hyötyä tai huomattavaa henkilökohtaista etua,
2) rikoksentekijä käyttää rikoksen tekemisessä hyväksi erityisen vastuullista asemaansa arvopaperikeskuksen, selvitysyhteisön, arvopaperinvälittäjän, arvopaperipörssin, optioyhteisön tai arvopaperin liikkeeseenlaskijan tai sen kanssa samaan konserniin kuuluvan yhteisön palveluksessa tai edustajana taikka niiden antamassa tehtävässä tai
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja sisäpiirintiedon väärinkäyttö on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Rikoslain 51 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan sisäpiirintietona pidetään arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:n 1 momentissa ja 15 §:ssä tarkoitettua sisäpiirintietoa. Arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan sisäpiirintiedolla tarkoitetaan julkisen kaupankäynnin tai monenkeskisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää luonteeltaan täsmällistä tietoa, jota ei ole julkistettu tai joka muuten ei ole ollut markkinoilla saatavissa ja joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon.

3. A:n osallisuus

Riidatonta on, että A ei ollut osallistunut G:n hallituksen kokoukseen 7.8.2006, jolloin G:n hallitus teki syytteessä tarkoitettujen H:n osakkeiden hankintaa koskevan päätöksen. A:n osalta syyttäjän rangaistusvaatimus perustuu väitteeseen, että A oli 22.8.2006 tehnyt syytteessä tarkoitetuista osakeostoista viimeisen 75.000 kappaleen osake-erän ostamista koskevan päätöksen.

Asiassa on esitetty A:n osallisuudesta selvityksenä nauhoitteita K:n ja osakeostoista huolehtineen meklari M:n välisistä puhelinkeskusteluista. Puhelinkeskustelut on esitutkinnassa purettu kirjallisen muotoon (syyttäjän todiste 15/A:n todiste 2). M:n kertomasta ja puhelintallenteelta (21.8.2006 klo 11.36) käy ilmi, että hän oli sopinut 150.000 osakkeen ostamisesta jo 21.8.2006. Toimeksianto 21.8.2006 ei kuitenkaan ollut sitova, sillä M oli 21.8.2006 ostanut vain 82.400 osaketta mutta oli 22.8.2006 erikseen kysynyt K:lta luvan 75.000 osakkeen ostamiseen. Kirjallisen todisteeseen 22.8.2006 käydystä puhelinkeskustelusta on K:n sanomaksi kirjattu: "Joo. Se otetaan nyt vielä. Keskustelin tossa just osuuskunnan toimitusjohtajan kanssa että tämä potti otetaan ja sitten holdataan." Kirjaus antaa K:n sanomasta osin harhaanjohtavan kuvan. Puhelintallenteesta käy näet ilmi, että sanojen "toimitusjohtajan kanssa" jälkeen K:n puheenvuorosta puuttuu sana "sit" ja sen jälkeen on selvä tauko. Äänitallenteesta ei muodostu sellaista käsitystä, että K:n toimitusjohtajan kanssa käymä puhelinkeskustelu ja K:n M:lle antama määräys 75.000 osakkeen ostamisesta välttämättä liittyisivät asiallisesti yhteen syyttäjän väittämällä tavalla eli siten, että K olisi kertonut toimitusjohtajan antaneen määräyksen ostaa 75.000 kappaleen osake-erä.

A:lla ei ole ollut muistikuvia käydystä puhelinkeskustelusta, mutta hän on ollut varma siitä ettei ollut antanut minkäänlaisia määräyksiä osakkeiden ostamisesta. Tämä käsitys on perustunut siihen, ettei hän ollut koskaan H:ssa ollessaan keskustellut G:n osakekaupoista eikä elokuussa 2006 ollut edes tietoinen, että G oli ollut ostamassa H:n osakkeita. Myöskään K ei ole muistanut keskustelun sisältöä. Lähtökohtaisesti ei ole todennäköistä, että A olisi päättänyt osakkeiden hankkimisesta syyttäjän väittämällä tavalla, sillä asiassa esitetty selvitys ei tue sitä, että hän olisi ennen 22.8.2006 tai sen jälkeen osallistunut millään lailla osakkeiden hankintaa koskeneeseen päätöksentekoon. Kaikkien vastaajien kertomuksista käy myös ilmi, että A:n rooli G:ssä oli ollut lähinnä nimellinen.

Siihen, että K:n ja A:n välinen keskustelu 22.8.2006 olisi koskenut I-hanketta, viittaa hankerekisterin perustamisessa H:ssa tavanomaisesti noudatettu menettely ja keskustelun tapahtuminen samoihin aikoihin hankerekisterin perustamisen kanssa. K oli kertomansa mukaan tehnyt itse päätöksen hankerekisterin perustamisesta 22.8.2006 eli samana päivänä kuin syyttäjä on väittänyt A:n päättäneen 75.000 osakkeen ostamisesta. Tavallisesti hankerekisterin perustamisesta H:ssa päätti kuitenkin toimitusjohtaja keskusteltuaan asiasta talousjohtaja L:n kanssa. L oli ollut kyseessä olevana aikana kesälomalla. Kertomansa mukaan hän oli jäänyt lomalle muutama päivä 7.8.2006 pidetyn kokouksen jälkeen, vaikkakin hän oli lomansa aikana saanut ja lähettänyt joitakin I:tä koskeneita sähköpostiviestejä. Hovioikeus katsoo, että hankerekisterin perustamisen ja puhelinkeskustelun välisen ajallisen yhteyden perusteella ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että A olisi antanut K:lle osakkeiden ostamista koskevan määräyksen.

Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin jääneen näyttämättä, että A olisi 22.8.2006 tehnyt H:n osakkeita koskeneen ostopäätöksen.

4. Väitetty sisäpiirintieto

4.1. Tiedon täsmällisyys ja olennaisuus

Merkittävä suunnitteilla oleva yrityskauppa tai muu vastaava järjestely on tyypillisesti arvopaperimarkkinalain 51 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu arvopaperiin liittyvä tieto. Arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:ssä edellytetään kuitenkin arvopaperiin liittyvän tiedon olevan luonteeltaan täsmällistä. Täsmällisyysvaatimuksen tarkoitus on ennen kaikkea tehdä ero yhtäältä sisäpiirintiedon ja toisaalta epävarmoihin seikkoihin tai markkinahuhuihin perustuvan tiedon välillä. Mikä tahansa täsmällinenkään arvopaperiin liittyvä tieto ei ole sisäpiirintietoa, sillä tiedon tulee myös olla omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

H:n strateginen tavoite oli jo ennen U:lta tullutta yhteydenottopyyntöä ollut laajentaa liiketoimintaansa paitsi Suomessa myös ulkomailla. Ulkomaiden osalta painopistealueena oli kuitenkin vielä alkuvuonna 2006 ollut itäisen Euroopan kehittyvät markkinat, mikä käy ilmi H:n U:lta tulleen yhteydenoton jälkeen taloudelliseksi neuvonantajakseen ottaman V:n 7.8.2008 H:n johdolle pitämästä presentaatiosta (syyttäjän todiste 12). Samansuuntaisia kannanottoja yhtiön strategiasta oli esittänyt toimitusjohtaja A tiedotusvälineissä antamissaan lausumissa (syyttäjän todiste 13).

H oli ottanut U:lta 24.5.2006 saamansa yhteydenottopyynnön vakavasti, mitä osoittaa se, että se oli jo toukokuun lopussa ottanut V:n taloudelliseksi neuvonantajakseen. Osaltaan H:n päätös lähteä mukaan I:n yritysjärjestelyä koskevaan prosessiin oli sinänsä ilmeisesti johtunut siitä, että sitä kautta sillä oli mahdollisuus saada tietoa kilpailijastaan, kuten A, L ja N ovat kertoneet. Ilmeistä kuitenkin on, että H:n johto oli viimeistään 13.6.2006 pidetyn presentaatiotilaisuuden jälkeen pitänyt I:tä varteenotettavana mahdollisuutena, mikä käy ilmi myös V:n puolesta menettelyyn osallistuneen N:n kertomuksesta. Hänen mukaansa H:n johto oli tuon tilaisuuden jälkeen ollut innostunut hankkeesta. Sittemmin H jättikin edellä kerrotun indikatiivisen tarjouksen, josta tiedotettiin yhtiön hallitukselle. Tarjouksen jättämisen jälkeen V oli ollut aktiivisesti mukana prosessissa H:n neuvonantajana ja oli tehnyt 7.8.2006 esittelemänsä varsin laajan selvityksen, jossa oli eritelty erilaisia yhteistyövaihtoehtoja. Lisäksi H oli jo kesäkuusta 2006 käyttänyt apunaan tilitoimistoaan Y Oy:tä sekä asianajotoimisto Z Oy:tä (syyttäjän todiste 5).

Vastaajien mukaan hallituksen kokouksessa 7.8.2006 tehty ilmoitus H:n pääsystä toiselle kierrokselle oli perustunut epämääräiseen huhuun eikä tieto ollut luotettava. H:lle oli ilmoitettu U:n taholta pääsystä toiselle kierrokselle vasta 18.8.2006 mutta sekin tieto oli ollut vielä ennenaikainen. R:n ja S:n kertomuksista käy ilmi, että lopullisen päätöksen toiselle kierrokselle valituista oli tehnyt I:n hallitus vasta 21.8.2006. N:n kertomuksen perusteella on todennäköistä, että tieto toiselle kierrokselle pääsystä oli tullut H:lle V:ltä, joka puolestaan oli saanut tiedon U:lta. Hovioikeus pitää ilmeisenä, että U:n tiedossa oli tuolloin ollut se, ketkä tarjouksen jättäneistä tultaisiin ehdottamaan I:n hallitukselle valittavaksi toiselle kierrokselle. U:lla oli täytynyt olla vankat perusteet tälle tiedolle, sillä se oli valmistellut asiaa yhteistyössä I:n johdon kanssa. H:n hallituksen kokouksen 7.8.2006 pöytäkirjaan kirjatun perustella H:n johto oli pitänyt tietoa luotettavana, vaikkakin V:n presentaatiossa 7.8.2006 tieto on esitetty melko epämääräisesti. Siinä todetaan, että myyjien neuvonantajien mukaan "alle viisi" tahoa oli valittu jatkoon toiselle kierrokselle, varmuudella H ja Å sekä mitä luultavimmin J ja mahdollisesti Ä.

I:n hallitus teki päätöksen yritystoiminnan myynnistä syys-lokakuun vaihteessa (R:n ja S:n kertomukset). I:n ja H:n väliset kahdenkeskiset neuvottelut käynnistyivät vasta tämän jälkeen lokakuussa (S:n kertomus). Koska I toteutti hankkeen julkisena huutokauppana ja vielä elokuussa oli ollut useita mahdollisia yhteistyökumppaneita, epävarmaa oli ollut paitsi järjestelyn toteutuminen ylipäänsä myös se, kenen osapuolen kanssa mahdollinen järjestely toteutettaisiin. Lisäksi järjestelyn toteutuminen oli edellyttänyt I:n edustajistossa määräenemmistön hyväksyntää ja yhtiöoikeudellisten järjestelyjen toteuttamista.

Oikeuskäytännössä ja lain esitöissä täsmällisyyskriteeriä on lähemmin määritetty siten, että tiedon on viitattava olosuhteisiin tai tapahtumiin, jotka ovat jo ilmenneet tai toteutuneet taikka joiden voidaan kohtuudella olettaa ilmenevän tai toteutuvan (KKO:2006:110, HE 137/2004 s. 60). Tulevaisuutta koskevan tiedon toteutumiselta ei ole edellytetty korkeaa todennäköisyysastetta. Sisäpiirintiedon täsmällisyyttä koskevan vaatimuksen on katsottu voivan täyttyä jo silloin, kun kyseisten olosuhteiden tai tapahtuman ilmenemiseen tai toteutumiseen on objektiivisesti arvioituna tosiasiallinen mahdollisuus ja sen perusteella voidaan tehdä johtopäätös tällaisten olosuhteiden tai tapahtumien mahdollisesta vaikutuksesta rahoitusvälineiden arvoihin (KKO:2006:110). Oikeuskäytännössä omaksuttu määrittely noudattelee pitkälti Komission direktiivin 2003/124/EY määritelmää artiklassa 1.1 (Komission direktiivi 2003/124/EY, annettu 22 päivänä joulukuuta 2003, Euroopan parlamentin ja Neuvoston direktiivin 2003/6/EY täytäntöönpanosta sisäpiiritiedon määritelmän ja julkistamisen sekä markkinoinnin määritelmän osalta, jäljempänä määritelmädirektiivi).

Oikeuskirjallisuudessa tai -käytännössä on katsottu, ettei ole mahdollista määrittää yrityskauppaprosessin vaihetta, jossa tieto täyttäisi täsmällisyysvaatimuksen vaan arvio on tehtävä kokonaisharkinnan perusteella ottaen huomioon sekä hankkeen toteutumisen todennäköisyys että tiedon merkittävyys. Lähtökohtaisesti tietoa voidaan pitää sitä selkeämmin sisäpiirintietona, mitä suurempi tapahtuman toteutumisen todennäköisyys on ja mitä merkittävämpi tapahtuma toteutuessaan olisi yhtiön arvopaperin kannalta. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä merkittävämmästä yrityskaupasta tai -järjestelystä yhtiön ja sen arvopaperin kannalta on kyse, sitä aiemmassa valmisteluvaiheessa hanketta koskeva tieto voi täyttää sisäpiirintiedon edellytykset. Oikeuskirjallisuudessa yrityskauppaa koskevan tiedon täsmällisyyskriteerin täyttymistä on arvioitu tilanteessa, jossa yritykset käyvät kahdenkeskisiä neuvotteluja. Tällöin alustavia tunnusteluja eikä myöskään osapuolten ensimmäistä yhteydenottoa tai tapaamista ole ainakaan pääsääntöisesti vielä katsottu sisäpiirintiedoksi. Sen sijaan keskustelujen edetessä esimerkiksi yritystoiminnan tarkempaan esittelyyn, due diligence -tutkimusten suorittamiseen sekä kauppaehdoista neuvottelemiseen, on hankkeen katsottu edenneen sisäpiirintiedon asteelle (Häyrynen Janne, Sisäpiiritiedon täsmällisyys ja KKO 2006:110, Degensor Legis 2007 s. 847 ja sama tekijä, Pörssiväärinkäytökset, Hämeenlinna 2009 s. 133 sekä Knuts Mårten, Sisäpiiritiedon sääntely arvopaperimarkkinoilla, Helsinki 2011 s. 53).

I oli käynnistänyt hankkeen julkisena huutokauppana ja yrityksen osallistuminen tällaiseen prosessiin on vähemmän täsmällinen tieto kuin silloin, jos kyse olisi kahdenvälisistä neuvotteluista. I:n ja H:n välisen yritysjärjestelyn toteutumista ei ole voinut vielä 7.8.2006 pitää todennäköisenä. Oikeuskäytännössä omaksutun tulkintalinjan mukaan tiedon täsmällisyyden vaatimus ei kuitenkaan sulje sisäpiirintiedon ulkopuolelle tietoa sellaisesta suunnitelmasta, jonka toteutuminen on epävarmaa vaan sisäpiirintiedon kriteerit voivat täyttyä jo suhteellisen aikaisessa vaiheessa sisäpiirihanketta (KKO:2006:110). Täsmällisyyskriteerin edellytyksenä ei myöskään ole se, että tieto olisi erityisen yksityiskohtainen ja tarkka. Hovioikeus katsoo, että erityisen merkittävissä yritysjärjestelyissä tai -kaupoissa verraten alustavana tai hyvin epävarmana pidettävä tietokin voi täyttää sisäpiirintiedon edellytykset jo siinä vaiheessa, kun osapuolet eivät ole vielä keskustelleet ehdoista tai hinnasta. Tässä tapauksessa kyseessä oleva kauppa oli ollut H:lle hyvin merkittävä, sillä kaupan seurauksena sen liikevaihto 2,5-kertaistui. Kun H oli jättänyt indikatiivisen tarjouksen ja oli saanut alustavan mutta itsekin luotettavana pitämänsä tiedon pääsystään ns. toiselle kierrokselle, on yrityskaupan toteutumiseen objektiivisesti arvioituna ollut tosiasiallinen mahdollisuus. Täsmällisyyskriteeriä arvioitaessa olosuhteiden tai tapahtuman myöhempään asialliseen ilmenemiseen tai toteutumiseen liittyvillä epävarmuustekijöillä ei ole merkitystä. Tässä tapauksessa nämä epävarmuustekijät ovat olleet sellaisia, jotka liittyvät tyypillisesti yrityskauppahankkeisiin. Mahdollisuutta, ettei I:n hallitus olisi U:lta saadun ennakkotiedon mukaisesti hyväksynyt H:ta jatkoon, ei ole pidettävä varteenotettavanakaan. Merkitystä ei ole silläkään, että elokuussa 2006 oli ilmeisesti ollut avoinna se, missä muodossa mahdollinen järjestely toteutettaisiin. Sitä paitsi H oli jo indikatiivisessa tarjouksessaan ehdottanut yrityskauppaa ja kauppahinnan maksamista osin omilla osakkeillaan. Hovioikeus katsoo, että H:n hallituksen kokouksessa 7.8.2006 kerrottu tieto on täyttänyt sisäpiirintiedon täsmällisyydelle asetettavan vaatimuksen.

Mitä tulee sisäpiirintiedon määritelmään siltä osin, että tiedon on oltava omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon, hovioikeus toteaa, että tiedon mahdollista olennaista vaikutusta on arvioitava tiedon käyttöhetken näkökulmasta. Arvopaperimarkkinalain esitöissä on katsottu riittäväksi, että tiedolla yleensä on olennainen vaikutus arvopaperin arvoon tai hintaan. Kurssivaikutukselta ei edellytetä todennäköisyyttä vaan riittävää on, että tiedon olennaisen vaikutuksen mahdollisuus on objektiivisesti arvioiden todellinen (HE 254/1998 s.35). Tiedon ei tarvitsisi olla ratkaiseva tai edes erityisen merkittävä sijoittajan päätöksenteossa. Määritelmädirektiivissä (2003/6/EY) olennaisella tiedolla tarkoitetaan tietoa, jota järkevästi toimiva sijoittaja käyttäisi yhtenä sijoituspäätöksensä perusteena. Siten olennaisen hintavaikutuksen tosiasiallinen mahdollisuus on riittävä kriteerin täyttymiseksi, kun taas kriteeri ei täyty, jos olennaisen hintavaikutuksen mahdollisuus on vain vähäinen. Hovioikeus katsoo, että kun kyse on ollut H:n kannalta poikkeuksellisen merkittävästä yrityskauppahankkeesta, sitä koskevaa tietoa on jo lähtökohtaisesti pidettävä osakkeen arvoon olennaisesti vaikuttavana. Vastaajien puolesta on tuotu esille se, ettei yrityskaupan vaikutus ostavan yrityksen osakkaiden arvoon tai hintaan ollut useinkaan myönteinen. Tiedon täsmällisyydeltä ei kuitenkaan edellytetä mahdollisen hintavaikutuksen suunnan ennakoitavuutta. Tätä on arvopaperimarkkinalain 5 §:ää koskevissa esitöissä perusteltu sillä, että käytännössä markkinoiden reagointi etukäteen ei ole ennakoitavissa ja tietyn tiedon julkistamisesta seuraavan hintavaikutuksen suunnan arviointi voi olla epävarmaa (HE 137/2004). Sen sijaan hintavaikutuksen suunnan arvioinnilla voi olla merkitystä arvioitaessa teon tahallisuutta ja sitä, onko tekijä toiminut hyötymistarkoituksessa, jonka voidaan perustellusti katsoa puuttuvan silloin, jos tekohetken arvion mukaan tieto vaikuttaisi arvopaperin arvoon tai hintaan kielteisesti. Edellä olevan perusteella hovioikeus katsoo, että tietoa H:n pääsystä ns. toiselle kierrokselle on pidettävä luonteeltaan sellaisena, että se on ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan H:n osakkeen arvoon.

4.2. Tiedon julkistamattomuus

Sisäpiirintiedon määritelmä edellyttää, että tieto koskee julkistamatonta seikkaa. Säännöksen tarkoituksena on saattaa markkinoilla toimivat tiedollisesti tasa-arvoiseen asemaan (HE 254/1998 s. 35).

Asiassa esitettyjen lehtileikkeiden mukaan tiedotusvälineissä oli julkaistu useita kirjoituksia, joissa oli spekuloitu I:n liiketoiminnan myynnillä ja siinä yhteydessä oli mainittu H yhtenä ostajakandidaattina. Tuossa vaiheessa H:n taholta oli kerrottu sen seuraavan hanketta sivusta ja sen pääintressien olevan muualla kuin Ruotsin markkinoilla. Markkinoilla ei ole ollut tietoa hankkeen etenemisestä tämän jälkeen eikä erityisesti sitä, että H oli jättänyt tarjouksen ja päässyt ns. toiselle kierrokselle. Hovioikeus katsoo, että indikatiivinen tarjous ja H:n pääsy ns. toiselle kierrokselle on ollut arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu julkistamaton tieto.

4.3. Hyötymistarkoitus

Vastaajat ovat kiistäneet syytteen myös sillä perusteella, ettei osakkeita ollut hankittu G:lle hyötymistarkoituksessa.

Vastaajat ovat vedonneet siihen, että G:n strategiana oli säilyttää omistusosuutensa ja äänivaltansa H:ssa jäsenkuntansa etujen ajamiseksi. Vastaajien mukaan G:n tarkoituksena ei ollut saada voittoa arvopaperikaupalla eikä se ollut koskaan myynyt omistamiaan H:n osakkeita mutta hankki niitä aina, kun ns. ikkuna oli auki eli kuukauden ajan tilinpäätöksen julkistamisen jälkeen, edellyttäen kuitenkin, että sillä oli likvidejä kassavaroja.

Hovioikeus toteaa, että G:n hallintoneuvosto oli asettanut G:n omistusosuutta ja äänivaltaa koskevat tavoitteet ja G:n hallituksen kokouksessaan 7.8.2006 tekemä päätös oli sinänsä ollut yhtiön toimintastrategian mukainen. Listayhtiöiden sisäpiiriläiset voivat välttää sisäpiirintiedon käyttämisen erillisten yhtiön osakkeita koskevien hankintaohjelmien avulla (HE 137/2004 s.63). Tällaisten hankintaohjelmien tarkoituksena on erottaa ajallisesti toisistaan osakkeiden hankinnasta päättäminen ja hankinnan toteuttaminen. Tällöin mahdollisen sisäpiirintiedon käytön arviointi kytketään lähtökohtaisesti hetkeen, jolloin osakkeiden hankinnasta on päätetty eikä varsinaiseen osakkeiden hankintahetkeen. Hovioikeus katsoo, ettei G:lla ollutta H:n omistusta koskevaa strategiaa voida pitää tällaisena hankintaohjelmana. G:n käyttämä arvopaperinvälittäjä ei ollut tehnyt hankintapäätöksiä itsenäisesti yleisluontoisen hankintaohjelman perusteella vaan G oli vaikuttanut yksittäisen sijoituspäätöksen sisältöön ja ajankohtaan.

Sisäpiirintiedon väärinkäyttö edellyttää tarkoitusta hankkia itselleen tai toiselle hyötyä. Sen sijaan teon rangaistavuus ei edellytä hyödyn tosiasiallista konkretisoitumista. Sisäpiirintiedon hyväksi käyttämisen ei myöskään tarvitse olla ainoa syy arvopaperien hankinnalle, jotta sen käyttäminen olisi rangaistavaa vaan riittävää on, että sisäpiirintiedon voidaan katsoa vaikuttaneen sijoituspäätöksen tekemiseen.

Lähtökohtaisesti arvopaperien kaupassa voidaan lähes aina katsoa olevan kyse hyötymistarkoituksesta. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, ettei hyötymistarkoitukselle pääsääntöisesti tule antaa merkitystä arvioitaessa rangaistusvastuun täyttymistä, mikäli tekijän katsotaan tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttäneen sisäpiirintietoa hyväksi (Kurenmaa Tero, Sisäpiirintiedon väärinkäyttö, Helsinki 2003 s. 203). Siten hyötymistarkoituksella ei ole itsenäistä, suoraa vastuuta rajaavaa merkitystä sisäpiirintiedon käyttökiellossa. Sen sijaan hyötymistarkoitus vaikuttaa epäsuorasti siihen, miten tuottamusta toimijan suhtautumisessa sisäpiirintietoonsa on tulkittava. Sisäpiirintiedon hallussapidosta huolimatta voi tiedon hyväksikäytön edellytys kuitenkin puuttua, jos tekijä kykenee osoittamaan kaupankäynnille olleen jonkin muun hyväksyttävän ja uskottavan perusteen (Häyrynen Janne, Sisäpiirintiedon väärinkäytön ennaltaehkäisy sisäpiiriläisen näkökulmasta. Business Law Forum 2006 s.76). Tällainen voi tulla kysymykseen vain hyvin poikkeuksellisesti. Lain esitöissä hyötymistarkoituksen on katsottu puuttuvan esimerkiksi tilanteessa, jossa yhtiön hallituksen jäsenet ovat velvollisia luopumaan yhtiön osakkeista lainsäädäntöön sisältyvien velvoitteiden johdosta (HE 254/1998 s. 21).

Edellä kerrotusti H:n osakkeiden omistamisella on ollut keskeinen merkitys G:lle. Se toteuttaa tarkoitustaan tukea jäsentensä lihantuotantoa ja markkinointia ensi sijassa käyttämällä omistajavaltaa H:ssa. Elokuussa 2006 oli ollut todennäköistä, että mahdollisen yritysjärjestelyn seurauksena vanhojen omistajien omistusosuus laimenisi sen yhteydessä toteutettavan osakeannin vuoksi. Hovioikeus toteaa olevan ilmeistä, että G:n tarkoituksena oli ollut turvata omistus- ja äänivaltansa H:ssa. Sisäpiirintiedon hyväksi käyttämisen ei tarvitse olla ainoa syy arvopaperien hankinnalle, jotta sen käyttäminen olisi rangaistavaa vaan riittävää on, että sisäpiirintiedon voidaan katsoa vaikuttaneen sijoituspäätöksen tekemiseen. Tässä tapauksessa sijoituspäätöstä tehtäessä on voitu pitää mahdollisena, että yrityskaupan julkistamista koskeva tieto tulisi nostamaan osakkeiden hinta ja kaupan yhteydessä toteutettavat järjestelyt olisivat vaarantaneet G:n omistusosuuden säilymisen. Osakeostojen tarkoitusta arvioitaessa on otettava huomioon, ettei G ollut ostanut osakkeita aina, kun ikkuna oli ollut auki ja sillä oli ollut likvidejä varoja, esimerkiksi toukokuussa 2006 edellisen vuosineljänneksen tuloksen julkistamisen jälkeen. Hovioikeus katsoo, että vastaajien vetoamat seikat eivät osoita, ettei osakkeiden hankinta olisi tapahtunut osin hyötymistarkoituksessa. Siten ei ole aihetta poiketa edellä mainitusta lähtökohdasta, että arvopapereita hankitaan hyötymistarkoituksessa.

Edellä olevan perusteella hovioikeus katsoo, että säännöksen edellyttämä hyötymistarkoitus täyttyy.

4.4. Tahallisuus- ja huolimattomuusarviointi

Törkeä sisäpiirintiedon väärinkäyttö edellyttää tahallisuutta. Sen sijaan perusmuotoinen rikos voi täyttyä silloinkin, kun tekijä on menetellyt törkeän tuottamuksellisesti. Tahallinen ja törkeän tuottamuksellinen tekomuoto eroavat toisistaan sen perusteella, onko tekijä tiennyt käyttämänsä tiedon olevan sisäpiirintietoa vai ei.

Syyttäjä on hovioikeudessa vaatinut B:lle, C:lle ja F:lle rangaistusta törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä.

H:n hallituksen jäsenet B ja F sekä lisäksi kokoukseen osallistunut E olivat saaneet tiedon I:n myyntiprosessista ja H:n jättämästä indikatiivisesta tarjouksesta puhelinkokouksessa 30.6.2006. H:n hallituksen puheenjohtaja C oli ollut tietoinen asiasta jo aiemmin, H:n hankerekisterin mukaan 13.6.2006 alkaen. B, C, D, E ja F olivat olleet läsnä 7.8.2006 pidetyssä H:n hallituksen kokouksessa, jota koskevan pöytäkirjan mukaan toimitusjohtaja A oli kertonut seuraavaa: "I:n taholta tulleen suullisen tiedon H:n valinnasta ns. toiselle kierrokselle. Odotamme asiasta myyjän taholta kirjallista vahvistusta." (syyttäjän todiste 10). G:n hallitus päätti myöhemmin samana päivänä pidetyssä kokouksessa jatkaa H:n osakkeiden hankintaa. Kaikki vastaajat olivat olleet läsnä myös kokouspäivän iltana järjestetyssä V:n presentaatiossa.

B, C, D, E ja F ovat yhdenmukaisesti kertoneet, ettei osakkeiden hankintaa koskevan päätöksen yhteydessä millään tavalla käsitelty sitä, voisiko aiemmin H:n hallituksen kokouksessa esillä ollut I:tä koskeva tieto olla esteenä osakkeiden hankkimiselle. Heidän mukaansa tieto oli niin epämääräinen, ettei sillä olisi voinut olla vaikutusta osakkeiden hankintaan. Tiedon epämääräisyyttä on korostanut myös hallituksen kokouksessa 7.8.2006 läsnä ollut G:n hallintoneuvoston tuolloinen puheenjohtaja P. B, C, D, E ja F ovat lisäksi kertoneet perustaneensa päätöksen H:n osakkeiden hankkimisesta G:n pitkäaikaiseen hallintoneuvoston vahvistamaan strategiaan säilyttää G:n omistusosuus H:ssa. Tämän vuoksi H:n osakkeita ostettiin ikkunan ollessa auki siinä määrin kuin siihen oli käytettävissä kassavaroja. Tästä strategiasta huolimatta osakkeita ei kuitenkaan ollut ostettu silloin, kun oli ollut olemassa jotakin yksittäistä hanketta koskevaa sisäpiirintietoa vaan tällöin osakehankinnat keskeytettiin, mikä on käynyt ilmi myös aikaisemman toimitusjohtajan Palokankaan kertomuksesta.

Sisäpiiririkoksen edellyttämä tahallisuus on niin sanottua todennäköisyystahallisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että tekijä toimi tahallisesti, jos hän on toiminut hyötymistarkoituksessa ja on tiennyt tai ainakin pitänyt varsin todennäköisenä tiedon olevan sisäpiirintietoa. Tahallisuuden täyttyminen ei siten edellytä tekijän tienneen varmuudella tiedon olevan sisäpiirintietoa.

Vaikkakaan G:llä ei ollut sitovaa H:n osakkaiden hankintaohjelmaa, H:n osakkeiden ostaminen ei ollut sille mitenkään poikkeuksellinen toimenpide vaan päinvastoin tärkeä osa sen toimintaa. Käytännössä H:n osakkaiden hankkimisen oli hoitanut H:n talousosasto ja siellä K tai O. K:n vastuulle olivat kuuluneet myös sisäpiiriasiat. Vastaajat olivat mahdollisesti olettaneet, että H:n talousosasto informoi sisäpiiritiedosta johtuvasta esteestä osakkeiden hankkimiselle ja että H perustaa sisäpiirirekisterin siinä vaiheessa, kun hanke on niin konkreettisessa vaiheessa, että tieto on katsottava sisäpiirintiedoksi. Yksinomaan nämä seikat eivät kuitenkaan poista tahallisuutta. Hovioikeus viittaa kuitenkin lisäksi siihen, mitä edellä on lausuttu tiedon täsmällisyydestä. Vaikka kyseessä oli ollut H:n kannalta merkittävä hanke, sen toteutumiseen oli liittynyt paljon epävarmuustekijöitä ja hanke oli ollut vielä alkuvaiheessa. Vallinneissa olosuhteissa on voitu pitää perustellusti epäselvänä sitä, oliko kyseessä ollut sisäpiirintieto vai ei. Hovioikeus katsoo, ettei vastaajien menettelyä voida näissä olosuhteissa pitää tahallisena.

Asiassa on siten arvioitava, ovatko vastaajat menetelleet törkeän huolimattomasti. Rikoslain 3 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.

Törkeä huolimattomuus voi helpommin täyttyä sellaisen henkilön osalta, jolla on pitkä kokemus arvopaperimarkkinoilla. Arvopaperimarkkinoilla toimiville ammattilaisille voidaan lähtökohtaisesti asettaa suhteellisen korkea selonottovelvollisuus lain oikeasta sisällöstä. B, C, D, E ja F ovat siviiliammatiltaan maatalousyrittäjiä. He olivat kuitenkin jo ennen 7.8.2006 toimineet pitkään pörssiyhtiö H:n pääomistajan G:n toimielimissä ja B, C sekä F olivat kuuluneet myös H:n hallitukseen. C:llä oli ollut kokemusta myös muiden pörssiyhtiöiden (Ö) hallitustoiminnasta. G:n hallitukseen vuodesta 2003 lukien kuulunut E ei ollut H:n hallituksen jäsen mutta oli G:n hallituksen jäsenenä osallistunut H:n hallituksen kokouksiin yhtiössä noudatetun käytännön mukaisesti. D oli tullut G:n hallituksen jäseneksi vasta kesällä 2006 ja 7.8.2006 oli ollut hänen ensimmäinen hallituksen kokouksensa. Aikaisemmin D oli kuitenkin kuulunut edustajistoon.

Kuten edellä on todettu, merkittävä suunnitteilla oleva yrityskauppa tai muu vastaava järjestely on tyypillisesti arvopaperiin liittyvä tieto. Tämän tapaisten hankkeiden kohdalla myös Helsingin Pörssin sisäpiiriohje puoltaa erityistä varovaisuutta. Tapahtuma-aikaan voimassa olleen 1.1.2006 voimaan tulleen ohjeen mukaan asiakokonaisuus tai järjestely on syytä luokitella hankkeeksi, kun sen valmistelu on edennyt sellaiseen vaiheeseen, että tavoitteena on asiakokonaisuuden tai järjestelyn toteuttaminen loppuun saakka, sen voidaan kohtuudella olettaa toteutuvan ja toteutumisaika on lähitulevaisuudessa. Sen sijaan ohjeen mukaan alustavan positiivisen suhtautumisen osoittamista tai alustaviin neuvotteluihin osallistumista ei pidetä toteuttamiseen tähtäävinä valmistelutoimina. Hovioikeus katsookin, että tuottamusarvioinnissa on otettava huomioon se, että yritysjärjestelyhankkeen kohdalla tiedon sisäpiiriluonteen selvittämisen on katsottava yleensä kuuluvan tavanomaiseen sisäpiiriläiseltä edellytettävään huolelliseen menettelyyn. Lisäksi tuottamusarvioinnin yhtenä lähtökohtana on pidettävä sitä, että tiedon ollessa poikkeuksellisen merkittävä voidaan vaatia parempaa huolellisuutta tiedon sisäpiiriluonteen selvittämisessä kuin vähemmän merkittävän tiedon osalta.

Hovioikeus katsoo, että vallinneissa olosuhteissa vastaajilla on ollut perustellusti aihetta epäillä, että heillä osakkaiden hankinnasta päättäessään 7.8.2006 ollut tieto saattoi olla laissa tarkoitettua sisäpiirintietoa. Vastaajia oli nimenomaisesti informoitu H:n kannalta merkittävästä yrityskauppahankkeesta, mutta he olivat myöhemmin samana päivänä tehneet suuren osakemäärän ostamista koskevan päätöksen selvittämättä millään tavalla heillä olleiden tietojen merkitystä. Ottaen lisäksi huomioon mitä edellä on kerrottu vastaajien asemasta ja kokemuksesta, hovioikeus katsoo vastaajien menetelleen törkeän huolimattomasti.

5. Menettämisseuraamus

Rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi. Menettämiseen tuomitaan rikoksesta hyötynyt tekijä, osallinen tai se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty. Saman pykälän 2 momentin mukaan jos rikoksen tuottaman hyödyn määrästä ei ole saatavissa selvitystä tai se on vain vaikeuksin esitettävissä, hyöty on arvioitava ottaen huomioon rikoksen laatu, rikollisen toiminnan laajuus ja muut olosuhteet.

Syyttäjän mukaan rikoksen G:lle tuottaman taloudellisen hyödyn määrä on laskettava yrityskaupan julkistamispäivän 10.11.2006 päätöskurssin ja osakkeiden ostohintojen erotuksena. H:n osakkeen päätöskurssi oli ollut 9,180 euroa 22.8.2006 ja 12,650 euroa 10.11.2006. Vastaajien mukaan kaupoista ei ollut tullut lainkaan hyötyä G:lle ja joka tapauksessa hyödyn määrä voisi olla enintään 9.11.2006 ja 10.11.2006 pörssikurssien välinen erotus. Päätöskurssi 9.11.2006 oli ollut 12,310 euroa

Sisäpiiritiedon väärinkäytön tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää hyötymistarkoitusta muttei sitä, että rikos olisi todellisuudessa tuottanut hyötyä. Menetettäväksi voidaan tuomita kuitenkin vain rikoksella eli sisäpiirintiedon vaikutuksesta saatu todellinen hyöty, minkä vuoksi muiden tietojen kurssivaikutus tulee eliminoida. Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on katsottu, että muiden tietojen vaikutus voidaan eliminoida siten, että todellisen hankintahinnan sijasta laskennassa käytetään välittömästi tiedon julkistamista edeltänyttä kurssia, jota verrataan realisointihintaan tai arvopaperin kurssiin tiedon julkistamisen jälkeen. Käytännössä vertailukohtana on tiedonjulkistamispäivän päätöskurssi, sillä markkinoiden reaktiota ei voida pitää selvänä ennen pörssin sulkeutumista.

Tässä tapauksessa osakkeet on ostettu keskimäärin noin kolme kuukautta ennen sisäpiirintiedon julkistamista, joten hinnanmuutos on saattanut johtua muistakin seikoista kuin sisäpiirintiedosta. Tähän viittaa sekin, että H:n osakkeen kurssikehitys on seurannut pitkälti markkinoiden yleistä kehitystä. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että markkinoille olisi 7.8.2006 jälkeen tullut yrityskaupasta lisää tietoa, joka olisi ollut omiaan vaikuttamaan osakkeen kurssiin.

Edellä olevilla perusteilla hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun menettämisseuraamuksen osalta.

6. Rangaistuksen määrääminen

Sisäpiirintiedon väärinkäytön rangaistusasteikko on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistusta mitattaessa huomioon otettavia seikkoja ovat muun ohella teon vaikuttimet ja rikoksesta ilmenevä muu tekijän syyllisyys. Tässä tapauksessa rangaistusta mitattaessa on syyllisyysarvostelussa otettava huomioon vastaajilla olleet tiedot kyseessä olevasta hankkeesta sekä heidän kokemuksensa ja asemansa. Hovioikeus viittaa siihen, mitä edellä jaksossa 4.4 on lausuttu vastaajien toiminnasta G:n ja H:n hallituksessa sekä heidän tietoisuuteensa I:tä koskevasta hankkeesta. Hovioikeus katsoo, että näiden seikkojen perusteella D:n syyllisyyttä on pidettävä olennaisesti vähäisempänä kuin muiden vastaajien ja hänelle tuomittu rangaistus on sen vuoksi liian ankara. Hovioikeus katsoo oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi D:lle 30 päiväsakon sakkorangaistuksen. Sen sijaan B:n, C:n, E:n ja F:n osalta syytä käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ei ole.

Hovioikeus katsoo, että rikoslain 9 luvun 2 §:ssä säädetyt oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytykset täyttyvät eikä aihetta myöskään käräjäoikeuden G:n maksettavaksi tuomitseman yhteisösakon määrän muuttamiseen ole.

7. A:n valitus

A on vaatinut korvaukseksi oikeudenkäyntikulustaan käräjäoikeuden osalta 69.794,50 euroa. Vaatimus on perustunut A:n asiamiehen laskuttamien toimenpiteisiin 200,75 tunnilta 280 euron tuntiveloituksella ja kulujen osuudella 533,50 euroa. Käräjäoikeus on katsonut kohtuulliseksi määräksi tarpeellisista toimenpiteistä 83,5 tunnilta 200 euron tuntiveloituksella eli yhteensä arvonlisäveroineen 20.541 euroa.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin (107/1998) mukaan valtio on vastaajan vaatimuksesta velvollinen korvaamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jos syyttäjän syyte tai muu vaatimus hylätään. Saman pykälän 2 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita syytteitä tai muita vaatimuksia, joista osa hyväksytään ja osa ratkaistaan 1 momentin mukaisesti, oikeudenkäyntikulujen korvausta ei tuomita, ellei ole erityistä syytä sen suorittamiseen osaksi.

Rikosoikeudenkäyntilain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaan korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää harkittaessa lähtökohtana on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun mukainen täyden korvauksen periaate (KKO:2006:94). Sanotun luvun 1 §:n mukaan asian hävinnyt asianosainen on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat 8 §:n mukaan oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan korvattaviksi voivat kuitenkin tulla vain tarpeelliset toimenpiteet. Asiamiehen kulujen ja palkkion osalta tarpeellisten toimenpiteiden ja kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen arvioinnin tulee suhteutua kulloisenkin yksittäisen asian erityispiirteisiin, mutta yleensä myös asian vaikeuteen, asiamiehen suorittaman työn määrään ja laatuun sekä samanlaisissa asioissa yleensä käytettyyn laskutukseen (HE 107/1997 s. 16).

Oikeuskäytännössä sisäpiiririkoksissa pääavustajien kohtuulliseksi tuntiveloitukseksi ilman arvonlisäveroa on hyväksytty 220 euroa (Helsingin hovioikeus 19.12.2007 nro 4124). Yleinen palkkiotaso on jonkin verran noussut neljässä vuodessa mutta toisaalta kyseessä olevaa asiaa ei sen erityispiirteidensä vuoksi ole pidettävä epätavallisen monimutkaisena sisäpiiririkoksena. Hovioikeus pitää tässä asiassa 230 euron (ilman arvonlisäveroa) tuntiveloitusta kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen laskentaperusteena. Hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden valmistelusta arvioima tuntimäärä on liian alhainen ja katsoo kohtuulliseksi kokonaistyömääräksi pääkäsittelyineen 125 tuntia. A:n asiamiehen veloittamat kulut ovat olleet ilmeisen tarpeellisia.

Edellä olevan perusteella valtion A:lle korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrä korotetaan 36.018,71 euroksi (asiamiehen palkkio 28.750 euroa, kulut 533,50 euroa, arvonlisäveron osuus 6.735,21 euroa).

8. Oikeudenkäynnin kustannukset hovioikeudessa

A on vaatinut korvaukseksi oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa 36.704,44 euroa. Vaatimus perustuu asiamiehen palkkion osalta 106 työtuntiin ja 280 euron (ilman arvonlisäveroa) tuntiveloitukseen. Syyttäjä on katsonut hyväksyttäväksi työmääräksi 64 tuntia ja tuntiveloitukseksi 200 euroa. Pääkäsittely on kestänyt yhteensä 24 tuntia.

Hovioikeus viittaa siihen, mitä asiamiehen tuntipalkkion osalta on lausuttu A:n valituksen kohdalla ja katsoo kohtuulliseksi tuntiveloitukseksi 230 euroa (ilman arvonlisäveroa). Hovioikeus katsoo kohtuulliseksi työmääräksi yhteensä 70 tuntia. Asiamiehen veloittamat kulut ovat olleet ilmeisen tarpeellisia. Siten valtion A:lle korvattavien hovioikeudenkulujen määrä on 20.004,72 euroa (palkkio 16.100 euroa, kulut 164 euroa, arvonlisäveron osuus 3.740,72 euroa).

Asian näin päättyessä muiden vastaajien oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimukset hylätään.

Koska B, C, D, E ja F on tuomittu rangaistukseen, he ovat oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 §:n nojalla velvollisia korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa maksetut todistelukustannukset 21 euroa.

Hovioikeuden ratkaisu ilmenee tuomiolauselmista.

VASTAAJA B

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

KORVAUSVELVOLLISUUS

Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus valtiolle yhteisellä tuomiolauselmalla.

VASTAAJA C

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

KORVAUSVELVOLLISUUS

Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus valtiolle yhteisellä tuomiolauselmalla.

VASTAAJA D

TUOMIOLAUSELMA

Muutos käräjäoikeuden tuomioon:

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
30 päiväsakkoa a 43 euroa = 1.290 euroa
Päiväsakkojen lukumäärää on alennettu.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

KORVAUSVELVOLLISUUS

Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus valtiolle yhteisellä tuomiolauselmalla.

VASTAAJA E

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

KORVAUSVELVOLLISUUS

Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus valtiolle yhteisellä tuomiolauselmalla.

VASTAAJA A

TUOMIOLAUSELMA

Muutos käräjäoikeuden tuomioon:

KORVAUSVELVOLLISUUS

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1a §:n nojalla valtion A:lle korvattavaksi määrättyjen oikeudenkäyntikulujen määrä käräjäoikeudessa korotetaan 36.018,71 euroksi käräjäoikeuden määräämine korkoineen.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Valtio velvoitetaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1a §:n 1 momentin nojalla suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 20.004,72 euroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

VASTAAJA F

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

KORVAUSVELVOLLISUUS

Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus valtiolle yhteisellä tuomiolauselmalla.

KORVAUSVELVOLLINEN G

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

TUOMIOLAUSELMA

YHTEISET LAUSUNNOT

Valtiolle B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n on korvattava todistelukustannus 21 euroa.

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenlaamanni Risto Hänninen
hovioikeudenneuvos Olli Mäkinen
hovioikeudenneuvos Jussi Heiskanen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen. Korkeimman oikeuden ratkaisu 04.12.2012 : Ei valituslupaa