Työtuomioistuimen ratkaisut

TT:2006-50

Lausuntoasia
Työaika
Varallaolo

Kysymys siitä, oliko sairaankuljettajan päivysaika työajaksi luettavaa aikaa vai varallaoloa.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 50

KUULTAVAT

Tehy ry
Terveyspalvelualan Liitto ry
Suomen Sairaankuljetusliitto ry

ASIA

Vantaan käräjäoikeuden lausuntopyyntö työntekijän palkkaetuja koskevassa riita-asiassa

Terveyspalvelualan Työnantajaliitto ry:n (nyk. Terveyspalvelualan Liitto ry) ja Suomen Sairaankuljetusliitto ry:n sekä Tehy ry:n kesken solmitussa 1.2.2003 - 15.2.2005 voimassa olleessa sairaankuljettajia koskevassa työehtosopimuksessa on ollut muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § Varallaolo- ja hälytystyö

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Jos työntekijä on työnantajan määräyksestä työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä työnantajan osoittamassa päivystystilassa työvalmiudessa, ei sitä katsota varallaoloksi, vaan tämä aika luetaan kokonaisuudessaan työajaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Jos työnantajan ja työntekijän kesken on sovittu varallaolosta, järjestetään vapaamuotoinen varallaolo pääsääntöisesti siten, että työntekijä voi valita liikkumisalueensa niin, että hänet voidaan kutsua työhön puhelimen tai muun vastaavan välineen välityksellä. Työntekijä on tällöin velvollinen pitämään mukanaan ja käytössä mukana kannettavan laitteen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

A on Vantaan Sairaankuljetus Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa vaatinut Tehy ry:n sekä Terveyspalvelualan Työnantajaliitto ry:n ja Suomen Sairaankuljetusliitto ry:n välillä solmitun sairaankuljettajia koskevan työehtosopimuksen mukaisia palkkasaataviaan.

A on työskennellyt Vantaan Sairaankuljetus Oy:n palveluksessa sairaankuljettajana toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa vuoden 2002 joulukuusta 10.5.2004 asti. Yhtiöllä on ensihoitopalvelujen tuottamista tarkoittava sopimus Vantaan kaupungin kanssa. A on työskennellyt yhtiön asemapaikoissa Vantaan Ilolassa ja Hakunilassa, joissa kummassakin on yksi sairaankuljetusauto sekä oleskelutilat työntekijöitä varten.

Yhtiö on maksanut A:lle ilta- ja yöajoilta 2.5.2003 - 10.5.2004 korvausta siten kuin kysymys olisi ollut varallaolosta, vaikka kyseiset ajat tuli katsoa A:n työajaksi. Ilta- ja yöaikoina vuorossa olleen työparin (kuljettaja ja ensihoitaja) tuli olla välittömässä lähtövalmiudessa ja heidän edellytettiin oleskelevan asemapaikkojen tiloissa sairaankuljetusauton välittömässä läheisyydessä. Kysymys oli siis päivystämisestä työnantajan sitä varten osoittamissa tiloissa. Työtehtävät toistuivat siten, että työpari oli jatkuvasti sidottu työhönsä. Kanteessa tarkoitetut ajat tuli siten lukea työajaksi ja maksaa palkka sen mukaan. Arvio on sama, vaikka edellytetty lähtövalmius olisi työnantajan väittämä viisitoista minuuttia.

VASTAUS

Vantaan Sairaankuljetus Oy on kiistänyt kanteen.

Ilta- ja yöaikoina sairaankuljetusauton tuli lähteä liikkeelle viidentoista minuutin kuluessa hälytyksestä, joka tavoitti työntekijät heidän olinpaikastaan riippumatta heidän mukanaan olevilla televiestintävälineillä. Työntekijä sai olla noina aikoina missä tahansa, kunhan auto oli Vantaan alueella viidentoista minuutin lähtövalmiudessa. Vakiintuneen tulkinnan mukaan tämä on varallaoloa. Työaikaa kahdentoista tunnin varallaolosta oli hälytysten johdosta keskimäärin seitsemän tuntia eli työskentely ei ollut jatkuvaa. Kysymys ei siten voinut olla työehtosopimuksen perusteella muusta kuin varallaolosta.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Vantaan käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, onko A:n kanteessa tarkoitetut ilta- ja yöajat mainittujen työehtosopimusmääräysten mukaan luettava työajaksi vai onko kysymys varallaolosta.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Tehy ry:lle ja Suomen Sairaankuljetusliitto ry:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Tehy ry on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:

Lausunto koskee Terveyspalvelualan Liiton, Suomen Sairaankuljetusliiton ja Tehyn kesken solmittua 1.2.2003 - 15.2.2005 voimassa ollutta sairaankuljettajia koskevaa työehtosopimusta ja sen 11 §:ää.

11 § 2. kohta

Jos työntekijä on työnantajan määräyksestä työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä työnantajan osoittamassa päivystystilassa työvalmiudessa, ei sitä katsota varallaoloksi, vaan tämä aika luetaan kokonaisuudessaan työajaksi.

Tämän kohdan soveltaminen tarkoittaa sitä, että työntekijä on nimenomaan työnantajan määräyksestä velvoitettu olemaan työvalmiudessa joko työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä työnantajan osoittamassa päivystystilassa. Työnantajan määräyksen ei tarvitse olla kirjallinen, vaan suullinenkin määräys riittää. Työnantajan määräykseksi riittää sekin, että tosiasiallinen tilanne on sellainen, että työntekijällä ei ole muita vaihtoehtoja kuin olla työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä olevassa päivystystilassa. Tällainen tilanne voi olla kyseessä silloin, kun työntekijän on oltava välittömästi tai hyvin lyhyen ajan sisällä valmiina lähtöön joko työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä olevasta päivystystilasta. Näissä edellä mainituissa tilanteissa työntekijän työvalmiudessa oleminen työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä olevassa päivystystilassa on työaikaa.

Se, että työntekijän kanssa on sovittu varallaolosta, kuten työaikalaki ja sairaankuljettajia koskeva työehtosopimus edellyttävät, ei muuta edellä lausuttua. Jos siis työntekijän kanssa on sovittu varallaolosta ja työnantaja on myös velvoittanut työntekijän olemaan työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä työnantajan osoittamassa päivystystilassa tai jos tosiasiallinen tilanne on sellainen, että työntekijällä ei ole muita vaihtoehtoja kuin olla työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä olevassa työnantajan osoittamassa päivystystilassa (kuten välitön lähtövalmius), työntekijän työvalmiudessa oleminen on katsottava työajaksi.

11 § 5. kohta

Jos työnantajan ja työntekijän kesken on sovittu varallaolosta, järjestetään vapaamuotoinen varallaolo pääsääntöisesti siten, että työntekijä voi valita liikkumisalueensa niin, että hänet voidaan kutsua työhön puhelimen tai muun vastaavan välineen välityksellä. Työntekijä on tällöin velvollinen pitämään mukanaan ja käytössä mukana kannettavan laitteen.

Tämän kohdan soveltaminen tarkoittaa, että vapaamuotoisessa varallaolossa liikkumisalue on työntekijän valittavissa, kunhan hän saapuu työhön sovitun ajan puitteissa. Saapumisaika ei voi olla kovin lyhyt, koska vapaamuotoisessa varallaolossa liikkumisalue ei voi olla rajoitetumpi kuin asuntovarallaolossa. Jos paikalletuloaika on lyhyempi kuin 15 minuuttia, vapaamuotoisesta varallaolosta ei voine olla kysymys.

Edellä lausutun johdosta todetaan, että mikäli A on määrätty olemaan työvalmiudessa asemapaikkojen tiloissa tai tilanne on ollut sellainen, että A:lla ei ole muita vaihtoehtoja kuin olla työvalmiudessa asemapaikkojen tiloissa, koska kyseessä on välitön lähtövalmius, työvalmiudessa oleminen on luettava työajaksi.

Terveyspalvelualan Liitto ry ja Suomen Sairaankuljetusliitto ry ovat yhteisessä lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

Sairaankuljettajia koskevan työehtosopimuksen 11 §:n 2. kohdassa on tyhjentävästi määritelty se, millä edellytyksillä hälytysvalmiudessa oleminen luetaan työaikaan. Näin on luonnollisesti ensinnäkin, jos työntekijällä on velvollisuus olla koko ajan työpaikalla työvalmiudessa. Toiseksi näin on, jos työntekijällä on velvollisuus olla muussa työnantajan osoittamassa työpaikan välittömässä läheisyydessä olevassa päivystystilassa työvalmiudessa.

Mikäli hälytysvalmiudessa oleminen tapahtuu väljemmissä puitteissa, kysymys on työehtosopimuksessa tarkoitetusta asunto- tai vapaamuotoisesta varallaolosta. Esim. viidentoista minuutin lähtövalmiudessa tapahtuvassa varallaolossa on kysymys työehtosopimuksen 11 §:n 5. kohdassa tarkoitetusta vapaamuotoisesta varallaolosta. Tämä on ollut tarkoitus sopimusta tehtäessä, ja sopimusta on myös vakiintuneesti tulkittu tällä tavoin.

Lausuntopyynnössä esitetyssä tilanteessa ratkaisevaa on siis se, onko työpari velvoitettu päivystämään asemapaikkojen tiloissa sairaankuljetusauton välittömässä läheisyydessä. Jos näin on, päivystysaika luetaan kokonaisuudessaan työajaksi. Jos taas on edellytetty vain viidentoista minuutin lähtövalmiutta, kysymys on vapaamuotoisesta varallaolosta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

A on työskennellyt Vantaan Sairaankuljetus Oy:n palveluksessa sairaankuljettajana toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa vuoden 2002 joulukuusta 10.5.2004 asti. A on työskennellyt yhtiön asemapaikoissa Vantaan Ilolassa ja Hakunilassa, joissa kummassakin on yksi sairaankuljetusauto sekä oleskelutilat työntekijöitä varten. Yhtiö on maksanut A:lle ilta- ja yöajoilta 2.5.2003 ja 10.5.2004 välisenä aikana korvausta siten kuin kysymys olisi ollut varallaolosta.

Käräjäoikeuden lausuntopyynnössä on kysymys siitä, onko kulloinkin vuorossa olleen sairaankuljetusauton työparin (kuljettaja ja ensihoitaja) tullut olla ilta- ja yöaikoina lähtövalmiudessa siten, että kysymyksessä olisi päivystys eikä varallaolo.

Sairaankuljettajia koskevan työehtosopimuksen mukaan jos työntekijä on työnantajan määräyksestä työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä työnantajan osoittamassa päivystystilassa työvalmiudessa, tämä aika luetaan kokonaisuudessaan työajaksi. Edelleen työehtosopimuksen mukaan, jos työnantajan ja työntekijän kesken on sovittu varallaolosta, vapaamuotoinen varallaolo järjestetään pääsääntöisesti siten, että työntekijä voi valita liikkumisalueensa siten, että hänet voidaan kutsua työhön esimerkiksi puhelimella.

A on käräjäoikeudessa katsonut ensisijaisesti, että sairaankuljetusautot ovat olleet ympärivuorokautisessa välittömässä hälytysvalmiudessa. 15 minuutinkin lähtövalmiusaika ilta- ja yöaikaan on ollut niin lyhyt, että työntekijät ovat olleet pakotettuja oleskelemaan työnantajan heille päivystystä varten osoittamassa tilassa.

Asian arviointiin voi saada johtoa muun ohella työneuvoston lausunnosta TN 1387-03, jossa on ollut kysymys siitä, onko lääkäri- ja pelastushelikopterilentoja lentävien helikopterilentäjien asuntovarallaoloaika työaikaa vai varallaoloaikaa. Lausunnon mukaan päivystyksen aikana lentäjä asui työnantajan osoittamassa asunnossa, joka sijaitsi helikopterikentän välittömässä läheisyydessä. Lentäjä oli tällöin välittömässä lähtövalmiudessa koko ajan ympäri vuorokauden. Työneuvosto on lausunnossaan päätynyt siihen, että lentäjien työhön liittyvä valmiudessaolo oli laadultaan sellaista, että sen tarkoituksenmukainen ja asianmukainen hoito edellytti lentäjän oleskelua hänelle varatussa asunnossa ja /tai sen välittömässä läheisyydessä. Jos aika, jossa lentäjän on oltava valmis työn suorittamiseen on hyvin lyhyt, lentäjä on käytännössä pakotettu oleskelemaan hänelle varatussa asunnossa, vaikkei tällaista velvoitetta olisi nimenomaisesti asetettukaan. Työneuvoston mukaan silloin kun lentäjän on oleskeltava asunnossa, kysymys on työajaksi luettavasta ajasta. Jos lentäjä voi sitä vastoin liikkua asunnon ulkopuolella vapaammin, esimerkiksi siten, että hänen on ryhdyttävä työn suorittamiseen vasta 60 minuutin kuluessa hälytyksestä, työntekijän velvollisuutta olla tavoitettavissa ei voida pitää työaikana työaikalaissa tarkoitetulla tavalla. Jos tehtävät kuitenkin toistuvat niin lyhyin väliajoin, että työntekijän on katsottava olevan jatkuvasti sidottu työhönsä, tehtävien väliset vapaahetketkin on luettava työajaksi.

Tehy ry on lausumassaan katsonut kysymyksessä olevan päivystyksen, jos A on määrätty olemaan työvalmiudessa asemapaikkojen tiloissa tai jos tilanne on ollut sellainen, ettei A:lla välittömän lähtövalmiuden vuoksi ole ollut muita vaihtoehtoja kuin olla työvalmiudessa asemapaikkojen tiloissa. Terveyspalvelualan Liitto ry ja Suomen Sairaankuljetusliitto ry ovat yhteisessä lausumassaan niin ikään pitäneet asiassa ratkaisevana, onko A velvoitettu päivystämään asemapaikkojen tiloissa sairaankuljetusauton välittömässä läheisyydessä.

Työtuomioistuin toteaa viitaten työneuvoston edellä esitettyyn kantaan, että myös nyt kysymyksessä olevaan sairaankuljettajan työhön liittyvä valmiudessaolo on laadultaan sellaista, että sen tarkoituksenmukainen ja asianmukainen hoito saattaa edellyttää sairaankuljettajan oleskelua asemapaikkansa läheisyydessä. Tähän viittaa erityisesti se, että heidän tulee olla lähtövalmiudessa 15 minuutin kuluessa hälytyksestä. Mahdollistaako tämä valmiusaika ja tehtävän luonne tosiasiallisesti oleskelua muualla kuin sairaankuljettajille varatussa oleskelutilassa tai sen välittömässä läheisyydessä niin, ettei A:n ole katsottava olleen jatkuvasti sidottu työhönsä, jää käräjäoikeuden arvioitavaksi sille esitetyn ja mahdollisesti vielä esitettävän näytön perusteella.

Näin ollen työtuomioistuin yhtyy edellä mainittujen liittojen lausumiin, ja toteaa, että A:n käräjäoikeuden kanteessa tarkoitetut ilta- ja yöajat on luettava joko työajaksi tai varallaoloksi riippuen siitä, mitä A:n velvollisuudesta oleskella asemapaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä käräjäoikeudessa esitetään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Mikkola, Vannela, Forsström, Lehto ja Forsén jäseninä. Esittelijä on ollut Aaltonen.

Lausunto on yksimielinen.