Työtuomioistuimen ratkaisut

TT:2010-17

Työehtosopimuksen yleissitovuus
Valitusasia

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta oli päätöksellään katsonut, että aikaisemmin yleissitovaksi vahvistettua Viestinnän Keskusliitto ry:n ja Viestintäalan ammattiliitto ry:n välistä sanomalehden jakajia koskevaa työehtosopimusta ei voitu pitää enää yleissitovana.

Hylätty Viestinnän Keskusliitto ry:n valitus, jossa oli vaadittu vahvistamislautakunnan päätöksen kumoamista.

TYÖTUOMIOISTUIN PÄÄTÖS Nro 17

VALITTAJA

Viestinnän Keskusliitto ry

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan 2.4.2009 antama päätös nro 7/2009 Viestinnän Keskusliitto ry:n ja Viestinnän ammattiliitto ry:n välillä 13.11.2007 sol­mitun sanomalehden jakajia koskevan työehtosopimuksen yleissitovuudesta.

VAHVISTAMISLAUTAKUNNAN RATKAISU

Vahvistamislautakunta on edellä mainitussa päätöksessään todennut vahvistaneensa edellä mainittujen liittojen välisen sanomalehden ja­kajia koskevan työehtosopimuksen yleissitovaksi 18.12.2001 antamallaan päätöksellä nro 46/2001.

Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI ry ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry ovat solmineet viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen. Sopimusta sovelle­taan muun muassa sanomalehden varhaisjakajiin.

Sanomalehdenjakajia koskeva työehtosopimus on valtakunnallinen. Sopimus koskee Vies­tinnän Keskusliitto ry:n jäsenyritysten palveluksessa olevia sanomalehden varhaisjakajia ja hei­dän työehtojaan. Viestinnän Keskusliitto ry:n ilmoituksen mukaan sen 14 jäsenyrityksen palveluksessa on 2305 sanomalehdenjakajaa. Viestintäalan ammattiliitto ry on ilmoittanut, että sillä on jäse­nenä 737 sanomalehdenjakajaa.

Sanomalehdenjakajat on tilastoitu Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoon toimialalle "I 64120 Muu jakelu- ja kuriiritoiminta". Työntekijöitä tällä toimialalla on vuoden 2005 työssäkäyntitilaston mukaan yhteensä 3 059. Lukumäärä sisältää työehtosopimuksen sovel­tamisalaan kuulumattomia työntekijäryhmiä kuten lähetit ja kuriirit. Toisaalta tästä luku­määrästä puuttuvat ne sanomalehdenjakajat, jotka ovat postin palveluksessa. Postin palve­luksessa on noin 3 700 sanomalehdenjakajaa. Ottaen huomioon, että Viestinnän Keskuslii­tto ry:n ja Viestintäalan ammattiliitto ry:n välisen sanomalehdenjakajia koskevan työehtosopi­muksen normaalisitovuuden piirissä on noin 2 300 työntekijää ja postin palveluksessa noin 3 700 sanomalehdenjakajaa, voidaan alalla todeta työskentelevän vähintään 6 000 työntekijää.

Kun verrataan toisiinsa yhtäältä Viestinnän Keskusliitto ry:n ja Viestintäalan ammattiliitto ry:n väli­sen sanomalehdenjakajia koskevan työehtosopimuksen tarkoittaman alan koko työntekijä­määrää (vähintään 6 000) ja toisaalta työehtosopimuksen työehtosopimuslain mu­kaiseen si­dottuisuuspiiriin kuuluvien työntekijöiden määrää (noin 2 300), voidaan todeta, että työehto­sopimusta ei voida enää pitää työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoi­tetulla taval­la soveltamisalallaan edustavana.

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta annetun lain 1 §:n nojalla työehtosopi­muksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on vahvistanut, että Viestinnän Keskusliitto ry:n ja Viestintäalan ammattiliitto ry:n välinen sanomalehdenjakajia koskeva työehtosopimus ei ole soveltamisalallaan työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla edus­tava eikä siten yleissitova.

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Valitus

Viestinnän Keskusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin kumoaa työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätöksen ja vahvistaa, että Viestinnän Keskusliitto ry:n (jälj. VKL) ja Viestintäalan ammattiliitto ry:n (jälj. VAAL) välinen työehtosopimus on edelleen edustava ja siten yleissitova.

Viestinnän Keskusliiton palveluksessa on Itellaa lukuun ottamatta muut varhaisjakelua maassamme harjoittavat yritykset, joiden lukumäärä on tällä hetkellä 14. Alan työehtosopi­mustoiminta on vakiintunutta. VKL:n jäsenyritykset ovat pitkään alalla toimineita yrityksiä, joiden päätoimialana on nimenomaan sanomalehtien varhaisjakelu.

Työehtosopimus on solmittu vuonna 2007 ja todettu yleissitovaksi. Sen jälkeen sopimuksen edustavuudessa ei ole tapahtunut mitään sellaista, joka antaisi aiheen yleissitovuuden uudel­leenarviointiin.

Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI ry:n ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:n ry:n välinen viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus (jäljempänä Itellan so­pimus) on käytännössä yrityskohtainen työehtosopimus. Sopimus on räätälöity vastaamaan Itellan toimialaa. Itellan eri toimintoja liitetään työehtosopimukseen palkkaliitteiden avulla, viimeisenä esimerkkinä on palkkaliite P:n liite, joka koskee osoitteettomien lähetysten eril­lisjakelua. Kyseinen uusi tes-toimiala on Itellan sopimuksen ollessa yleissitova vahvistunut yleissitovaksi, vaikka osoitteettomien erillisjakeluiden liiketoiminnassa kilpailee runsaasti muita yrityksiä, joista tiettävästi yksikään ei ole TIKLIn jäsen.

Itellan sopimusta sovelletaan ainoastaan Itellaan ja sen soveltamisala elää Itellan tarpeiden ja toimialan mukana. Varhaisjakelua käsitellään 4-sivuisessa palkkaliitteessä D. Varhaisja­kajia on pieni vähemmistö koko Itellan henkilökunnasta. Suuri osa Itellan varhaisjakajista tekee Itellan palveluksessa myös muuta työtä, esimerkiksi lajittelua ja perusjakelua.

Hallituksen esityksessä 157/2000 on todettu seuraavaa: "Näin ollen yrityskohtainen työehtosopimus ei voisi olla yleissitova, vaikka yritys toimisi koko maassa ja vaikka sen sopijapuolina olisivatkin valtakunnalliset työnantaja- ja työnteki­jäyhdistykset" .

Itellan sopimus soveltuu huonosti yleissitovaksi työehtosopimukseksi. TIKLI, Itella ja PAU ovat ilmeisesti sopineet viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen lisäksi paikal­lisia sopimuksia, joissa otetaan paikallinen kilpailutilanne huomioon. Yleissitovan työehto­sopimuksen tulee olla "läpinäkyvä", mitä TIKLIn sopimus ei ilmeisesti tällä hetkellä ole. Sopimuksen yleissitovuudesta aiheutuu enemmän haittaa vapaalle kilpailul­le kuin hyötyä alan vähimmäisehtojen turvaamiselle. Siinä tapauksessa, että VKL:n jäsen­yritykset päättäisivät liittyä TIKLIn jäseniksi, niiden vaikutusmahdollisuudet jäisivät siellä olemattomiksi.

Alan vähimmäisehdot turvaa paremmin VKL:n ja VAAL:n välinen aito useita yrityksiä kos­keva työehtosopimus, jota on jo vuosikymmeniä vakiintuneesti sovellettu yleissitovana. VKL - VAAL sopimus on läpinäkyvä. Sopimuksen sivumäärä on n. 70. Sen voidaan tälläkin perusteella katsoa soveltuvan paremmin alan yleissitovaksi työehtosopimukseksi kuin Itel­lan 4-sivuinen palkkaliite. Itellan sopimuksen rakenne soveltuu huonosti varhaisjakeluun. Lähtökohtana sopimuksessa on kokoaikainen päivätyö, kun varhaisjakelu on osa-aikaista yötyötä.

VKL:n ja VAAL:n työehtosopimustoiminta on erittäin vakiintunutta. Yleissitovina noudate­taan liittojen välistä kirjatyöntekijöitä koskevaa työehtosopimusta (maan vanhin sopimus, vuodesta 1900) ja viestintäalan toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta. Viestinnän Kes­kusliitto on solminut kaiken kaikkiaan yhdeksän alakohtaista työehtosopimusta, joista valta­osa on yleissitovia. Sen lisäksi VKL on osallisena kahdessa yrityskohtaisessa työehtosopi­muksessa.

VKL:n ja VAAL:n sopimuksen piiriin kuuluvien jakajien määrä laski vuonna 2003 Itellan ostettua Leijonajakelu Oy:n. Samassa yhteydessä VKL - VAAL -sopimuksen piiriin kuulu­vien jakajien määrä väheni alle puoleen. Siitä huolimatta, että VKL - VAAL sopimuksen pii­riin kuuluu alle puolet varhaisjakajista, on se edelleen aito, edustava varhaisjakajia koskeva työehtosopimus. Leijonajakelua koskeva yrityskauppa oli Kilpailuviraston tutkittavana. Kil­pailuvirasto asetti yrityskaupan hyväksymisen edellytykseksi joukon toimenpiteitä. Tämä työehtosopimuksen yleissitovuutta koskeva asia on nähtävä osana Itellan pyrkimystä vahvis­taa asemaansa ja käyttää määräävää markkina-asemaansa jakelutoiminnassa määrittelemällä työehdot alan uusille toimijoille. Mikäli Itellan sopimus on yleissitova ja VKL - VAAL -sopimus ei sitä ole, vahvistaa se enti­sestäänkin Itellan vahvaa asemaa Suomen jakelumarkkinoilla, mikä on vapaan kilpailun kannalta arveluttavaa vaarantaen koko sanomalehtiliiketoiminnan kannattavuuden ja tule­vaisuuden Suomessa.

Lausunnot

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on työtuomioistuimelle an­tamassaan lausunnossa todennut, että Viestinnän Keskusliiton valitus perustuu pitkälti siihen näkemykseen, että Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI ry:n ja Posti- ja logis­tiikka-alan unioni PAU ry:n välinen viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus on käytännössä yrityskohtainen sopimus ja soveltuu huonosti yleissitovaksi sopimukseksi.

Vahvistamislautakunta toteaa tältä osin, että viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopi­mus on vahvistettu yleissitovaksi työtuomioistuimen 24.6.2009 antamalla päätöksellä TT:2009-62. Hallituksen esityksessä Eduskunnalle työsopimuslaiksi ja eräiksi siihen liitty­viksi laeiksi (HE 5712000) on vahvistamislautakunnan päätöksentekomenettelystä todettu, että "lautakunnan olisi esikysymyksenä otettava kantaa myös työehtosopimuksen valtakun­nallisuuteen ja soveltamisalaan". Koska viestinvälitys- ja logistiikka-alan sopimus on vah­vistettu lainvoiman saaneella päätöksellä yleissitovaksi, on se näin ollen katsottava myös valtakunnalliseksi sopimukseksi.

Viestinnän Keskusliitto on myös todennut yleissitovaksi vahvistetusta sanomalehdenjakajia koskevasta sopimuksesta, ettei sopimuksen edustavuudessa ole tapahtunut mitään sellaista, joka antaisi aiheen yleissitovuuden uudelleenarviointiin.

Lautakunta toteaa tältä osin, että se on ottanut sanomalehdenjakajia koskevan sopimuksen uudelleen käsiteltäväksi työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta annetun lain (5612001) 7 §:n 2 momentin mukaisesti. Yleissitovuuden vahvistamisasia voidaan pykälän 1 momentin mukaan ottaa uudelleen käsiteltäväksi, jos yleissitovuuden vahvistamisen edel­lytyksissä on tapahtunut olennaisia muutoksia.

Sanomalehdenjakajia koskeva työehtosopimus sekä viestinvälitys- ja logistiikka-alan työeh­tosopimus ovat sanomalehden varhaisjakelutoiminnan osalta päällekkäiset. Lautakunta ei ole aiemmin tiedostanut tätä seikkaa. Tietoisuus siitä, että viestinvälitys- ja logistiikka-alan sopimus koskee myös sanomalehden varhaisjakelua, on vaikuttanut olennaisesti sanomaleh­den varhaisjakelua koskevien työehtosopimusten yleissitovuusharkintaan.

Ottaen huomioon yleissitovuusjärjestelmän tavoite turvata niiden työntekijöiden työsuhteen vähimmäisehdot, jotka eivät normaalisitovuuden perusteella kuulu minkään työehtosopi­muksen piiriin, on vahvistamisratkaisuja tehtäessä pyrittävä välttämään tilanteita, joissa työ­ehtosopimusten päällekkäisyyden takia syntyisi epäselvyyttä siitä, mitä sopimusta järjestäy­tymättömän työnantajan palveluksessa olevan työntekijän työsuhteessa on sovellettava. Tämä edellyttää valinnan tekemistä ns. kilpailevien työehtosopimusten kesken.

Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen normaalisitovuuden piirissä on noin 23 700 työntekijää ja sanomalehdenjakajia koskevan työehtosopimuksen normaalisitovuu­den piirissä noin 2300 työntekijä. Koska viestinvälitys- ja logistiikka-alan sopimuksella laa­ja-alaisempana sopimuksena on selvästi merkittävämpi asema työsuhteen vähimmäisehtojen turvaajana, on se katsottava työsopimuslain 2 luvun 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla yleissitovak­si ja sanomalehdenjakajia koskeva sopimus yleissitovuutta vailla olevaksi.

Vahvistamislautakunta katsoo, että valittaja ei ole esittänyt perusteita päätöksen muuttami­selle ja esittää valituksen hylkäämistä.

Viestinnän Keskusliitto ry on vastaselityksessään esittänyt, että viestinvälitys- ja logistiik­ka-alan työehtosopimus ja sa­nomalehdenjakajia koskeva työehtosopimus määrittävät eri toi­mialoja. Viestinvälitys- ja lo­gistiikka-alan työehtosopimus tulee sovellettavaksi yrityksiin, jotka harjoittavat postin pe­rusjakelua, siihen liittyvää kuljetusta sekä varastointia. Sopimuk­sen piiriin kuuluvat myös erilaiset yrityksille tarjottavat logistiikkapalvelut. Yrityksiin, jotka hoitavat pelkkää sanoma­lehtien varhaisjakelua, tulee soveltaa edelleen sanomalehdenjakajia koskevaa työehtosopi­musta yleissitovana. Sanomalehdenjakajia koskeva työehtosopimus on ollut yleissitova niin pitkään kuin kukaan muistaa ja sen piiriin kuuluvat normaalisitovuuden perusteella käytän­nössä kaikki sanomalehden varhaisjakelua harjoittavat yritykset Itellaa lu­kuun ottamatta.

On muistettava, että Itella-konsernin 23 700 työntekijästä lähes 20 000 työntekijää ei työs­kentele sanomalehtien varhaisjakelussa, joten viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopi­mus määrittää sellaista alaa, jossa pääpaino on postin perusjakelussa ja logistiikkapalveluis­sa, ei sanomalehtien varhaisjakelussa.

Työtuomioistuimen ratkaisun TT:2009-62 perustelut tukevat näkemystämme siitä, että vies­tinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen soveltamisalaa arvioidaan yhtenä kokonai­suutena, jossa arvioitavaksi tulee työehtosopimuksen käsittämä soveltamisala kokonaisuute­na, ei sen yksittäiset osa-alueet. Mainitun ratkaisun perusteluissa todetaan seuraavaa:

"Työehtosopimuksen edustavuus harkitaan soveltamisalamääräyksen perusteella yhtenä ko­konaisuutena. Työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että ei ole mahdollista, että työehtosopimus olisi edustava jonkin sen piiriin kuuluvan toimialan osalta ja että jonkin toisen toimialan osalta se ei olisi edustava (T'T:2002-72, T'T:2003-16, T'T:2008-66).

• ---

Vahvistamislautakunnan valituksenalainen päätös koskee siten ainoastaan viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen yleissitovuutta sen soveltamisalalla. Valittajat ovat vali­tuksessaan myöntäneet, että viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus on yleissitova posti- ja kuljetustyössä. Valittajina olevien yritysten mahdollinen velvollisuus noudattaa tätä työehtosopimusta yleissitovana niiden harjoittamaan osoitteettomien lähetysten erillisjake­luun ratkaistaan tarvittaessa eri oikeudenkäynnissä".

Työtuomioistuin on siis katsonut yllä siteeratussa ratkaisussa, että osoitteettomien lähetysten erillisjakelua harjoittaviin yrityksiin ei välttämättä sovelleta viestinvälitys- ja logistiikka­-alan työehtosopimusta, vaan se ratkaistaan eri oikeudenkäynnissä.

Vahvistamislautakunta on todennut, että yleissitovuuden vahvistamisasia voidaan ottaa uu­delleen käsiteltäväksi, jos yleissitovuuden vahvistamisen edellytyksissä on tapahtunut olen­naisia muutoksia. Lautakunnan tietoisuuden lisääntyminen ei ole mielestämme sellainen muutos, jonka perusteella lainvoimaista yleissitovuusratkaisua voitaisiin muuttaa, kun itse vahvistamisen edellytyksissä ei ole tapahtunut mitään muutosta, vaan ne ovat pysyneet sa­moina.

Todettakoon vielä, että Viestinnän Keskusliitolta on puuttunut intressi valittaa viestinväli­tys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen yleissitovuudesta, koska sen oma sanomalehden­jakajia koskevan työehtosopimuksen yleissitovuus oli vahvistettu eikä olosuhteissa ollut ta­pahtunut muutoksia.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vahvistamislautakunta on vuonna 2001 antamallaan päätöksellä vahvistanut Viestinnän Keskusliitto ry:n ja Viestintäalan ammattiliitto ry:n välisen sanomalehdenjakajia koskevan työehtosopimuksen yleissitovaksi. Saatuaan tiedon siitä, että myös Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI ry:n ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n välisen viestinväli­tys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen piirissä tehdään sanomalehden varhaisjakelua vahvistamislautakunta on valituksenalaisella päätöksellä katsonut, että Viestinnän Keskus­liitto ry:n ja Viestinnän ammattiliitto ry:n välillä vuonna 2007 solmittua sanomalehden jaka­jia koskevaa työehtosopimusta ei voida pitää soveltamisalallaan työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla edustavana eikä siten yleissitovana.

Viestinnän Keskusliitto ry on valituksessaan katsonut, että vahvistamislautakunnan ei olisi tullut ottaa uudelleen arvioita­vaksi Viestinnän Keskusliitto ry:n ja Viestintäalan ammattiliit­to ry:n solmiman sanomalehden jakajia koskevan työehtosopimuk­sen yleissitovuutta, koska sopimuksen edustavuudessa ei ole tapahtunut mitään sellaista, joka olisi antanut aiheen yleissitovuuden uudelleen arviointiin. Valituksessa vaaditaan, että työtuomioistuin kumoaa vahvistamislautakunnan päätöksen.

Työtuomioistuin toteaa, että vahvistamislautakunta voi työehtosopimuksen yleis­sitovuuden vahvistamisesta annetun lain 7 §:n mukaan ottaa viran puolesta uudes­taan käsiteltäväksi työ­ehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamista koskevan asian, jos työehtosopimuksen vah­vistamisen edellytyksissä on tapahtunut olennaisia muutoksia. Mainitun lainsään­nöksen nojalla asia voidaan ottaa uudelleen arvioitavaksi myös siinä tapauksessa, että myö­hemmin käy ilmi, että vahvistaminen on alun alkaen perustunut puutteellisiin tai virheelli­siin tietoihin. Vah­vistamislautakunnan tietoon on aikaisemman vahvistamispäätöksen jäl­keen tullut, että sanomalehden jakelutyötä tehdään myös toisen valtakunnallisen työehtoso­pimuksen sovelta­misalalla. Tätä voidaan pitää sellaisena seikkana, jonka perusteella vahvis­tamislautakunta on edellä mainitun lainkohdan nojalla voinut ottaa asian uudelleen käsiteltä­väksi. Vahvistamislautakunnan tarkoittama toinen työehtosopimus on Tieto- ja tekniikka­-alojen työnantajaliitto TIKLI ry:n ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n välillä sol­mittu viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus, jota sovelletaan muun muassa sano­malehtien ja­keluun.

Viestintäalan Keskusliitto ry on valituksessaan katsonut, että edellä tarkoitettu Tieto- ja tek­niikka-alojen työnantajaliitto TIKLI ry:n ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n väli­nen työehtosopi­mus on käytännössä yrityskohtainen sopimus ja soveltuu huonosti yleissitov­aksi työehto­sopimukseksi. Tämän johdosta työtuomioistuin toteaa, että mainitun työehto­sopimuksen yleissitovuus ei ole nyt vireillä olevassa valitusasiassa tutkittavana. Kyseinen työehtosopimus on kuitenkin jo aiemmin työtuomioistuimen päätöksellä TT: 2009-62 katsot­tu yleissitovaksi. Koska yleissitovaksi voidaan vahvistaa vain valtakunnallinen työehtosopi­mus, on kyseinen sopimus samalla katsottu valtakunnalliseksi sopimukseksi.

Tieto- ja tekniikka-alojen Työnantajaliitto TIKLI ry:n ja Posti- ja logistiik­ka-alan unioni PAU ry:n työehtosopimus ja toisaalta Viestinnän Keskusliitto ry:n ja Viestinnän ammattiliit­to ry:n välinen työehtosopimus ovat sanomalehtien jakelutoiminnassa yleissitovuudesta kes­kenään kilpailevia valtakunnallisia työehtosopimuksia. Vahvistamislautakunnan on tullut ot­taa lukuun ensin mainittu työehtosopimus arvioidessaan viimeksi mainitun työehtosopimuk­sen edustavuutta.

Johtopäätökset

Vahvistamislautakunnan ratkaisu perustuu tietoihin, joiden mukaan Viestinnän Keskusliitto ry:n ja Viestintäalan ammattiliitto ry:n solmiman työehtosopimuksen tarkoittaman alan työntekijöiden kokonaismäärä on vähintään 6000. Kun mainitun työehtosopimuksen sidot­tuisuuspiiriin kuuluvia työntekijöitä on noin 2300 ja postin palveluksessa olevia sanomaleh­denjakajia on noin 3700, lautakunta on vertaamalla työehto­sopimuksen sidottuisuuspiiriin kuu­luvien työntekijöiden määrää (2300) alan kokonaistyön­tekijämäärään (6000) päätynyt sii­hen, että Viestintäalan Keskusliitto ry:n ja Viestintäalan ammattiliitto ry:n välistä työehto­sopimusta ei voida pitää yleissitovana. Esitettyjen lukujen perusteella vahvistamislautakun­nan ratkaisua on pidettävä oi­keana.

Viestintäalan Keskusliitto ry ei ole esittänyt valituksessaan muitakaan seikkoja, joiden perus­teella sen ja Viestintäalan ammattiliitto ry:n välisen sanomalehden jakajia koskevan työehto­sopimuksen edustavuutta ja yleissitovuutta tulisi arvioida toisin kuin vahvistamislautakun­nan päätöksessä. Näin ollen perusteita valituksen hyväksymiselle ei ole.

Päätöslauselma

Työtuomioistuin hylkää valituksen.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Kröger, Virtanen ja Lehto jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Päätös on yksimielinen.