Työtuomioistuimen ratkaisut

TT:2010-23

Kanteen tutkiminen
Palkka
Työehtosopimuksen tulkinta
Työtuomioistuimen toimivalta
Välituomio

Kanteen mukaan yliopistojen uuden palkkausjärjestelmän käyttöönotosta solmitun virka- ja työehtosopimuksen määräyksiä sovellettaessa yliopiston palveluksessa olevien puutarhurei­den ja puutarha-amanuenssin tehtävien vaativuustaso olisi tullut vahvistaa tasolle, joka on vahvistettu kanteessa mainituille, muissa yliopistoissa samankaltaisissa tehtävissä työskente­leville henkilöille.

Välituomiolla on katsottu yliopistojen uuden palkkausjärjestelmän tarkoituksena ja sisältö­nä olevan, että tehtäväkohtaisen palkan määrittämiseen kuuluvassa tehtävien vaativuuden arvioinnissa otetaan huomioon vain kysymyksessä olevan yliopiston palveluksessa olevan henkilöstön tehtävät. Näin ollen kanne on hylätty siltä osin kuin vaatimusten perusteeksi on esitetty, että yliopistojen uutta palkkausjärjestel­mää koskevan virka- ja työehtosopimuksen määräyksiä sovellettaessa tehtäväkohtaisen pal­kan perusteena oleva tehtävien vaativuustaso on arvioitava siten, että huomioon otetaan myös muissa yliopistoissa tehdyt vaativuusar­vioinnit.

Kanne jätetty työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta siltä osin kuin sen perusteeksi on esitetty vaatimus eri yliopistojen virkamiesten ja työntekijöiden yhden­vertaisesta kohtelusta Suomen perustuslain, valtion virkamieslain ja työsopimuslain sään­nösten mukaan.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 23

KANTAJA

Palkansaajajärjestö Pardia ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

KUULTAVA

Turun yliopisto

ASIA

Virka- ja työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 21.10.2009

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Opetusministeriön, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Julkisten ja hy­vinvointialojen liitto JHL ry:n ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n välillä on tehty 21.6.2006 tarkentava virka- ja työehtosopimus uuden palkkausjärjestelmän käyttöönottamisesta yli­opistoissa. Tarkentavan virkaehtosopimuksen liitteessä 1, joka sisältää sopimusmääräykset yliopistojen uudesta palkkausjärjestelmästä, on muun ohella seuraavat määräykset:

1 § Sopimusmääräysten tavoitteet

Yliopistojen uuden palkkausjärjestelmän tavoitteena on edistää palkkauksen oikeudenmukaisuutta, parantaa yliopistojen palkkakilpailukykyä työnantajana sekä tukea henkilöstön osaamisen kehittymistä ja entistä vaativampiin tehtä­viin hakeutumista, kannustaa henkilöstöä parempiin työsuorituksiin sekä kehit­tää ja parantaa esimiestyötä ja johtamista.

2 § Soveltamisala ja rakenne

Määräyksiä sovelletaan yliopistojen vakinaisessa palvelussuhteessa olevaan virkasuhteiseen ja työsopimussuhteiseen henkilöstöön.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3 § Palkkaustekijät

Virkamiehen ja työntekijän palkkaus muodostuu tehtävien vaativuuteen perus­tuvasta tehtäväkohtaisesta palkanosasta, henkilökohtaiseen työsuoritukseen pe­rustuvasta henkilökohtaisesta palkanosasta sekä 9 §:ssä tarkoitetuissa tapauk­sissa takuupalkasta.

4 § Tehtäväkohtainen palkanosa

Tehtäväkohtainen palkanosa määräytyy tehtävien vaativuustason perusteel­la. Yliopistoissa on käytössä kaksi arviointijärjestelmää, opetus- ja tutkimushen-k­ilöstöön sovellettava arviointijärjestelmä sekä muuhun henkilöstöön sovellet­tava arviointijärjestelmä. Työnantaja päättää sovittujen kriteerien perus­teella kumpaa arviointijärjestelmää henkilöön sovelletaan.

Tehtävien vaativuuden arvioinnissa käytettävät päävaativuustekijät ovat ope­tus- ja tutkimushenkilöstön järjestelmässä työn luonne ja vastuu, vuorovaiku­tustaidot sekä tiedolliset ja taidolliset valmiudet.

Muun henkilöstön järjestelmässä päävaativuustekijät ovat ongelmanratkaisu­- ja organisointitaidot, vuorovaikutustaidot, vastuu sekä tiedolliset ja taidolliset vaatimukset.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Tehtävien vaativuusarviointi perustuu tehtävänkuvaukseen ja tehtävään sovel­lettavaan arviointijärjestelmään. Tehtävien vaativuutta ja vaativuustasoa tar­kastellaan henkilön ja hänen esimiehensä välisissä arviointikeskusteluissa. Esi­mies tekee suorittamansa arvioinnin perusteella ehdotuksensa.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Jokaisessa yliopistossa on kaksi työnantaja- ja palkansaajaosapuolten välistä arviointiryhmää, toinen opetus- ja tutkimushenkilöstölle ja toinen muulle hen­kilöstölle.

Työnantaja vahvistaa tehtävien vaativuusarvioinnit ja tasot sekä tehtäväkohtai­set palkanosat esimiesten ja arviointiryhmien ehdotukset saatuaan. Arviointi­ryhmät käsittelevät uusien ja muuttuneiden tehtävien vaativuusarvioinnit ja määrittelevät kantansa niihin.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Palkansaajajärjestö Pardia ry on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, että yliopistojen uuden palkkausjärjestelmän käyttöönottamista koskevaa virka- ja työehtosopimusta on tul­kittava siten, että

• sopimuksen 4 §:ssä tarkoitettujen tehtäväkohtaisten palkanosien perusteena olevien tehtä­vien vaativuustasojen vahvistamisissa tulee noudattaa yhdenmukaisia arviointiperusteita kaikissa sopimuksen soveltamispiiriin kuuluvissa yliopistoissa,

• samoja, samankaltaisia tai samanarvoisia työtehtäviä eri yliopistoissa tekevien virkamies­ten tai työntekijöiden tehtäväkohtaisten palkanosien perusteena olevat tehtävien vaativuusta­sot on vahvistettava samalle tasolle,

• samoja, samanarvoisia tai samankaltaisia puutarhurin tehtäviä Turun ja Helsingin yliopis­toissa hoitavien henkilöiden tehtäväkohtaisten palkanosien perusteena olevat tehtävien vaa­tivuustasot on vahvistettava samalle tasolle,

• puutarha-amanuenssin tehtäviä Turun yliopistossa hoitavan henkilön tehtäväkohtaisen pal­kanosan perusteena oleva tehtävän vaativuustaso on vahvistettava samalle tasolle kuin sa­maa, samanarvoista tai samankaltaista työtä Oulun yliopistossa tekevällä henki­löllä, vaik­ka henkilöiden virka- tai työnimike ei olisi sama,

• Turun yliopiston palveluksessa olevien työsopimussuhteisten puutarhurien A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n tehtäväkohtaisen palkan­osan perusteena olevaksi tehtävän vaativuustasoksi on vahvistettava palkkausjärjestelmäso­pimuksen liitteen 3 mukainen vaativuustaso 6, mikä vastaa samaa tai samankaltaista työtä Helsin­gin yliopistossa tekevien puutarhureitten tehtävän vaativuustasoa, sekä

• Turun yliopiston palveluksessa olevan työsopimussuhteisen puutarha-amanuenssin F:n tehtäväkohtaisen palkanosan perusteena olevaksi tehtävän vaativuustasoksi on vah­vistettava palkkausjärjestelmäsopimuksen liitteen 3 mukainen vaativuustaso 9, mikä vastaa samaa tai samankaltaista työtä Oulun yliopistossa tekevien henkilöiden vaati­vuustasoa.

Palkansaajajärjestö Pardia ry on lisäksi vaatinut valtiovarainministeriön velvoittamista kor­vaamaan Palkansaajajärjestö Pardia ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Sekä Turun että Helsingin yliopistojen yhteydessä toimii kasvitieteellinen puutarha, jonka tarkoituksena on palvella tiedeyhteisöä, opiskelijoita ja myös suurta yleisöä. Oulun ja Kuopion yliopistoissa on vastaavat kasvitieteelliset puutarhat, joskin erityisesti Kuopion yliopiston puutarha on mittasuhteiltaan ja henkilöstömäärältään Turun ja Helsingin puutarhoja huomattavasti pienempi.

Käytännössä Turun ja Helsingin yliopistojen kasvitieteellisissä puutarhoissa työskentelevät puutarhurit tekevät lähes samoja tai samankaltaisia työtehtäviä. Tehtäväkuvaukset sekä teh­tävien suorittamiseksi tarvittavat koulutus- ja osaamisvaatimukset vastaavat molemmissa puutarhoissa toisiaan. Työnantaja on kuitenkin samaa yliopistojen yhteistä palkkausjärjestel­mää soveltaessaan vahvistanut puutarhureitten tehtäväkohtaisen palkanosan perusteena ole­van tehtävän vaativuustason Turun yliopistossa eri tasolle kuin Helsingin yliopistossa. Tu­run yliopiston kasvitieteellisen puutarhan puutarhureiden tehtävät on sijoitettu palkkausjär­jestelmäsopimuksen liitteen 3 (muun henkilöstön tehtäväkohtaisen palkanosan taulukot) mu­kaiselle vaativuustasolle 4. Vastaavat puutarhurin tehtävät on sijoitettu Oulun yliopiston kasvi­tieteellisessä puutarhassa tasolle 5 ja Helsingin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhas­sa pääosin tasolle 6. Työnantaja on asettanut Turun yliopistossa työskentelevät puutar­hurit epäsuotuisampaan asemaan kuin muissa yliopistoissa työskentelevät samanarvoista työtä tekevät puutarhurit.

Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa työskentelee puutarhurien ohella myös puu­tarha-amanuenssi, jonka työtehtäviin kuuluu muun muassa tieteellisten kasvinimiluetteloi­den valmistelua ja tieteellisten siemenluetteloiden laadintaa. Kokonaisuutena puutarha-ama­nuenssin tehtävät ovat selkeästi puutarhanhoitoon liittyviä asiantuntijatehtäviä. Työnantaja on vahvistanut puutarha-amanuenssin tehtävien vaativuustasoksi 6. Vastaavat tehtävät on Oulun yliopistossa sijoitettu palkkausjärjestelmäsopimuksen liitteen 3 mukaiselle vaativuus­tasolle 9. Vastaavia tehtäviä siellä hoitavan henkilön työnimikkeenä tosin on intendentti, mutta palkkausjärjestelmäsopimuksen mukaan tehtävän vaativuustason on perustuttava teh­täväkuvaukseen eikä työnimikkeeseen.

Vertailtaessa Turun yliopiston puutarha-amanuenssin tehtäväkuvausta vastaavia tehtäviä Ou­lun yliopistossa hoitavan henkilön tehtäväkuvaukseen on ilmeistä, että palkkausjärjestel­mäsopimuksen liitteessä 3 tarkoitettu taso 6 ei voi vastata tehtävien vaativuutta Turun yli­opistossa, mikäli lähtökohtana on kaikkien kyseisten henkilöiden yh­denvertainen ja ketään syrjimätön kohtelu. Työnantaja on ilman erityistä perustelua asettanut Turun yliopistossa työskentelevän puutarha-amanuenssin epäsuotuisampaan asemaan verrat­tuna samaa, saman­arvoista tai samankaltaista työtä Oulun yliopistossa tekevään henkilöön.

Vaikka palkkausjärjestelmäsopimuksessa on sovittu, että työnantaja vahvistaa vaativuus­arvioinnit ja tasot sekä tehtäväkohtaiset palkanosat, ei työnantaja kuitenkaan voi ilman hy­väksyttäviä ja asiallisia perusteita asettaa samankaltaisia ja samanarvoisia työtehtäviä eri yli­opistoissa tekeviä henkilöitä erilaiseen asemaan. Työnantajan päättäessä vaativuustasoista sen harkintavaltaa rajoittavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, perustuslaissa ja muussa lainsäädännössä (työsopimuslaki, valtion virkamieslaki, yhdenvertaisuuslaki) säädetty syr­jintäkielto ja yhdenvertaisen (tasapuolisen) kohtelun vaatimus. Lisäksi harkintavaltaa käy­tettäessä työnantajan tulee ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen perustamissopimukseen kir­jattu samapalkkaisuuden vaatimus.

Kysymyksessä olevan tarkentavan virka- ja työehtosopimuksen mukaan työnantaja vahvis­taa tehtävien vaativuusarvioinnit ja tasot sekä tehtäväkohtaiset palkanosat esimiesten ja ar­viointiryhmien ehdotukset saatuaan. Tämä vahvistamistoimivalta on siten viime kädessä valtio-oikeushenkilöllä kokonaisuutena eikä kullakin yliopistolla erikseen, koska yliopistot eivät ole muodollisesti itsenäisiä työnantajia, vaan ne ainoastaan käyttävät valtiolle kuuluvia työnantajan oikeusasemaan liittyviä oikeuksia oman yliopistonsa osalta. Perustuslaissa sää­detty yliopistojen itsehallinnollinen asema ei sellaisenaan ole perustanut yliopistoille itse­näistä työnantajan oikeusasemaa henkilöstöönsä nähden. Ennen 1.1.2010 voimaatullutta yli­opistolain kokonaisuudistusta yliopistot eivät ole olleet sellaisia oikeuskelpoisia itsenäisiä juridisia henkilöitä, joilla voisi itsenäisesti olla työnantajan oikeusasemaan liittyviä oikeuk­sia ja velvollisuuksia.

Valtiotyönantaja on velvollinen soveltamaan kaikkia yliopistoja koskevia vaativuudenar­viointikriteereitä samalla tavoin. Mikäli vaativuuden arviointia koskevia määräyksiä sovelle­taan jossakin yliopistossa muista poikkeavalla tavalla, rikotaan yhdenvertaisen kohtelun vaa­timusta. Kysymys on siten syrjinnästä.

Asiassa on otettava huomioon myös se, että jopa palkkausjärjestelmäsopimuksessa itses­säänkin on määräys (1 §), jonka mukaan yliopistojen uuden palkkausjärjestelmän yhtenä ta­voitteena on edistää palkkauksen oikeudenmukaisuutta. Yhdenvertaisuus on oikeudenmu­kaisuus-käsitteen olennainen elementti.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Valtiovarainministeriö on vaatinut Palkansaajajärjestö Pardia ry:n velvoittamista korvaa­maan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kanteessa tarkoitetussa virka- ja työehtosopimuksessa on sovittu yliopistoissa 1.1.2006 käyttöön otetusta uudesta palkka­usjärjestelmästä. Sopimukseen osalliset ovat laatineet jär­jestelmää varten 16.10.2006 niin sanotun UPJ-käsikirjan, jossa on selkeytetty ja tarkemmin selos­tettu menettelytapoja ja sopimusehtoja. Sekä sopimuksen tehtävien vaativuuden ar­viointia koskevista määräyksistä että käsikirjan asiaa koskevista kohdista ilmenee, että ar­vioinnin suorittaa esimies ja arviointiperusteiden ja suoritettavien arviointien tulee noudattaa yliopistossa val­litsevaa arviointilinjaa ja ylläpitää sitä. Johdonmukainen arviointi muodostaa palkkausjärjes­telmän uskottavuuden pohjan. Yliopiston velvollisuutena on esimiehelle kuu­luvia oikeuksia käyttäen ja velvollisuuksia noudattaen huolehtia arviointiperusteiden asian­mukaisesti ja ta­sapuolisesta soveltamisesta. Työnantaja vahvistaa arviointiperusteet ja tehtä­väkuvat ja on velvollinen valvomaan niiden noudattamista.

Sopimusta sovelletaan ja toteutetaan yliopistokohtaisesti kunkin työnantajan eli yliopiston osalta. Kunkin työnantajan velvolli­suutena on huolehtia siitä, että omassa yliopistossa nou­datetaan sopimuksen määräyksiä. Arvioinnin tekee siten työnantaja eli yliopisto itse­näisesti ja sitä varten on luotu erillinen arviointiryhmä, jossa ovat kaikki osapuolet edustet­tuina. Opetusministeriöllä ei ole arvioinnin suorittamisessa mitään roolia.

Sopimusta ei voida tulkita eikä soveltaa siten, että eri yliopistojen kesken tehtäisiin palkka­vertailua ja kukin työntekijä olisi oikeutettu siihen korkeimpaan palkkatasoon, mitä suunnil­leen samaa tehtävää tekevä henkilö jossakin toisessa yliopistossa saa.

Yliopistojen itsehallintoasema ja kunkin yliopiston erillisyys on ollut olemassa oleva tilanne nyt kysymyksessä olevan virka- ja työehtosopimuksen neuvottelu- ja sopimisvaiheessa. Yli­opistojen itsehallintoasemasta on säädetty perustuslaissa ja yliopistolaissa (645/1997). Työsopimus­lain työnantajavelvoitteet kohdentuvat yksin yliopistolle, eivätkä Suomen valtiolle tai jolle­kin yliopistokollektiiville. Jokaisen yliopistossa työskentelevän tosiasiallisena ja muodolli­sena työnantajana on kyseinen yliopisto.

Yliopistojen erillisyyttä ei ole sopimusvaiheessa kyseenalaistettu. Yliopistojen erillisyys il­menee lainsäännösten lisäksi myös itse virka- ja työehtosopimuksesta ja uutta palkkausjär­jestelmää koskevan käsikirjan eri kohdista, kun niissä mainitaan yliopistot monikkomuodos­sa.

Kanteessa mainittujen Turun yliopiston puutarhureiden tehtävät poikkeavat joiltakin osin toisistaan, ja niiden vaativuustaso tulee suhteuttaa Turun yliopiston muihin teh­täviin. Kan­nevaatimusten menestyminen aiheuttaisikin epätasa-arvoa Turun yliopiston muiden tehtä­vien vaativuust­asoarviointien kanssa.

Sopimuksen mukaisesti palkkaus määräytyy tehtävien vaa­tivuustasoarvioinnin eikä virkani­mikkeistön perusteella. Täten se, että puutarhuri­nimikkeellä oleva henkilö on Helsingissä si­joitettu vaativuustasolle 6, ei tarkoita sitä, että Tu­russa samalla tehtävänimikkeellä oleva henkilö tulisi sijoittaa vaativuustasolle 6. Turun yli­opistossa tulee tehdä omat vaativuustaso­arvioinnit ja kukin Turun yliopiston palveluksessa oleva henkilö tulee sijoittaa sille vaati­vuustasolle, johon hän Turun yliopistossa kuuluu.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Tarkentava virka- ja työehtosopimus sekä pöytäkirja uuden palkkausjärjestelmän käyt­töönottamisesta yliopistoissa

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. UPJ-käsikirja 16.10.2006
2. Sopimus 21.6.2006 liitteineen

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Kanteessa on esitetty vaatimuksia, jotka koskevat yliopistojen uuden palkkausjärjestel­män käyttöönotosta solmitun virka- ja työehtosopimuksen mukaista tehtävien vaativuustasojen vahvistamista. Kantajan mukaan samoja, samankaltaisia tai samanarvoisia työtehtäviä eri yliopistoissa tekevien virkamies­ten tai työntekijöiden tehtävien vaativuusta­sot on vahvistet­tava samalle tasolle. Turun yliopiston palveluksessa olevien puutarhurien ja puutarha-ama­nuenssin tehtävien vaativuustaso on siten vahvistettava tasolle, joka on vahvistettu kanteessa mainituille, muissa yliopistoissa samankaltaisissa tehtävissä työskenteleville henkilöille.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, tuleeko mainitun sopimuksen määräyksiä sovellettaessa tehtävien vaativuustasot arvioida siten, että otetaan huomioon myös muissa yliopistoissa tehdyt vaativuusarvioinnit, vai tehdäänkö arvioinnit yliopistokohtaisesti. Asianosaisten pyynnöstä kysymys on työtuomioistuimesta annetun lain 30 §:n 2 momentin nojalla päätetty ratkaista välituomiolla.

Työtuomioistuin tarkastelee asiaa ensin virka- ja työehtosopimuksen asianomaisten mää­räysten tulkintakysymyksenä. Tämän jälkeen otetaan esille kanteen perusteeksi esitetty vaa­timus virkamiesten ja työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua koskevien lainsäännösten so­veltamisesta.

Virka- ja työehtosopimuksen tulkinta

Sopimusmääräyksiä on työtuomioistuimen mielestä tulkittava ottaen huomioon yliopistojen asemaa koskeva lainsäädännöllinen tausta. Myös asianosaiset ovat esittäneet tätä koskevia näkökohtia.

Yliopistoilla on perustuslain 123 §:n 1 momentin mukaan itsehallinto sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Yliopistojen itsehallinnosta on säädetty vuoden 1997 yliopistolain 2 §:ssä ja 1.1.2010 voimaan tulleen uuden yliopistolain 3 §:ssä. Muodollisesti itsenäisiä oi­keushenkilöitä yliopistoista on tullut uuden yliopistolain myötä. Kuitenkin jo ennen uuden yliopistolain voimaantuloa yliopistot ovat voineet perustaa ja lak­kauttaa virkoja ja tehtäviä kulloinkin käytössä olevien määrärahojen rajoissa. Yliopistoilla on myös ollut oikeus ottaa palvelukseensa henkilöt virka- tai työsuhteeseen ja päättää heidän erottamisestaan. Yliopis­ton päätöksenteko palvelussuhdeasioissa on osa yliopiston sisäisiin asioihin kuuluvaa hallin­non järjestämistä. Tällä perusteella yliopistolla on katsottu olevan myös asianosaisen puhe­valta työnantaja-asemaa koskevassa asiassa (KHO 2008:25).

Yliopistojen uutta palkkausjärjestelmää koskevan sopimuksen 3 §:n mukaan virkamiehen ja työntekijän palkkaus muodostuu tehtävien vaativuuteen perustuvasta tehtäväkohtaisesta pal­kasta ja henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuvasta henkilökohtaisesta palkanosasta. Sopimuksen 4 §:n mukaan tehtäväkoh­tainen palkan osa määräytyy tehtävien vaativuustason perusteella. Sopimuksen mukaan yli­opistoilla on käytössään kaksi arviointijärjestelmää eli opetus- ja tutkimushenkilöstöön so­vellettava arviointijärjestelmä sekä muuhun henkilöstöön sovellettava arviointijärjestelmä. Työnantaja päättää sovittujen kriteerien perusteella, kum­paa arviointijärjestelmää henkilöön sovelletaan. Määräyksessä on todettu ne päävaativuuste­kijät, joiden perusteella tehtävien vaativuutta arvioidaan kummassakin järjestelmässä.

Ar­viointimenettelyssä tehtävien vaativuutta ja vaativuustasoa tarkastellaan henkilön ja hä­nen esimiehensä välisissä arviointikeskusteluissa. Tämän jälkeen esimies tekee suorittaman­sa ar­vioinnin perusteella niistä ehdotuksen. Saman pykälän mukaan jokaisessa yliopistossa on kaksi työnantaja- ja palkansaajaosapuolten välistä arviointiryhmää, toinen opetus- ja tut­kimushenkilöstölle ja toinen muulle henkilöstölle. Työnantaja vahvistaa tehtävien vaati­vuusarvioinnit ja tasot sekä tehtäväkohtaiset palkanosat esimiesten ja arviointiryhmien eh­dotukset saatuaan.

Uutta palkkausjärjestelmää koskevan virka- ja työehtosopimuksen solmimisen yhteydessä osapuolet ovat tehneet myös pöytäkirjan, jossa on sovittu muun muassa palkkausjärjestel­mää koskevan käsikirjan laatimisesta. Käsi­kirjan alussa on todettu erikseen työntekijän, esi­miehen ja arviointiryhmän osalta seikat, jotka tulee ottaa huomioon uutta palkkausjärjestel­mää sovellettaessa. Arviointiryhmän koh­dalla kirjassa on esitetty muun muassa, että arvioin­tiryhmä muodostaa yliopistossa vallitse­van arviointilinjan ja ylläpitää sitä.

Sopimusmääräysten perusteella on työtuomioistuimen mielestä selvää, että työnantajalla tar­koitetaan määräyksiä sovellettaessa kutakin yliopistoa erikseen. Se seikka, että kussakin yli­opistossa on omat arviointiryhmänsä, puoltaa työtuomioistuimen mielestä tulkintaa, jonka mukaan tehtävien vaativuudet arvioidaan yliopistokohtaisesti. Tähän viittaa myös edellä mainittu käsikirjan määräys, jonka mukaan ar­viointiryhmä muodostaa yliopistossa vallitse­van arviointilinjan ja ylläpitää sitä. Virka- ja työehtosopimuksessa toisaalta ei ole perustettu sellaisia toimielimiä tai menettelyjä, joissa vaativuusarvioinnin piiriin voitaisiin ottaa eri yli­opistoihin sijoitettuja tehtäviä ja pitää yllä koko yliopistolaitoksen kattavaa yhtenäistä ar­viointilinjaa. Tähän tarvittavia toimivaltuuksia tai edes käytännön mahdollisuuksia ei työ­tuomioistuimen käsityksen mukaan ole myöskään yksittäisellä yliopistolla tai opetusministe­riöllä, kun otetaan huomioon edellä selostettu yliopistojen itsehallinnollinen asema.

Kanteessa esitetyn kaltainen tehtävien vaativuuden arviointi olisi työtuomioistuimen käsi­tyksen mukaan työmarkkinakäytännössä epätavallinen. Tässä yhteydessä voidaan viitata eri­tyisesti kunta-alalla käytössä oleviin tehtävien vaativuuden arviointijärjestelmiin. Niissäkin on kysymys valtakunnallisten virka- ja työehtosopimusten mukaisten perusteiden soveltami­sesta itsehallintoyhdyskunnissa. Vaativuuden arviointi on sopimusten mukaan kuntakoh­taista (ks. esim. ratkaisut TT 2009:78 ja TT 2009:63 ja niissä selostetut määräykset). Työeh­tosopimuksessa on voitu tavoitella valtakunnallisesti yhdenmukaista arviointilinjaa silloin, kun vaativuustasojen jako on hyvin karkea. Tästä esimerkkinä on kaupan alan työehtosopi­mus, jossa myyjät on jaettu kahteen palkkaryhmään tehtävän vaativuuden mukaan (esim. TT 2006:56).

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo yliopistojen uuden palkkausjärjestelmän tarkoituksena ja sisältönä olevan, että tehtäväkohtaisen palkan määrittämiseen kuuluvassa tehtävien vaativuuden arvioinnissa otetaan huomioon vain kysymyksessä olevan yliopiston palveluksessa olevan henkilöstön tehtävät. Myöskään kanteessa viitattu, virka- ja työehtoso­pimuksen 1 §:ssä oleva maininta oikeudenmukaisuudesta palkkausjärjestelmän yhtenä ta­voitteena ei työtuomioistuimen mielestä anna perustetta muunlaiselle arvioinnille.

Yliopistojen henkilöstön yhdenvertainen kohtelu

Kanteen mukaan Turun yliopistossa on menetelty perustuslaissa, valtion virkamieslaissa ja työsopimuslaissa olevien, virkamiesten ja työntekijöiden yhdenvertaista ja tasapuolista koh­telua koskevien säännösten vastaisesti, kun puutarhurien ja puutarha-amanuenssin tehtävien vaativuustasot on vahvistettu alemmiksi kuin toisissa yliopistoissa samankaltaisessa työssä olevien verrokkihenkilöiden tehtävien vaativuustasot.

Työtuomioistuimen on viran puolesta selvitettävä ja otettava huomioon, kuuluuko esitetyn kanneperusteen tutkiminen työtuomioistuimen toimivaltaan.

Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan työtuomioistuimen ratkaista­viksi kuuluvat riita-asiat, joissa kysymys on työ- tai virkaehtosopimuksen tulkinnasta, päte­vyydestä tai rikkomisesta. Tällaisia sopimusriitoja tutkiessaan työtuomioistuin joutuu toisi­naan soveltamaan myös pakottavan lain säännöksiä, esimerkiksi kun on erimielisyyttä jon­kin sopimusmääräyksen pätevyydestä. Kysymys on voinut olla myös sopimusmääräyksen syrjivistä tai epäyhdenvertaisista vaikutuksista (esim. TT 1998:35, TT 2002:7-10 ja TT 2007:45).

Nyt vireillä olevassa jutussa ei ole esillä tällainen sopimusmääräyksen ja pakottavan lain­säännöksen välinen ristiriita. Kanteessa on sen sijaan vedottu yhdenvertaista kohtelua kos­keviin lainsäännöksiin lähinnä lisäperusteena kanteessa esitetyn sopimustulkinnan tueksi. Työtuomioistuimessa on myös tällä tavoin voitu ottaa huomioon esimerkiksi tasa-arvolain säännökset ratkaisussa omaksutun tulkinnan tukena (esim. TT 2007:73 ja TT 2009:57).

Edellä tässä asiassa on kuitenkin todettu, että virka- ja työehtosopimuksen mukaan tehtävien vaativuudet arvioidaan ja tehtävät vertaillaan yliopistokohtaisesti. Kantajan vaatima eri yli­opistojen välillä tehtävä vertailu voi siten tulla kysymykseen vain yhdenvertaista kohtelua koskevien lainsäännösten nojalla, mikäli niiden tulkinta sallii tällaisen vertailun. Kun vaati­musten perusteeksi näin ollen jää yksinomaan lainsäädäntö, erimielisyyden tutkiminen tältä osin ei enää kuulu työtuomioistuimelle.

Esitetyistä syistä työtuomioistuin ei voi ottaa tutkittavakseen kanteessa viitattujen lainsään­nösten soveltamista koskevaa kysymystä siitä, onko yliopistojen henkilöstöä kohdeltu yh­denvertaisesti.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään siltä osin kuin vaatimusten perusteeksi on esitetty, että yliopistojen uutta palkkausjärjestel­mää koskevan virka- ja työehtosopimuksen määräyksiä sovellettaessa teh­täväkohtaisen pal­kan perusteena oleva tehtävien vaativuustaso on arvioitava siten, että huo­mioon otetaan myös muissa yliopistoissa tehdyt vaativuusarvioinnit.

Kanne jätetään tutkimatta siltä osin kuin sen perusteeksi on esitetty vaatimus eri yliopistojen virkamiesten ja työntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta Suomen perustuslain, valtion vir­kamieslain ja työsopimuslain säännösten mukaan.

Jatkokäsittely

Välituomion ulkopuolelle on jätetty kannanotto siihen kantajan väitteeseen, että tehtävien vaativuustasot on vahvistettu Turun yliopistossa virheellisesti myös yliopistokohtaisesti ar­vioiden. Tältä osin asian käsittelyä jatketaan tarvittaessa puheenjohtajan määräämällä taval­la.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Virtanen, Parikka, Vuorio ja Nurminen jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.