Työtuomioistuimen ratkaisut

TT:2010-65

Irtisanomissuoja
Lomauttaminen
Paikallinen käytäntö
Paikallinen sopiminen
Työsopimuksen purkaminen

Lomautettuna ollut työntekijä oli kieltäytynyt ottamasta vastaan yhtiön toimitusjohtajan tarjoamaa työtä. Hän oli tämän johdosta saanut varoituksen.

Työntekijän oli viimeistään varoituksen saadessaan täytynyt ymmärtää työnantajan edellyttävän hänen palaavan työhön. Kun työntekijä oli tästä edelleen kieltäytynyt, työnantajalla oli ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty erittäin painava syy purkaa työntekijän työsopimus.

Kysymys myös siitä, kuinka paljon aikaisemmin lomautuksen päättymisestä oli ilmoitettava työntekijälle.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 65

KANTAJA

Rakennusliitto ry

VASTAAJA

Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry

KUULTAVA

UP-Lattiat Oy

ASIA

Irtisanomissuojasopimuksen vastainen menettely ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 3.5.2010
Pääkäsittely 3.6.2010

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry:n ja Rakennusliitto ry:n välillä 17.3.2008 allekirjoitetun lattianpäällystysalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla on muun ohella seuraavat määräykset:

Allekirjoittaneet liitot ovat sopineet, että rakennus-, vedeneristys-, lattianpäällystys-, maalaus- ja teknisen muurauksen aloilla työskentelevien työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät tämän sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan jäljempänä olevin poikkeuksin.

2 § Lomauttaminen

3. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia tilapäisestä työstä lomautuksen kestäessä, jolloin lomautus voi jatkua välittömästi työn tekemisen jälkeen ilman eri lomautusilmoitusaikaa.

4. Paikallista sopimista koskevia työehtosopimusmääräyksiä noudattaen voidaan solmia yritystä tai sen osaa koskevia lomautussopimuksia. Tällaisella sopimuksella voidaan poiketa työnantaja aloitteesta tapahtuvissa lomautuksissa työsopimuslain ja tämän sopimuksen lomautusta koskevista määräyksistä.

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• vahvistaa, että UP-Lattiat Oy on rikkonut työehtosopimuksen määräystä työsuhdeturvasta purkaessaan A:n työsopimuksen vastoin työehtosopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momenttia ja että UP-Lattiat Oy:llä ei ole ollut perustetta käsitellä työsopimusta purkautuneena työsopimuslain 8 luvun 3 §:n 1 momentin mukaisesti ja että UP-Lattiat Oy:llä ei ole myöskään ollut asiallista ja painavaa syytä irtisanoa A:n työsopimusta,

• velvoittaa UP-Lattiat Oy:n maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa 4.309,60 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen työsuhteen päättymisestä 23.8.2009 lukien,

• velvoittaa UP-Lattiat Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 10 kuukauden palkkaa vastaavat 23.164,10 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen työsuhteen päättymisestä 23.8.2009 lukien,

• velvoittaa Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

• velvoittaa Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry:n ja UP-Lattiat Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut asiassa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Perusteet

A on 1.11.2004 lukien ollut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa UP-Lattiat Oy:hyn. A:n säännöllinen työaika on ollut kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Yhtiö siirsi 3.8.2009 kaksi A:n keskeneräistä urakkaa toisille työntekijöille ja lomautti A:n 4.8.2009 päivätyllä lomautusilmoituksella toistaiseksi siten, että lomautus alkoi seuraavana päivänä 5.8.2009.

Alle viikon päästä lomautuksen alkamisesta yhtiön toimitusjohtaja soitti A:lle 11.8.2009 ja tarjosi hänelle vuosikorjaustyötä 2-4 tunniksi seuraavalle päivälle. A kehotti toimitusjohtajaa tarjoamaan kyseistä työtä alkuperäisen asennustyön tehneelle työntekijälle, joka myös oli lomautettuna samaan aikaan. Yhtiössä on ollut käytäntönä, että vuosikorjauksen hoitaa asennuksen tehnyt työntekijä, joka tuntee kohteen entuudestaan. Puhelinkeskustelun yhteydessä A ehdotti, että hän tulisi seuraavana päivänä konttorille keskustelemaan toimitusjohtajan kanssa muista mahdollisista työkohteista, joissa olisi työtä vähintään kokonaiseksi työpäiväksi, mutta toimitusjohtaja ei ollut tähän halukas.

A sai 14.8.2009 postitse 13.8.2009 päivätyn kirjallisen varoituksen työaikojen noudattamatta jättämisestä, ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä ja ohjeiden vastaisesta menettelystä sekä työhön kutsun noudattamatta jättämisestä. A sai 24.8.2009 postitse 23.8.2009 päivätyn ilmoituksen irtisanomisesta työntekijästä johtuvasta syystä. Syynä oli mainittu toistuva ohjeiden vastainen menettely, työajan noudattamatta jättäminen ja työstä kieltäytyminen. Asiallisesti irtisanomisilmoitus oli työsopimuksen purkamisilmoitus, koska työsuhde päättyi 23.8.2009. Työnantaja ei ollut yhteydessä A:han eikä myöskään ollut yrittänyt tavoittaa A:ta 11.8.2009 käydyn puhelinkeskustelun jälkeen. Työnantaja ei siten ollut yrittänyt tavoittaa A:ta myöskään varoituksen antamisen jälkeen ennen työsopimuksen purkamista.

Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen vain erittäin painavasta syystä. Työsopimuslain 8 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan purkamisoikeus raukeaa, jos työsopimusta ei ole purettu 14 päivän kuluessa siitä, kun sopijapuoli sai tiedon 1 §:ssä tarkoitetun purkamisperusteen täyttymisestä. A ei ole tietoinen, mihin yhtiö viittaa kirjallisessa varoituksessa mainituilla työaikojen noudattamatta jättämisellä, ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnillä ja ohjeiden vastaisella menettelyllä. Samoin A:lle on epäselvää, mitä purkamisilmoituksessa mainituilla toistuvalla ohjeiden vastaisella menettelyllä ja työajan noudattamatta jättämisellä tarkoitetaan. Selvää kuitenkin on, että varoituksessa ja purkamisilmoituksessa mainittuihin menettelyihin A ei ole syyllistynyt 14 päivän sisällä ennen purkamisilmoitusta eikä ole voinut syyllistyä niihin varoituksen saamisen jälkeen, joten yhtiö ei voi pätevästi vedota niihin työsopimuksen purkamisperusteina.

Arvioitaessa yhtiön oikeutta purkaa A:n työsopimus työstä kieltäytymisen perusteella tulee ottaa huomioon, että yhtiöllä ei ole ollut tarjota töitä A:lle kuin kolmeksi tunniksi yhden päivän aikana ja mahdollisesti kolmeksi tunniksi siten, että väliin on jäänyt yksi päivä, jolloin työtä ei ole ollut tarjota. Kieltäytyminen muutaman tunnin työstä ei missään olosuhteissa voi olla peruste purkaa työntekijän työsopimusta, koska työnantajan tulee tarjota työtä työntekijän säännölliseksi työajaksi, miltä ajalta työnantaja on myös velvollinen maksamaan työntekijälle palkan. A:lle on annettu asiasta varoitus, mikä osoittaa sen, että yhtiön omankaan käsityksen mukaan kyseessä ei ole ollut työsopimuksen purkamiseen oikeuttava menettely.

Työnantaja ei ole ollut yhteydessä A:han eikä ole yrittänyt tavoittaa häntä varoituksen antamisen jälkeen ennen työsopimuksen purkamisilmoituksen toimittamista. Yhtiö ei ole siten edes antanut A:lle mahdollisuutta korjata menettelyään ennen työsopimuksen purkamista. Tosin mahdollisuutta korjata menettelyä ei ole ollut senkään puolesta, että yhtiöllä ei ole ollut tarjota työtä A:lle varoituksen antamisen jälkeen. Työnantaja ei ole varannut A:lle tilaisuutta tulla kuulluksi työsopimuksen päättämisen syistä.

Kysymyksessä ei ole voinut olla yhtiön väittämin tavoin työsopimuslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitettu työhön paluu lomauttamisen jälkeen, koska yhtiöllä ei ole ollut tarjota töitä A:lle. Kyseeseen olisi voinut tulla korkeintaan tilapäinen työ lomautuksen kestäessä, mutta sekin edellyttää irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n 3 kohdan nojalla työantajan ja työntekijän sopimusta. Työntekijällä on haitallisitta seuraamuksitta oikeus kieltäytyä työnantajan lomautuksen kestäessä tarjoamasta tilapäisestä työstä, vaikka työnantajan tarjoama työ olisi työsopimuksen mukaista työtä.

Yhtiöllä ei ole myöskään perusteita käsitellä A:n työsopimusta purkautuneena seitsemän päivän poissaolon perusteella, koska kyseessä ei ole voinut olla työsopimuslain tarkoittama työhön paluu.

Koska yhtiö on päättänyt A:n työsuhteen työehtosopimuksen ja työsopimuslain vastaisesti, se on velvollinen maksamaan A:lle korvauksena irtisanomisajan palkan sekä korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Korvauksen määrää harkittaessa tulee ottaa huomioon, että A:n työsuhde yhtiöön on kestänyt melkein viisi vuotta ja A on edelleen työttömänä. Työnantajan menettely asiassa on myös ollut varsin moitittavaa, mikä tulee ottaa huomioon korvausta korottavana seikkana.

Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry ei ole ryhtynyt toimiin lainvastaisen tilan korjaamiseksi ohjeistamalla yhtiötä maksamaan A:lle lainmukaiset korvaukset työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry, jonka lausumaan UP-Lattiat Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Lisäksi Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry on vaatinut Rakennusliitto ry:n velvoittamista korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhtiössä on paikallisesti sovitun mukaisesti lomautusilmoitus annettava viimeistään päivää ennen lomautuksen alkua. Työnantaja on lomauttanut A:n 4.8.2009 lomautuksen astuttua voimaan seuraavana päivänä. Työnantaja soitti 12.8.2009 työntekijälle kutsuen hänet töihin seuraavaksi päiväksi. Kysymyksessä ei ollut irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n 3 kohdan mukainen tilapäinen työ lomautuksen aikana eikä muutaman tunnin työ, vaan työsopimuslain 6 luvun 6 §:ssä tarkoitettu työhön paluu lomautuksen jälkeen. Työnantaja nimesi useampia työmaita, mihin työntekijää tarvittaisiin. A ei kuitenkaan saapunut seuraavana päivänä töihin, minkä johdosta työnantaja yritti tavoittaa häntä puhelimitse useita kertoja siinä kuitenkaan onnistumatta. Tämän takia työnantaja antoi samana päivänä 13.8.2009 kirjallisen purku-uhkaisen varoituksen. Varoitus toimitettiin A:lle kotiin. A oli lukuisia kertoja aikaisemminkin jättänyt noudattamatta työohjeita ja työaikoja ja siitä häntä oli useita kertoja suullisesti varoitettu.

Varoituksesta huolimatta A ei saapunut edelleenkään töihin, ei ilmoittanut työnantajalle mitään eikä vastannut puhelimeen. Tämän johdosta työnantaja ilmoitti 21.8.2008 tekstiviestillä päättävänsä työsuhteen. Erillisellä kirjallisella ilmoituksella työnantaja vahvisti vielä työsuhteen päättyvän 23.8.2009. Työsuhteen päättämisen syy oli toistuva ohjeiden vastainen menettely, työajan noudattamatta jättäminen ja työstä kieltäytyminen. Lisäksi työnantajalle on ollut oikeus käsitellä työsopimusta purkautuneena työsopimuslain 8 luvun 3 §:n mukaisesti A:n oltua poissa työstä vähintään seitsemän päivää ilmoittamatta sinä aikana työnantajalle pätevää syytä poissaololleen.

Yhtiössä on työehtosopimuksen mukaisesti paikallisesti sovittu, että työntekijä voidaan lomauttaa käyttämällä yhden päivän lomautusilmoitusaikaa. Sopimuksella on vahvistettu yhtiössä vuodesta 1993 alkaen noudatettu käytäntö. Vastaavaa menettelyä on noudatettu myös töihin kutsumisen osalta. Yhtiössä on sovittu ja käytännössä myös osapuolten välillä noudatettu, että työn alkamisesta on ilmoitettava vähintään päivää ennen töiden alkua.

Työnantaja on kutsunut A:n takaisin töihin, mutta tämä on perusteettomasti kieltäytynyt töihin tulosta. Työntekijän menettelyn johdosta työnantaja on antanut varoituksen, mutta varoituksesta huolimatta a on jatkanut menettelyään jättäen tulematta töihin. Työnantaja kutsui työntekijän töihin pysyvästi ja toistaiseksi ilman, että sitä olisi mitenkään rajattu tilapäiseksi. Kysymyksessä ei ollut työehtosopimuksessa tarkoitettu tilapäinen työ.

Kun A ei pyydetyllä tavalla saapunut töihin, työnantaja yritti useita kertoja tavoitella häntä puhelimitse keskustellakseen asiasta ja saadakseen tämän töihin. A ei kuitenkaan vastannut soittoihin, minkä jälkeen työnantaja antoi kirjallisen purku-uhkaisen varoituksen, minkä A myöntää saaneensa tiedoksi 14.8.2009. Vielä tämän jälkeenkin työnantaja yritti tavoitella työntekijää siinä kuitenkaan onnistumatta. Koska lukuisista yhteydenottoyrityksistä huolimatta työnantaja ei tavoittanut A:ta eikä kutsusta ja varoituksesta huolimatta saapunut töihin, työnantaja tekstiviestillä 21.8.2010 ilmoitti päättävänsä työsuhteen, minkä työnantaja vielä vahvisti kirjallisella ilmoituksellaan 23.8.2009.

Työnantaja on varoittanut A:ta työaikojen noudattamatta jättämisestä, ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä, ohjeiden vastaisesta menettelystä ja pyydetyn työhön kutsun noudattamatta jättämisestä. Työsuhteen päättäminen perustui samoin asioihin kuin varoitus. A jätti perusteettomasti tulematta töihin pyynnöstä ja nimenomaisesta varoituksesta huolimatta ilmoittamatta asiasta työnantajalle.

A on saanut varoituksen viimeistään 14.8.2009. Työsuhteen päättäminen on tapahtunut kuitenkin vasta viikko tämän jälkeen. Työntekijällä olisi ollut viikko aikaa korjata menettelynsä, mitä hän ei kuitenkaan tehnyt. A ei saapunut töihin eikä ilmoittanut tälle myöskään mitään perusteltua hyväksyttävää syytä varoituksen antamisen jälkeenkään. A ei palannut töihin edes seitsemän päivän jälkeen ilmoituksen saatuaan. Työnantaja siis antoi A:lle mahdollisuuden korjata laiminlyöntinsä, minkä tämä jätti kuitenkin tekemättä. Työsuhteen päättäminen on tapahtunut laissa edellytetyssä määräajassa (21. - 23.8.2009) eli 14 päivän kuluessa siitä, kun työnantaja sai tiedon työntekijän laiminlyönneistä ja menettelystä mainittuun töihin kutsuun liittyen (12.8.2009).

Ottaen huomioon, että A on työn alkamisilmoituksesta ja nimenomaisesta varoituksesta huolimatta jättänyt ilman perusteltua syytä palaamatta töihin ja kieltäytynyt työn tekemisestä, työnantajalla on ollut työsopimuslain 7 luvun 2 §:n mukainen oikeus irtisanoa työsopimus työntekijästä johtuvasta asiallisesta ja painavasta syystä ja samanaikaisesti myös työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu erittäin painava syy purkaa työsopimus. Lisäksi työnantajalla on ollut oikeus käsitellä työsopimusta purkautuneena työsopimuslain 8 luvun 3 §:n mukaisesti työntekijän oltua poissa työstä vähintään seitsemän päivää ilmoittamatta sinä aikana työnantajalle pätevää syytä poissaololleen.

Siinäkin tapauksessa, että yhtiön katsottaisiin syyllistyneen mainittujen määräysten rikkomiseen, esitetty vahingonkorvausvaatimus on joka tapauksessa liiallinen. Vaatimukset irtisanomisajan palkasta ja korvauksesta työsuhteen perusteettoman päättämisen johdosta ovat päällekkäisiä. Vaikkakin työsuhteen päättämisilmoitus on otsikoitu irtisanomisilmoituksena, kysymyksessä on tosiasiallisesti ollut työsuhteen purkaminen, sillä työsuhde on ilmoitettu päättyväksi heti. Purkuedellytykset täyttyvät asiassa, mutta mikäli ne eivät täyty, ainoa seuraamus voi olla työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukainen korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Vaihtoehtoisesti, mikäli asiassa katsotaan, että purkamisperusteet eivät täyty, mutta irtisanomisen edellytykset ovat olleet olemassa, työntekijällä on oikeus ainoastaan irtisanomisajan palkkaan työsopimuslain 6 luvun 4 §:n mukaisesti.

Korvausta alentavina tekijöinä tulee ottaa huomioon A:n itse antama aihe työsopimuksen päättämiselle. Riippumatta siitä, täyttyvätkö asiassa työsopimuslain mukaiset työsuhteen päättämisen edellytykset, työntekijän oma menettely on johtanut siihen, että hänen työsuhteensa on päätetty. A on itse omilla toimillaan antanut aiheen työsopimuksen päättämiselle.

Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry on myös tulkinnut työehtosopimuksen ja työsopimuslain määräyksiä edellä esitetyllä tavalla. Liiton käsityksen mukaan yhtiö ei ole rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä, vaan on menetellyt työehtosopimuksen ja työsopimuslain mukaisesti. Työntekijälle on tarjottu töitä ja työntekijä on töistä kieltäytynyt eikä seitsemän päivän jälkeenkään ole varoituksesta huolimatta palannut töihin.

Riidan tultua työnantajaliiton tietoon liitto on ryhtynyt asian selvittämiseksi tarvittaviin toimiin, pyrkinyt selvittämään tosiasiat ja pyrkinyt ratkaisemaan asian asianmukaisesti liittojen välisin neuvotteluin. Kysymyksessä ei ole ollut työehtosopimuksen määräysten vastainen olotila, joka olisi edellyttänyt muunlaisia toimenpiteitä. Siinäkin tapauksessa, että työnantaja olisi menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti, kysymyksessä on hyvin hankala ja monimutkainen tulkintaerimielisyys ja näyttökysymys. Liitto ei tämänkään johdosta ole voinut syyllistyä valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Lomautusilmoitus 4.8.2009
2. UP-Lattiat Oy:n viisi työmääräystä
3. Kirjallinen varoitus 13.8.2009
4. Ilmoitus irtisanomisesta 23.8.2009
5. A:n palkkalaskelma 20.7.2009 – 2.8.2009
6. B:n palkkalaskelmat, työerittelyt ja työmääräykset elo- ja syyskuulta 2009

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Paikallinen sopimus 7.11.2008
2. Kirjallinen varoitus 13.8.2009
3. Irtisanomisilmoitus 23.8.2009
4. Muistioneuvottelupöytäkirja 14.9.2009
5. Kuusi UP-lattiat Oy:n työmääräystä

Kantajan henkilötodistelu

1. Mattoasentaja A

Vastaajan henkilötodistelu

1. UP-Lattiat Oy:n toimitusjohtaja C
2. Autonkuljettaja/varastonhoitaja D

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja kysymyksenasettelu

A on työskennellyt UP-Lattiat Oy:n palveluksessa mattoasentajana 1.11.2004 lukien. Yhtiö on 4.8.2009 taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä lomauttanut A:n. Yhtiön toimitusjohtaja on 12.8.2009 kutsunut A:n takaisin työhön. A:n kieltäydyttyä tarjotusta työstä työnantaja on 14.8.2009 toimittanut A:lle kirjallisen varoituksen työhön kutsun noudattamatta jättämisestä. A:n edelleen jätettyä palaamatta työhön yhtiö on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomisaikaa noudattamatta 23.8.2009.

Kanteessa on kysymys siitä, onko työnantajalla ollut työehtosopimuksen mukaiset perusteet päättää A:n työsopimus. Sen arvioiminen edellyttää kannan ottamista siihen, oliko lomautus päättynyt ja olisiko A siten ollut velvollinen palaamaan työhön.

Työsopimuslain 5 luvun 6.1 §:n mukaan jos työntekijä on lomautettu toistaiseksi, työnantajan on ilmoitettava työn alkamisesta vähintään seitsemän päivää aikaisemmin, ellei toisin ole sovittu. Erimielisyyttä on siitä, onko UP-Lattiat Oy:ssä sovittu työnantajan väittämin tavoin töihin kutsumisesta ilman erityistä ilmoitusaikaa.

Jos edellä esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi, on seuraavaksi arvioitava, onko kysymys ollut lomautuksen päättämisestä vaiko sen tilapäisestä keskeyttämisestä, joka työehtosopimuksen mukaan edellyttäisi työntekijän suostumusta.

Lopulta jää ratkaistavaksi, onko A:n kieltäytyminen tarjotusta työstä ollut riittävä peruste päättää hänen työsopimuksensa.

Lomauttamisen päättymisilmoitusajasta sopiminen

A on työtuomioistuimessa kertonut, että hän ei ole työnantajan kanssa sopinut tai luvannut mennä lomautuksen päättymisilmoitusta seuraavana päivänä töihin. Jos työ kuitenkin on ollut tällaisella aikataululla tehtävä, niin se on käytännössä myös tehty. Hän on ollut työsuhteensa aikana ainakin kerran vuodessa lomautettuna. Kutsut takaisin työhön ovat tapahtuneet puhelimitse.

C:n mukaan yrityksessä on kunkin työntekijän kanssa erikseen sovittu kirjallisesti työsopimuslaista poikkeavasta, lyhyemmästä lomautusilmoitusajasta. Työhön paluun osalta yhtiössä on ollut vakiintunut käytäntö samankaltaisesta lyhyemmästä työhönpaluuajasta ilman, että sitä olisi nähty tarpeelliseksi kirjata paperille. Käytäntöä on noudatettu myös A:n osalta.

Työn tarjoaminen A:lle

A:n kertoman mukaan C tarjosi hänelle puhelimitse 11.8.2009 joidenkin muiden töiden ohella yhtiön Mikontalon työkohteen vuosikorjausta seuraavana aamuna. A kieltäytyi ottamasta tarjottuja töitä vastaan niiden lyhytaikaisuuden vuoksi. Palkka olisi käytännön mukaan maksettu vain niiltä tunneilta, joilta C itse sai korvauksen. Tuntilapuista on ollut todettavissa, että tässä tapauksessa kyseessä olisi ollut vain kolmen tunnin työ. Lisäksi Mikontalon työkohde oli alunperin ollut yhtiön toisen työntekijän tekemä työ, jonka vuosikorjaustyö olisi tullut teettää yhtiön käytännön mukaisesti sen tehneellä työntekijällä. A oli pitänyt toisen asentajan tekemän työn tarjoamista hänelle työpaikkakiusaamisena eikä ollut mennyt työhön.

A:n mukaan C oli maininnut joistakin muista töistä, joista A olisi ollut valmis menemään hänen kanssaan seuraavana päivänä keskustelemaan. C ei kuitenkaan ollut tähän halukas. A oli aiemmin työskennellyt Arvolan työkohteessa ja hän oli sopinut työnjohtajan kanssa, että tämä soittaa, kun työ voidaan tehdä valmiiksi. A oli jäänyt odottamaan työnjohtajan soittoa.

C on kertonut, että yhtiössä tuli akuutti tarve saada työvoimaa, minkä vuoksi hän soitti 12.8.2009 A:lle ja pyysi töihin. A oli kysellyt tarjolla olevista töistä ja ehdottanut muiden työntekijöiden lähettämistä näihin työkohteisiin. Hän oli kertomansa mukaan juuri vienyt työkalut vinttiin tai kellariin autostaan, minkä vuoksi hän koki työhön lähtemisen erittäin hankalana. Tarjotuista töistä Mikontalon työkohde ei ollut vuosikorjaustyö, vaan siellä tehtiin korjaustoimenpiteitä paraolympialaisten osallistujien majoittumisen jäljiltä. Mikontalon vieressä sijaitsi Duo-liikehuoneiston työkohde, jota myös tarjottiin A:lle. Ne tehtyään A olisi siirtynyt häneltä kesken jääneelle Arvolan työmaalle. Lisäksi Coxan sairaalassa koko alakerta oli jouduttu purkamaan vesivahingon takia. A olisi voinut aloittaa työt siellä jo elokuussa 2009. C oli kysynyt A:lta, kieltäytyykö hän tarjotusta työstä, mihin tämä ei ollut vastannut. Yhtiössä ei tehdä vajaita työpäiviä.

D:n mukaan hän oli ollut kuulemassa, kun C oli keskustellut 12.8.2009 A:n kanssa puhelimessa. C oli käynyt läpi työmaita ja tarjonnut niitä A:lle tehtäväksi. Keskustelu oli päättynyt jotenkin sekavaan tilaan.Todistajan käsityksen mukaan A:n olisi tullut palata työhön seuraavana päivänä tai ainakin mahdollisimman pian.

Työsuhteen päättäminen

C:n mukaan hän odotti A:n tulevan töihin puhelinsoittoa seuraavana päivänä 13.8.2009. C yritti tavoittaa A:ta puhelimitse aamupäivällä 13.8.2009. Kun tämä ei onnistunut, C ja D toimittivat A:lle kirjallisen varoituksen samana päivänä 13.8.2009 tapaamatta A:ta kotoaan. A ei ottanut yhteyttä työnantajaan varoituksen jälkeen ennen työsopimuksen päättämistä. A:n kiistettyä työnantajan yhteydenottoyritykset yhtiö oli yrittänyt saada käyttöönsä oikeudenkäyntiä varten teletunnistetiedot. Niitä ei ollut kuitenkaan enää saatavissa.

C on edelleen kertonut, että A:lla oli ollut epäsäännöllisyyttä työhön tulemisissa ja työaikojen noudattamisessa. Työnantajan mitta tuli täyteen A:n kieltäydyttyä tulemasta työhön. Ennen työsuhteen päättämistä A:ta ei ollut mahdollista erikseen kuulla, koska häneen ei yrityksistä huolimatta saatu yhteyttä

D on kertonut olleensa viemässä varoitusta A:lle. Hän itse ei ollut paikalla C:n yrittäessä sitä ennen soittaa A:lle, mutta C oli kertonut asiasta.

A:n mukaan C ei ollut ottanut häneen yhteyttä ennen varoituksen antamista. Varoituksen A oli saanut ilmeisesti sen vuoksi, että C oli pahoittanut mielensä A:n kieltäydyttyä tarjotusta työstä. A:kaan ei ollut ottanut yhteyttä työnantajaan.

Arviointi ja johtopäätökset

Asiassa esitetty selvitys osoittaa, että työnantaja on tarjonnut A:lle työtä 12.8.2009. Työnantajan tarjoamassa työssä ei ole ollut kysymys vain tilapäisestä työstä, vaan pidempiaikaisesta, lomautuksen päättävästä työstä. Työnantaja on edellyttänyt A:n palaavan työhön seuraavana päivänä 13.8.2009.

Työehtosopimuksen ja työsopimuslain mukaan lomautuksen päättymisestä on ilmoitettava seitsemän päivää aikaisemmin. Tästä voidaan sopia toisin sekä kollektiivisesti että työnantajan ja yksittäisen työntekijän välillä. Yhtiössä ei ole tehty nimenomaista sopimusta työsopimuslain mukaisen ilmoitusajan noudattamatta jättämisestä. Kuitenkin pitkäaikainen käytäntö, jonka myös A on käytännössä hyväksynyt, on mahdollistanut töiden aloittamisen seitsemää päivää lyhyemmällä ilmoitusajalla ja jopa ilmoitusta seuraavana päivänä, ellei siihen muutoin ole ollut estettä. Tätä vakiintunutta käytäntöä on voitu pitää työehtosopimuksen mukaisena sopimuksena.

A on 12.8.2009 kieltäytynyt ottamasta yhtiön tarjoamaa työtä vastaan. Hän ei ole vedonnut kieltäytymisen perusteena liian lyhyeen ilmoitusaikaan, vaan hän on muusta syystä ollut haluton työtä vastaanottamaan. A:lla ei kuitenkaan ole ollut riittäviä perusteita kieltäytyä tarjotusta työstä, vaan hän on ollut velvollinen palaamaan työhön työnantajan määräämänä aikana eli 13.8.2009. Vaikka A ei ole palannut tuolloin työhön, työnantajan ilmoitus töiden aloittamisesta on merkinnyt A:n taloudellisista ja tuotannollisista syistä toimeenpannun lomautuksen päättymistä. (Näin myös TT 2008-104). A on sen jälkeen ollut velvollinen noudattamaan työsopimuksensa velvoitteita.

Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

A on kieltäytynyt ottamasta vastaan yhtiön toimitusjohtajan 12.8.2009 tarjoamaa työtä. Hän on tämän johdosta saanut edellä todetun varoituksen. A:lla ei ole ollut perusteita kieltäytyä tarjotusta työstä, minkä vuoksi varoitus on ollut perusteltu.

A:n on viimeistään varoituksen saadessaan täytynyt ymmärtää työnantajan edellyttävän hänen palaavan työhön. Kun hän on tästä edelleen kieltäytynyt, hän on rikkonut vakavasti työsuhteensa keskeistä velvoitetta. A:n menettelyn johdosta työnantajalla on ollut asialliset perusteet päättää työsuhde. Varoituksesta huolimatta jatkunut kieltäytyminen työnantajan työnjohtovaltansa perusteella osoittamasta työstä on muodostanut siinä määrin vakavan rikkomuksen, että työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisaikaa. Näin ollen työnantajalla on ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty erittäin painava syy purkaa A:n työsopimus.

Kun A:n työsopimusta ei ole päätetty irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, hänellä ei ole oikeutta vaadittuun korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä eikä myöskään palkkaan irtisanomisajalta. Työnantajaliitto ei myöskään ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Rakennusliitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry:n ja UP-Lattiat Oy:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on asianosaiskuluineen ja todistajanpalkkioineen ilmoitettu 5.516,40 euroa.

Kantaja on paljoksunut vaatimusta vastineen laatimiseen käytetyn ajan osalta.

Työtuomioistuin pitää vastineen laatimiseen käytettynä kohtuullisena aikana tässä tapauksessa oikeudenkäyntikululaskussa ilmoitetun 11 tunnin asemesta viittä tuntia. Tämän mukaan kohtuullinen oikeudenkäyntikulujen korvauksen määrä on 4.196,40 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rakennusliitto ry velvoitetaan korvaamaan Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry:n ja UP-Lattiat Oy:n oikeudenkäyntikulut 4.196,40 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korko­lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on ku­lunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Sutela, Nyyssölä, Ahokas ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.