Työtuomioistuimen ratkaisut

TT:2010-93

Matkakustannusten korvaaminen
Työaika
Työehtosopimuksen tulkinta
Ylityökorvaus

Tietoverkkoasiantuntija oli matkustanut säännöllisenä työaikanaan asiakkaan luo työtehtäviin. Tuomiossa on ollut kysymys siitä, luetaanko matkustamiseen käytetty aika työajaksi ja vuorokautisen ylityön laskemisen perusteeksi.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 93

KANTAJA

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry

VASTAAJAT

Teknologiateollisuus ry
Lapin Informaatioteknologia LapIT Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 22.4.2010
Pääkäsittely 8.6.2010

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry ja Tietoalojen Liitto ry:n, nykyisen Teknologia­teollisuus ry:n, 19.9.2007 allekirjoittamassa tietotekniikan palvelualan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

6 § Säännöllinen työaika päivätyössä

1. Säännöllinen työaika päivätyössä on enintään 7,5 tuntia vuorokaudessa sekä enintään 37,5 tuntia viikossa.

2. Paikallisella sopimuksella voidaan sopia säännölliseksi työajaksi enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään 40 tuntia viikossa, jolloin viikoittainen työai­ka lyhennetään keskimäärin 37,5 tuntiin viikossa liitteen 3 mukaisesti.

3. Päivittäinen säännöllinen työaika sijoitetaan klo 8 - 17 välille, ellei ole pe­rusteltua syytä muuhun työaikasijoitteluun.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
23 § Matkakustannukset ja päivärahat sekä työmatkakorvaus

1. Matkakustannusten korvaamisessa ja päivärahojen maksamisessa noudate­taan soveltuvin osin valtion virkaehtosopimuksen vastaavia määräyksiä.

2. Milloin työntekijä matkustaa työnantajan määräyksestä työtuntijärjestelmän­mukaisena vapaa-aikanaan, maksetaan matkustamiseen käytetyltä ajalta kor­vauksena peruspalkka kuitenkin enintään 8 tunnilta työpäivänä ja 16 tunnilta vapaapäivänä. Matka-aikaan luetaan täydet puolet tunnit. Matka-aikaa ei lueta työajaksi. Tämä etuus voidaan toteuttaa myös siten, että paikallisesti sovitaan erillisestä kiinteästä kuukausikorvauksesta. Milloin työnantaja kustantaa työn­tekijälle makuupaikan, ei kello 21- 07 väliseltä ajalta makseta korvausta mat­kustamiseen käytetyltä ajalta.

Laskettaessa säännöllisen viikkotyöajan täyttymistä viikkoylityön laskemisen perusteeksi otetaan huomioon myös matkustamiseen käytetyt tunnit työtunti­järjestelmän mukaisen vuorokautisen säännöllisen työajan enimmäismäärään saakka sellaisina matkustamispäivinä, jolloin säännöllinen vuorokautinen työ­aika ei muuten täyty. Näitä tunteja ei kuitenkaan lueta varsinaisiksi työtunneik­si.

KANNE

Vaatimukset

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• vahvistaa tietotekniikan palvelualan työehtosopimuksen 6 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että A:n 24.10.2007 matkustamiseen käyttämä aika on luettava säännölliseksi työ­ajaksi,

• velvoittaa Lapin Informaationteknologia LapIT Oy:n suorittamaan työehtosopimuksen 6 ja 8 §:n nojalla A:lle työehtosopimuksen mukaisia ylityökorvauksia perusosineen yhteen­sä 151,90 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30.10.2007 lukien, ja

• velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja Lapin Informaatioteknologia LapIT Oy:n yhteisvas­tuullisesti korvaamaan Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry:n oikeudenkäyntikulut lail­lisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun työtuomioistuimen tuomion antopäivästä on ku­lunut 30 päivää.

Perusteet

A työskentelee Lapin Informaationteknologia LapIT Oy:n palveluksessa tieto­verkkoasiantuntijana. Hän on matkustanut 24.10.2007 asiakkaan luokse työtehtäviin. Kysei­senä päivänä hän saapui ensin kello 7.45 työpaikalleen, mistä hän lähti kello 8.30 matkusta­maan asiakkaan luokse asennustyöhön. A saapui asiakkaan luokse kello 10.30. Tä­män jälkeen A työskenteli asiakkaan luona kello 20.00 asti. A:n säännölliseksi työajaksi on sovittu 7,5 tuntia päivässä ja kiinteäksi työajaksi 9.00-15.00. Työpaikalla on käytössä työaikalain 13 §:ssä säädetty liukuva työaika.

Seuraavana päivänä 25.10.2007 A on työskennellyt asiakkaan luona kello 7.30-14.00, mihin on sisältynyt 30 minuutin ruokatauko, jota ei lueta työajaksi. Tämän jälkeen hän on matkustanut takaisin kello 14.00-16.15. Hänen säännölliseksi työ­ajakseen on työnantaja kyseiselle päivälle lukenut 7,5 tuntia.

A:n säännöllinen päivittäinen työaika on 24.10.2007 alkanut kello 7.45, kun hän on saapunut työpaikalle suorittamaan työtä. Kun hän on työpaikaltaan edelleen siirtynyt työn­antajan määräyksestä työtehtäviä suorittamaan toiseen työpisteeseen, on tähän käytetty aika ollut työaikaa. Työnantajalla ei ole voinut olla oikeutta määrätä työajan sijoittuvan kahteen tai useampaan jaksoon siten, että väliin jäisi työntekijän vapaa-aikaa. Työnantajalla ei ole myöskään ollut oikeutta tulkita työajan sijoittuvan kahteen tai useampaan jaksoon siten, että väliin jäisi työntekijän vapaa-aikaa. Tätä vahvistaa työehtosopimuksen 6 §:n 3 kohdan mää­räys siitä, että säännöllinen työaika sijoitetaan kello 8 ja 17 välille, ellei ole perusteltua syytä muuhun työaikasijoitteluun. Edelleen kun päivittäinen säännöllinen työaika on alkanut kello 7.45 ja työnantaja on määrännyt A:n matkustamaan asiakkaan luokse kello 8.30 alkaen toiseen työn suorituspaikkaan, on matkustaminen tapahtunut säännönmukaisena työaikana kello 8 ja 17 välillä. Työehtosopimuksen 6 §:n 3 kohdan päivittäisen säännöllisen työajan ai­kana (8-17) suoritettu matkustaminen on 6 §:n mukaista säännöllistä työaikaa.

Työehtosopimusmääräyksiä on tulkittava niin, että säännöllisen työajan jo alettua säännön­mukaisena työaikana kello 8-17 tapahtunut matkustaminen on työaikaa. Ylipäänsä alan yri­tyksissä on katsottu säännöllisen työajan aikana tapahtuva matkustaminen työajaksi. Näin ollen A:n suorittama matka on katsottava työajaksi ottaen huomioon työehtosopimuk­sen 6 §:n 3 kohta sekä alan käytäntö.

Riippumatta työehtosopimuksen 6 § 3 kohdalle annettavasta merkityksestä A:n matkaan käyttämä aika on luettava työehto­sopimuksen 6 §:n 1 kohdan tarkoittamaksi työajaksi. Työaikalain hallituksen esityksen mukaan (HE 34/1996, s. 40) matkaan käytetty aika luet­taisiin työaikaan kuitenkin silloin, kun matkustaminen on samalla työsuoritusta tai kiinteä osa siitä. Lakitekstissä kriteeriä "kiinteä osa työsuoritusta" ei mainita. Tällaisesta hallituksen esityksessä tarkoitetusta tilanteesta on kuitenkin perusteluissa esimerkkinä mainittu asenta­jan työ, jossa siirrytään työpäivän aikana työn suorituspaikasta toiseen. Tässä asiassa tulee A:n siirtymisen työpisteestä asiakkaalle katsoa olevan kiinteä osa hänen työsuoritus­taan.

Joka tapauksessa 24.10.2007 suoritettu matka tulee lukea työajaksi, koska vastaava paluumatka on 25.10.2007 luettu työajaksi.

Työehtosopimuksen 23 §:n 2 kohdalla ei asian ratkaisemisen kannalta ole merkitystä. Se ei määrittele sitä, mitä on pidettävä työaikana. Määräys sääntelee tilanteita, joissa on kyse va­paa-aikana matkustamisesta. Virke "matka-aikaa ei lueta työajaksi" vain tukee kyseisessä kappaleessa aiemmin ilmaistua, koska kyse on vapaa-ajalla maksettavan korvauksen mää­rästä.

A:n työajaksi tulee kyseisenä päivänä lukea kello 7.45 ja 20.00 välinen aika yhteensä 11 tuntia 45 minuuttia, kun otetaan huomioon vähennyksenä 30 minuutin ruokatauko. Kor­vattavaa lisätyötä syntyy edellä todetun perusteella 30 minuuttia ja ylityötä 3 tuntia 45 mi­nuuttia. Lisätyöstä tulee suorittaa 50 %:lla korotettu palkka työehtosopimuksen 8 §:n 2 koh­dan nojalla. Ylityöstä tulee suorittaa kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 %:lla korotettu palkka ja seuraavilta 100 %:lla korotettu palkka työehtosopimuksen 8 §:n 3 kohdan nojalla.­A:lle on maksettu kyseiseltä päivältä palkkaa vain 7,5 tunnilta. Maksamatta on näin ol­len yhteensä 151,90 euroa perusosat ja korotusosat yhteen laskettuina.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja Lapin Informaatioteknologia LapIT Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Teknologiateollisuus ry ja Lapin Informaatioteknologia LapIT Oy ovat lisäksi vaatineet Eri­tyisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry:n velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyn­tikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työaikalain 4 §:n 3 momentin mukaan matkaan käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä samalla ole pidettävä työsuorituksena. Tietotekniikan palvelualan työehtosopimuksessa (1.10.2007 – 30.4.2010) ei ole sovittu toisin tästä määräyksestä vuorokautista työaikaa ja vuorokautisen ylityön alkamista laskettaessa. Päinvastoin työehtosopimuksen 23 §:n 2 koh­dassa on määräys, että matka-aikaa ei lueta työajaksi. Kun matkaan käytettyä aikaa ei lueta osaksi työaikaa, ei A:lle, joka työskentelee yrityksen palveluksessa ict-asiantuntijan tehtävässä, ole syntynyt kanteessa väitettyä määrää työaikaa ja ylitöitä, eikä perusteita vaa­dittujen korvausten maksuvelvollisuudelle ole olemassa.

Ajallisesti kanteessa kerrotut seikat A:n työajasta ja työmatkan kestosta perustuvat A:n omaan ilmoitukseen ja vastaavat hänen aiemmin työnantajalle ilmoittamia aikoja. A on 24.10.2007 työskennellyt työpaikalla kello 7.45 - 8.30 (työaika 45 minuuttia) ja matkustanut asiakkaan luokse kello 8.30 - 10.30 (matka-aika 2 tuntia), joka ei ole työaikaa. Hän on työskennellyt asiakkaan luona kello 10.30 - 20.00 (9,5 tuntia), vähennettynä 30 mi­nuutin ruokailutauolla, joten työaika on ollut 9 tuntia. Päivän työaika on yhteensä 9 tuntia 45 minuuttia. A:lle pitää maksaa palkka säännölliseltä työajalta, joka on 7 tuntia 30 mi­nuuttia. Lisätyö 30 minuuttia tulee korvata 50 %:lla korotettuna (työehtosopimuksen 8 §:n 1 ja 2 kohta) ja vuorokautinen ylityö 1 tunti 45 minuuttia tulee korvata 50 %:lla korotettuna (työehtosopimuksen 8 §:n 3 kohta). A:lle on lisäksi syntynyt korvattavaa matka-aikaa 2 tuntia (työehtosopimuksen 23 §:n 2 kohta), joka tulee korvata peruspalkalla.

A:lle on suoritettu kyseiseltä päivältä säännöllisen työajan palkka ja matkalaskulla ve­loitettavat korvaukset, kuten kilometrikorvaukset sekä päivärahat. A:lle on jälkikäteen muina korvauksina maksettu 72,36 euroa. Jos kantajan suoritusvaatimukselle esittämät pe­rusteet hyväksytään, ei vaadittuun määrään ole huomauttamista. Siitä on kuitenkin vähen­nettävä jälkikäteen maksettu määrä.

Työaikalain (605/96) 4 §:n mukaan matkaan käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä sa­malla ole pidettävä työsuorituksena. Työaikalain 40 §:n mukaisesti työnantaja- ja työntekijä­liitoilla on oikeus sopia toisin 4 §:stä työehtosopimuksella. Tietotekniikan palvelualan työ­ehtosopimuksessa mainitusta säännöksestä ei ole sovittu toisin päivittäisen ylityön osalta. Matkaan käytettyä aikaa ei lueta työaikaan päivittäisen ylityön alkamista laskettaessa.

Työaikalain (605/96) 4 §:n mukaisesti matkaan käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, vaan se on työaikalakiin perustuen työntekijän lepo- eli vapaa-aikaa. Sillä, tehdäänkö matka kesken työpäivän, sen jälkeen tai ennen, ei ole merkitystä. Työaikalain perusteella matkustamiseen käytetty aika merkitään työtuntijärjestelmään vapaa-ajaksi. Tästä on yksiselitteinen määräys työehtosopimuksen 23 §:n 2 kohdassa, jossa on erikseen sovittu, että matka-aikaa ei lueta työajaksi. Kohdassa on määräykset siitä miten ja millä edellytyksillä matkustamiseen käy­tettävä aika korvataan, jotta työntekijälle ei aiheudu ansionmenetystä, hänen matkustaessa työnantajan määräyksestä työtuntijärjestelmän mukaisena vapaa-aikana.

Edellä kerrottua tukee työehtosopimuksen vuorokautista ylityötä koskeva 8 §:n 3 kohta, jon­ka mukaan vuorokautista ylityötä on työ, jota tehdään säännöllisen lainmukaisen enimmäis­työajan lisäksi vuorokaudessa. Vuorokautisen ylityön alkaminen on työehtosopimuksessa siis kytketty suoraan työaikalaissa määritettyyn säännölliseen lainmukaiseen enimmäistyöai­kaan. Työaikalain 6 §:ssä todetaan, että säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja lain 4 §:ssä on määritelty aika, joka otetaan huomioon kyseistä säännöllis­tä päivittäistä työaikaa laskettaessa.

Vastaavasti viikoittaisen ylityön alkaminen on määritelty mainitun työehtosopimuksen 8 §:n 4 kohdassa, jossa todetaan, että viikoittaista ylityötä on työ, jota tehdään lainmukaisen enim­mäistuntimäärän lisäksi viikossa. Säännöllisen viikkotyöajan täyttymistä laskettaessa maini­tussa työehtosopimuksessa on kuitenkin sovittu selkeä poikkeus matkustamiseen käytettyjen tuntien osalta. Työehtosopimuksen 23 §:n 2 kohdan toisessa kappaleessa on todettu, että las­kettaessa säännöllisen viikkotyöajan täyttymistä viikkoylityön laskemisen perusteeksi ote­taan huomioon myös matkustamiseen käytetyt tunnit tietyin edellytyksin. Poikkeus ei koske vuorokautista ylityötä. Jos vuorokautisen ylityön osalta olisi sovittu vastaavanlainen poik­keus, olisi siitä sovittu yhtä selkeällä määräyksellä ja todennäköisesti samassa kohdassa. Kääntäen, kun viikkoylityön osalta työaikalain 4 §:stä on sovittu edellä mainittu selkeä poikkeus, osoittaa tämä, että vuorokautisen ylityön osalta työaikalain 4 §:stä ei ole tehty vastaavaa poikkeusta.

Työneuvosto on lausunnossaan TN 1357-99 (17/98) ottanut kantaa siihen milloin matkusta­miseen käytetty aika luetaan työaikaan. Kyse on poikkeuksesta lähinnä ajoneuvoa kuljetta­vien henkilöiden osalta, jotka kuljettavat moottoriajoneuvolla työn tekemistä varten tarkoi­tettuja tarvikkeita tai välineitä. Työvälineillä ja -tarvikkeilla ei tarkoiteta esimerkiksi pieniä ammattityökaluja. Työneuvosto on määritellyt rajaa tarkemmin lausunnoissaan. A ei ole ollut edellä kuvatun kaltaisessa kuljetustehtävässä, eikä matkustamiseen käytettyä aikaa lueta työaikaan.

Työehtosopimuksen 6 §:n 1 ja 3 kohdilla ei ole merkitystä asiassa. Mainituissa kohdissa ei ole sovittu, että matkustaminen luetaan työajaksi päivittäistä ylityötä laskettaessa. Mainittu 6 § koskee säännöllistä työaikaa päivätyössä erotuksena esimerkiksi 7 §:stä, jossa käsitellään säännöllistä työaikaa vuorotyössä. Miksi päivittäisen ylityön alkamisen laskemista koske­vasta asiasta olisi ylipäätään sovittu päivittäistä työaikaa koskevassa pykälässä, kun myös vuorotyössä esiintyy päivittäistä ylityötä.

Työehtosopimuksen 6 §:n 1 kohta liittyy saman pykälän 2 kohtaan. Työntekijän työaika voi­daan vuositasolla tasoittaa sovittuun vuosityöaikaan antamalla työntekijälle työajan lyhen­nysvapaita pykälän 2 kohdan ja liitteen 4 (todellisuudessa liite 3) mukaisesti tai sitten työai­kaa voidaan lyhentää 1 kohdan mukaisesti päivittäin, jolloin työntekijä ei ole oikeutettu eril­lisiin työajan lyhennysvapaisiin. Tällä ei ole mitään tekemistä käsiteltävänä olevan asian kanssa.

Työehtosopimuksen 6 §:n 3 kohdassa on vain sovittu, että päivittäinen säännöllinen työaika sijoitetaan kello 8 ja 17 välille. Jos kaikki tänä aikana mat­kustamiseen käytetyt tunnit laskettaisiin säännölliseksi työajaksi, voisi työnantaja joutua maksamaan korotettua palkkaa lisä- ja ylitöistä pelkästä matkustamisesta. Työehtosopimuksen 6 §:n 3 kohta antaa mahdollisuuden työajan vapaaseen sijoitteluun. Työehtosopimuksessa ei ole määräystä työajan yhdenjaksoisuudesta.

Alan yrityksissä ei käytäntönä ole ollut lukea vapaa-aikana matkustamista työaikaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. B:n sähköposti 6.5.2008 liitteineen
2. Digia Oyj:n ohjeistus
3.Tieto Finland Oy:n ohjeistus

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. A:n ja B:n sähköpostit
2. Lapin Informaatioteknologia LapIT Oy:n matka-ajan palkka -ohjeistus
3. Digia Oyj:n matka-ajan kirjaaminen -ohjeistus
4. Digia 2008 -kalvosarja
5. Tieto Finland Oy:n matkustusohjeet 1.1.2010

Kantajan henkilötodistelu

1. Tietoverkkoasiantuntija A
2. Sopimusalavastaava C
3. Pääluottamusmies, team-manager D
4. Luottamusmies, suunnittelija E
5. Luottamusmies, pääsuunnittelija F

Vastaajan henkilötodistelu

1. Asiantuntija G
2. Ryhmäpäällikkö H
3. It-sihteeri B
4. Henkilöstöjohtaja I

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

A on kanteessa kerrotuin tavoin matkustanut säännöllisenä työaikanaan 24.10.2007 asiakkaan luo työtehtäviin. Työpäivä on alkanut kello 7.45 ja työmatka kello 8.30. Asiakkaan luona A on samana päivänä työskennellyt kello 10.30 alkaen aina kello 20 saakka. Matkalta A on palannut seuraavana päivänä.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, luetaanko A:n matkustamiseen käyttä­mä aika kaksi tuntia työajaksi ja onko hänellä siten oikeus työehtosopimuksen nojalla vaati­maansa korvaukseen vuorokautisesta ylityöstä.

Työehtosopimuksen tulkinnasta esitetty selvitys

Sopimusalavastaava C on kertonut, että työehtosopimuksen säännöllistä työ­aikaa päivätyössä koskeva 6 §:n 3 kohta rajoittaa työnantajan oikeutta määrätä päivätyön si­joittumista siten, että työnantajalla täytyy olla perusteltu syy työajan sijoittamiseen johonkin muuhun ajankohtaan kuin kello 8 ja 17 välille. Mikäli toimihenkilöllä on esimerkiksi 8 tun­nin työaika ja normaali päivittäinen lepoaika on puolesta tunnista tuntiin, niin työaika on käytännössä yhdenjaksoinen. Työaika alkaa siitä, kun toimihenkilö on liukuvassa työajassa tullut töihin. Jos hänellä ei ole liukuvaa työaikaa, niin työaika alkaa määräyksessä annetun raamin sisällä työnantajan osoittamana ajankohtana. Kun työaika on näin alkanut, niin toi­mihenkilön työtehtävien vuoksi asiakkaan luokse matkustaminen on luettava työajaksi. Työ­ehtosopimuksen 23 §:n 2 kohdassa on kyse työtuntijärjestelmän mukaisena vapaa-aikana matkustamisesta, joten se ei sovellu nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen.

Luottamusmies F on vastaavasti kertonut, että työehtosopimuksen 6 §:n 3 koh­dan nojalla päivittäinen säännöllinen työaika tulee sijoittaa yhdenjaksoisesti kello 8 ja 17 vä­lille. Matkustamiseen mainittuna aikana käytetty aika on silloin työaikaa. Työehtosopimuk­sen 23 §:ssä on määritelty korvaukset vapaa-ajalla kello 8 ja 17 välisen ajan ulkopuolella suoritettavista matkoista.

Asiantuntija G:n mukaan työehtosopimuksen 23 §:n 2 kohdassa on nimen­omaan sovittu, ettei matka-aikaa lueta työajaksi. Työehtosopimuksen 6 §:n 1 kohdassa käsi­tellään päivätyöajan pituutta, 2 kohdassa työajan lyhennystä ja 3 kohdassa työajan sijoitte­lua kello 8 ja 17 välille. Määräyksessä ei ole sovittu, että matkustaminen kello 8 ja 17 välillä olisi työaikaa. Määräyksessä ei ole myöskään sovittu, että työaika tulisi sijoittaa yhdenjaksoisesti mainittuun aikaan. Määräyksen 2 kohdan mukaan milloin työntekijä matkustaa työnantajan määräyksestä työtuntijärjestelmän mukaisena vapaa-aikanaan, maksetaan matkustamiseen käytetyltä ajalta korvauksena peruspalkkaa. Matka-aika on kuitenkin aina työtuntijärjestelmän mukaista vapaa-aikaa. Määräyksen 2 kohdan toisessa kappaleessa on poikkeusmääräys viikkoylityön laskemisesta. Vastaavaa poikkeusmääräystä ei työehtosopimuksessa ole vuorokautisen ylityön laskemisesta. ERTO ry esitti syksyn 2002 tupo-kierroksella sopimuksen 23 §:n muuttamista niin, että matkustamiseen käytetty aika tulisi lukea työaikaan. Tätä vaatimusta työnantajapuoli ei kuitenkaan hyväksynyt.

Ryhmäpäällikkö H:n mukaan työehtosopimuksessa ei ole sovittu siitä, että matka-aika luettaisiin työajaksi. Työehtosopimuksen 6 §:n 3 kohdalla on tarkoitettu sään­nöllisen työajan sijoittamista. Pääsääntöisesti 7,5 tunnin säännöllinen työaika tulee sijoittaa kello 8 ja 17 välille. Työajan yhdenjaksoisuudesta ei määräyksessä ole sovittu. Matkusta­mista työaikana ei lueta työajaksi ja matkustaminen säännöllisen työajan sisällä voi katkais­ta työajan. Työehtosopimuksessa ei ole myöskään sovittu, että matkustamiseen käytetty aika kello 8 ja 17 välillä olisi työaikaa. Se ilmenee myös työehtosopimuksen 23 §:n 2 kohdan toisen momentin viimeisestä lauseesta, jonka mukaan matkatunteja ei lueta varsinaisiksi työtunneiksi. Matka-aikaa ei työehtosopimuksen mukaan oteta huomioon päivittäistä ylityötä laskettaessa.

Matkustamisesta ja yhtiön korvauskäytännöstä esitetty selvitys

A on työtuomioistuimessa kertonut työskennelleensä Lapin Informaationtekno­logia LapIT Oy:n palveluksessa tietoverkkoasiantuntijana. Yhtiössä on sovellettu liukuvaa työaikaa. Työajan pituus oli 7,5 tuntia päivässä eli 37,5 tuntia viikossa. Hänen työtehtäviinsä kuuluivat tietoverkon ja tietoturvaympäristön ylläpito, kehittäminen sekä vika- ja häiriöhal­linta. Asiakkaiden luona hän teki asennustöitä, huoltotöitä ja viankorjaustöitä. Pitkiä sään­nöllisen työajan ylittäviä 1 - 2 vuorokautta kestäviä matkoja oli 6 - 10 kertaa vuodessa. Matka-aikaa ei tuolloin luettu työajaksi. Lyhyitä 5 minuutista tuntiin kestäviä matkoja oli viikoittain. Kaikki se aika, mitä on käytetty matkustamiseen asiakkaan luokse säännöllisen työajan puitteissa, on yhtiössä luettu työajaksi.

It-sihteeri B:n mukaan A suoritti 24. ja 25.10.2007 tietoverkon päivityksiä ja asennuksia asiakkaan luona Levillä. Yhtiössä matka-aikaa ei lueta työajaksi eikä sitä huomioida laskettaessa päivittäisen ylityön alkamista. Mikäli matkustamisen yh­teydessä työaika jää esimerkiksi kuuteen tuntiin säännöllisen työajan yhtiössä ollessa 7,5 tuntia, niin silloin kuuden ja 7,5 tunnin välinen aika on työaikaan sisältyvää matka-aikaa. Tällaista matka-aikaa ei yhtiössä vähennetä toimihenkilön kuukausipalkasta. Vasta 7,5 tun­nin ylittävä osuus maksetaan matka-ajan palkkana. Yhtiössä maksetaan ylityökorvausta sil­loin, kun säännöllinen työaika 7,5 tuntia on täyttynyt. Seuraava puoli tuntia on lisätyötä ja sen yli menevät tunnit ovat ylityötä. A:n tapauksessa yhtiö on määritellyt hänen 24.10.2007 tekemänsä 7,5 tuntia ylittävän työn lisätyöksi ja sen jälkeen ylityöksi. A:lle on matka-ajalta kello 8.30-10.30 maksettu kahden tunnin matka-ajan palkka työehtosopi­muksen matkakustannusten korvausmääräyksen mukaisesti.

Työehtosopimuksen soveltamiskäytäntö

Luottamusmies E:n mukaan Tieto Finland Oy:n matka-ajan ohjeistuksesta ilme­nee, että matka-aika työaikana raportoidaan yhtiössä siten, että toimihenkilölle ei makseta erillistä korvausta vaan se korvataan normaalin ansion mukaan. Matka-aika luetaan tuolloin työajaksi. Matka-ajalta työvuoron ulkopuolella maksetaan matka-ajan korvausta tunti tun­nista. F:n kertoman mukaan Logica Suomi Oy:n ohjeissa matkustamisen todetaan ole­van olennainen osa liiketoimintaa, joten matkustaminen liittyy työhön.

Pääluottamusmies D:n mukaan Digia Oyj:ssä matkustaminen säännöllisenä työ­aikana on luettu työajaksi. Yhtiön ohjeistuksen mukaan päivittäisen säännöllisen työajan puitteissa tapahtuva matkustaminen kirjataan joko projektikohtaiselle matka-aikakohteelle tai yleisprojektin matka-aikakohteelle. Edelleen ohjeistuksen mukaan normaalityöajan sisäl­le ajoittuva matka-aika kirjataan ja luetaan tuntisaldoihin. Matka-aika otetaan siten huo­mioon työaikalaskennassa.

Sen sijaan henkilöstöjohtaja I:n kertoman mukaan Digia Oyj:ssä ei oteta mat­kustamiseen käytettyä aikaa huomioon päivittäisen ylityön alkamista laskettaessa. Matka­-ajat korvataan toimihenkilön kuukausipalkalla 7,5 tuntiin saakka, mutta päivittäisen ylityön laskennassa ei tällaista aikaa oteta huomioon. Matka-aika ei siis ole varsinaista työaikaa. Normaalityöajan sisälle ajoittuva matka-aika kirjataan ja luetaan mukaan tuntisaldoihin. Mi­käli toimihenkilö säännöllisen työajan kuluessa matkustaa työkohteesta toiseen, jolloin muodostuu matka-aikaa, niin se otetaan huomioon kuukausittaisissa tuntisaldoissa. Toimi­henkilöä ei siis tuolloin velvoiteta tekemään matkatunteja takaisin. Yhtiön esimiehille an­nettujen ohjeiden mukaan matkustusaika ei ole työaikaa, vaikka työnantaja maksaisikin siitä korvauksen. Matkustusaikaa ei oteta huomioon ylityökorvauksia maksettaessa.

H:n mukaan Teknologiateollisuus ry:llä on alalla hieman alle 200 jäsenyritystä. Niistä todistajalla on tiedot noin 20 yrityksestä. Pääsääntönä on työehtosopimuksen mukai­nen käytäntö eli matka-aikaa ei oteta huomioon vuorokautisen ylityön laskemisessa. Osassa yhtiöitä matka-aika huomioidaan silloin, kun matkustetaan työnantajan autolla työnantajan määräyksestä. Kolmasosassa yhtiöistä on otettu työehtosopimusta parempi tulkintalinja huo­mioimalla matka-aika vuorokautisen ylityön laskennassa. Asialla on merkitystä, koska alalla tehdään paljon töitä asiakkaiden luona.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen 23 §:n 2 kohdan mukaan laskettaessa säännöllisen viikkotyöajan täytty­mistä viikkoylityön laskemisen perusteeksi otetaan huomioon myös matkustamiseen käyte­tyt tunnit työtuntijärjestelmän mukaisen vuorokautisen säännöllisen työajan enimmäismää­rään saakka sellaisina matkustamispäivinä, jolloin säännöllinen vuorokautinen työaika ei muuten täyty. Näitä tunteja ei kuitenkaan lueta varsinaisiksi työtunneiksi. Määräyksessä ei ole tehty eroa sen perusteella, onko toimihenkilö matkustanut säännöllisenä työaikanaan vai sen ulkopuolella.

Kysymyksessä on määräys, jossa on sovittu poikkeuksesta sopimuksen mukaisesta pää­säännöstä, jonka mukaan matka-aikaa ei lueta työaikaan. Sopimukseen ei sisälly vastaavaa määräystä matka-ajan lukemisesta päivittäisen ylityön laskemisen perusteeksi. Tämä tukee työnantajapuolen tulkintaa. Jos tarkoitus olisi ollut sopia päivittäisen ylityön laskemisen pe­rusteesta vastaavalla tavalla kuin viikkoylityöstä, siitä olisi työtuomioistuimen arvion mu­kaan selkeästi sovittu.

Työehtosopimuksessa on erityiset, edelle jäljennetyt määräykset säännöllisestä työajasta päivätyössä. Näistä määräyksistä, jotka sääntelevät työajan enimmäispituutta ja päivittäisen säännöllisen työajan sijoittamista, ei työtuomioistuimen mielestä ole kuitenkaan saatavissa riittävää tukea kantajan tulkinnalle, jonka mukaan säännöllisenä työaikana matkustaminen olisi luettava työaikaan.

Työehtosopimuksen soveltamiskäytännöstä esitetyn selvityksen mukaan työehtosopimuksen määräyksiä on sovellettu alalla eri yrityksissä eri tavalla. Joissakin yrityksissä säännöllisen työajan sisällä tapahtuva matkustaminen on katsottu työajaksi, kun taas joissakin yrityksissä käytäntö on ollut sen mukainen, mitä Lapin Informaatioteknologia LapIT Oy on noudatta­nut. Näin ollen määräysten soveltamisesta ei ole näytetty syntyneen yhteisesti hyväksyttyä ja vakiintunutta, kannetta tukevaa soveltamiskäytäntöä.

A:n matkaan käyttämää aikaa ei edellä lausuttu huomioon ottaen ole kantajan ensisijaisesti esittämillä perusteilla luettava työajaksi.

Kantaja on toissijaisesti katsonut, että matkustaminen on tässä tapauksessa ollut kiinteä osa työsuoritusta, minkä vuoksi se tulee työaikalain 4 §:n 3 momentin nojalla lukea työaikaan. Mainitun lainkohdan mukaan matkaan käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä samalla ole pidettävä työsuorituksena.

Työneuvosto on lausunnossa nro 1396-04 tulkitessaan edellä mainittua säännöstä katsonut, että työpäivän aikana autolla saatetaan liikkua työpisteestä toiseen. Tällaiset lyhyehköt mat­kat työn suorituspaikasta toiseen voisivat olla joissakin tapauksissa - työtehtävien luonteesta riippuen - olennainen ja kiinteä osa toimenkuvaa ja näin työaikaa (HE 34/1996, s 40). Jos taas ei ole kysymys sen laatuisesta työtehtävästä, joka edellyttää lyhyehköjä siirtymisiä työ­päivän aikana työnsuorituspaikasta toiseen, olisi matkaa työneuvoston lausunnon mukaan arvioitava samalla tavoin kuin mui­takin matkoja.

A:n matkustamisesta esitetyn selvityksen perusteella on jäänyt näyttämättä, että nyt ky­symyksessä olevan kaltainen matkustaminen olisi olennainen ja kiinteä osa A:n toimenkuvaa, tai sitä muutoinkaan voitaisiin pitää laissa tarkoitetulla tavalla työsuorituksena. Kanteessa tarkoitettua matkaa ei siten tälläkään perusteella voida lukea A:n työajaksi.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A:n 24.10.2007 matkustamiseen käyttämä aika olisi kanteessa esitetyin tavoin tullut lukea vuo­rokautisen ylityön laskemisen perusteeksi. Näin ollen työtuomioistuimella ei ole perusteita hyväksyä esitettyjä vahvistus- eikä suoritusvaatimuksia.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Lapin Informaatioteknologia LapIT Oy:n oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 3.577,90 euroa. Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry on paljoksunut korvausvaatimusta katsoen kohtuulliseksi määräksi 2.077,90 euroa. Asian ajamisen edellyttämiin toimenpitei­siin ja niistä aiheutuneisiin kustannuksiin nähden työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi kor­vauksen määräksi myönnetyt 2.077,90 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Lapin Informaatioteknologia LapIT Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.077,90 eu­rolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korko­kannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäi­västä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Pärnänen, Rekola, Pärssinen, Vuorio ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.