Antopäivä 20.8.2007
Diaarinumero R 127/06
Hälytystyö
Työehtosopimuksen tulkinta
Valvontavelvollisuus
Työntekijä oli vapaa-aikanaan illalla kello 19 kutsuttu työhön seuraavana aamuna kello 7 alkavaan työvuoroon, kun alkuperäisen työvuoron oli ollut määrä alkaa kello 13. Kutsun ajankohdan ja työvuoron alkamisajan väliin oli siten jäänyt 12 tunnin pituinen, pääosin yöhön sijoittuva jakso. Tällaisissa olosuhteissa työhön kutsusta ja työhön saapumisesta voitiin yleensä katsoa aiheutuvan sellaista häiriötä, jota työehtosopimuksen hälytysluonteista työtä koskevassa määräyksessä tarkoitettiin. Kun hälytysrahan maksamisen muutkin edellytykset täyttyivät, työntekijällä oli oikeus työehtosopimuksen mukaiseen hälytysrahaan.
Työehtosopimuksen tulkinnanvaraisuuden vuoksi työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt asian yhteydessä valvontavelvollisuuttaan.
Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry, Helsinki
Terveyspalvelualan Liitto ry, Helsinki
Suomen aivotutkimus- ja kuntoutussäätiö, Kuopio
Työehtosopimuksen tulkinta
Suullinen valmistelu 26.2.2007
Pääkäsittely 28.5.2007
Terveyspalvelualan Liiton ja Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN:n välillä ajaksi 1.2.2003 - 15.2.2005 solmitussa terveyspalvelualan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
12 § Varallaolo ja hälytysluonteinen työ
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
5. Hälytysluonteiseen työhön kutsumisesta ja työhön saapumisesta aiheutuvasta häiriöstä maksetaan hälytysraha, jonka suuruus on 11 euroa. Hälytysluonteisella työllä tarkoitetaan työtä, johon työntekijä kutsutaan suostumuksensa perusteella vapaa-aikanaan hänen jo poistuttuaan työpaikalta ja ilman, että hän on sopinut varallaolosta tai tällaisesta työstä etukäteen.
Vaatimukset
Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN on pyytänyt, että työtuomioistuin
Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN on lisäksi vaatinut Terveyspalvelualan Liiton ja Suomen aivotutkimus- ja kuntoutussäätiön velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Perusteet
Suomen aivotutkimus- ja kuntoutussäätiön palveluksessa lähihoitajana työskentelevä A hälytettiin puhelimitse työhön tiistaina 1.2.2005 kello 19. A:n edellinen työvuoro oli ollut 30.1.2005 ja seuraavan työvuorolistan mukaisen työvuoron piti olla 2.2. kello 13 - 21. A:ta pyydettiin tulemaan töihin 2.2. kello 7.
Työnantaja jätti maksamatta A:lle hälytysrahan. Työnantajan menettely perustui Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry:n asiamieheltä saatuun ohjeeseen, jonka mukaan hälytysrahaa ei tarvinnut kysymyksessä olevassa tilanteessa maksaa, koska hälytyksen ja hälytysvuoron väliin jäi useita tunteja. Työehtosopimuksen 12 §:n 5. kohdassa hälytysrahan maksamista ei ole sidottu mihinkään tuntimääriin.
Hälytysrahaa koskeva määräys sisältyi jo ensimmäiseen ajaksi 1.3.1990 - 29.2.1992 tehtyyn yksityistä terveydenhuoltoalaa koskevaan työehtosopimukseen. Määräyksen sanamuotoon päädyttiin neuvottelujen tuloksena. Neuvotteluissa ei ollut puhetta hälytysrahan maksamisen sitomisesta tiettyihin tuntimääriin tai muistakaan määräyksen sanamuodon ulkopuolisista edellytyksistä. Myöhempienkään työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä ei kumpikaan osapuoli ole esittänyt muutoksia sanamuotoon.
Terveyspalvelualan Liiton asiamies on lähettänyt 21.11.2003 liiton jäsenille kirjalliset ohjeet, joiden mukaan hälytyskorvauksen aikarajoista olisi sovittu siten, että mikäli kutsu työhön tulee korkeintaan viisi tuntia ennen työvuoron alkamista, on työnantajan maksettava hälytysraha. Saatuaan tietää tästä ohjeistuksesta Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN:n edustaja lähetti työnantajaliiton asiamiehelle kirjeen ja vaati liittoa välittömästi oikaisemaan virheelliset ohjeet. Tähän Terveyspalvelualan Liiton toimitusjohtaja vastasi 4.3.2004 päivätyllä kirjeellä todeten, että hälytysrahan maksaminen edellyttää hälytysluonteisuutta käsitteellisesti ja myös yleisessä työmarkkinakäytännössä. Työnantajaliiton toimitusjohtajan näkemyksen mukaan hälytysluonteisuudella viitataan tilanteisiin, joissa normaalin vapaa-ajan toimet tai yöuni joudutaan keskeyttämään. Kirjeessä todettiin myös, että "yleensä ainakaan yli viiden tunnin lähtö ei täytä hälytysrahan maksamisen edellytyksiä."
Sen jälkeen kun Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN:n tietoon tuli, että työnantaja kieltäytyi maksamasta A:lle hälytysrahaa, Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN:n edustaja lähetti työnantajaliiton toimitusjohtajalle 17.2.2005 sähköpostiviestin, jossa työnantajaliittoa pyydettiin oikaisemaan virheellinen ohjeistuksensa. Syntyneestä erimielisyydestä neuvoteltiin paikallisesti luottamusmiehen ja Suomen aivotutkimus- ja kuntoutussäätiön talouspäällikön kanssa 22.3.2005. Tämän jälkeen asiasta neuvoteltiin liittojen välillä pääsemättä yhteisymmärrykseen.
Työnantajaliitto on ohjeillaan yksipuolisesti muuttanut hälytysrahan maksamista koskevan työehtosopimusmääräyksen tulkintaa ja jatkanut virheellistä ohjeistustaan Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN:n huomautuksista huolimatta. Työnantajaliitto on menettelyllään syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.
Vastaus kannevaatimuksiin
Terveyspalvelualan Liitto on vastauksessaan, johon Suomen aivotutkimus- ja kuntoutussäätiö on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.
Terveyspalvelualan Liitto on vaatinut Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja Suomen aivotutkimus- ja kuntoutussäätiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Kanteen kiistämisen perusteet
A:n kanssa sovittiin 1.2.2005 kello 19 työvuoron vaihdoksesta siten, että hän tuli tekemään 2.2. vuoron kello 7 - 16 alkuperäisen vuoron kello 13 - 21 sijaan. Kysymys oli normaalista säännöllisen työvuoron muuttamisesta.
Sopimusmääräyksen sanamuodon tulkinnassa ensisijaisia seikkoja ovat hälytysluonteisuuden käsite ja työntekijälle aiheutuva häiriö. Näiden käsitteiden perusteella on selvää, että sopimusosapuolet ovat tarkoittaneet hälytysrahaa maksettavaksi vain kiireellisissä tilanteissa, joita yleisen ja toimialan oman kielenkäytön valossa voidaan pitää hälytysluonteisina ja joista aiheutuu työntekijälle jollakin tavalla poikkeuksellista häiriötä. Tällainen tilanne ei voi olla normaaliin työvuoroon lähteminen puolen vuorokauden varoitusajalla.
Sopimuksen 12 §:n 6. kohdan mukaan työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijän matkakustannukset hälytysluonteisen työn yhteydessä. Tämäkin osoittaa, että hälytysluonteisella työllä tarkoitetaan vain varsin poikkeuksellisia tilanteita, sillä normaaleihin työvuoroihin liittyvistä matkoista ei ole voitu tarkoittaa maksettavaksi matkakustannuksia.
Sopimusmääräyksen sanamuoto on siinä määrin epätäsmällinen, että työnantajaliiton on ollut käytännössä välttämätöntä täsmentää hälytysluontoisuuden sisältö jäsenilleen antamissa ohjeissa ja koulutuksessa. Kysymys ei ole sopimuksen sisällöstä poikkeavasta tulkinnasta vaan sopimuksen sisällön täsmentämisestä.
Työnantajaliitto on ohjeissaan todennut, että ainakaan yli viiden tunnin varoituksella tapahtuva työhön lähtö ei yleensä täytä hälytysluonteisuuskriteeriä. Aikaraja on johdettu kunnallisesta työehtosopimuksesta, jonka vastaavassa määräyksessä viiden tunnin raja on kirjattu sopimustekstiin. Terveyspalveluala liittyy läheisesti julkissektoriin, joten tulkintaohjeen hakeminen kuntapuolelta on ollut perusteltua.
Työnantajaliiton ohjeissa viiden tunnin aikarajaa ei ole pidetty ehdottomana. Alle viiden tunnin varoitusajalla tapahtuva työhön lähtö ei aina välttämättä ole hälytysluonteinen. Aikarajassa on voitu myös joustaa ylöspäin, mikäli konkreettiset kysymyksessä olevaan tapaukseen liittyvät seikat ovat osoittaneet tilanteen olleen hälytysluonteinen ja aiheuttaneet korvattavaa häiriötä. Puolta vuorokautta ei kuitenkaan voida enää pitää hälytysluonteisena, eikä kanteessa tarkoitetussa tapauksessa ole missään vaiheessa edes väitetty, että työvuoron vaihdoksesta olisi aiheutunut työntekijälle poikkeuksellista haittaa.
Määräyksen soveltamiskäytäntö on työnantajaliiton ohjeiden perusteella vakiintunut työnantajaliiton tulkinnan mukaiseksi. Liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN:ää on pyydetty useampaan otteeseen esittämään esimerkkejä työpaikoista, joissa sopimusta olisi sovellettu toisin. Yhtään tällaista esimerkkiä ei ole esitetty siitä huolimatta, että seuraavaa päivää koskevia työvuoron vaihdoksia alalla on päivittäin.
Koska työnantaja ei ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti, ei myöskään työnantajaliitto ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.
Perustelut
Erimielisyys
Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko Suomen aivotutkimus- ja kuntoutussäätiön palveluksessa lähihoitajana työskentelevällä A:lla oikeus terveyspalvelualan työehtosopimuksen 12 §:n 5. kohdan mukaiseen hälytysrahaan tilanteessa, jossa hänet on vapaa-aikanaan 1.2.2005 kello 19 kutsuttu työhön seuraavana aamuna kello 7 alkavaan työvuoroon, kun etukäteen vahvistetun työvuoron oli ollut määrä alkaa kello 13.
Todistelu
Asiassa on kuultu todistajina kantajan puolesta Tehy ry:n vastaavana asiamiehenä toiminutta B:tä, saman järjestön neuvottelupäällikköä C:tä ja Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry:n lakimiestä D:tä sekä vastaajan ja kuultavan puolesta asiantuntija E:tä.
Kantaja on viitannut kirjallisina todisteina erimielisyyttä koskevaan paikallisneuvottelupöytäkirjaan sekä luottamusmiehen asiaa koskevaan kirjalliseen selvitykseen 15.4.2005 ja säätiön talouspäällikön kirjalliseen ilmoitukseen 18.4.2005, kysymyksessä olevaa aikaa koskevaan A:n työvuorotaulukkoon sekä Terveyspalvelualan Työnantajaliiton asiamiehen 21.11.2003 antamiin hälytyskorvausta koskeviin ohjeisiin ja työehtosopimukseen osallisten liittojen edustajien ohjeita koskevaan kirjeenvaihtoon ajalla 1.3.2004 - 17.2.2005. Työnantajapuoli on viitannut kirjallisena todisteena aineistoon, joka koskee työpaikalla vuonna 2003 syntynyttä, hälytysrahan maksamista lomautetuille työntekijöille koskevaa erimielisyyttä, sekä työehtosopimukseen osallisten liittojen edustajien hälytysrahan maksamiskäytäntöä koskevaan sähköpostikirjeenvaihtoon 15.3.2006.
Työehtosopimusmääräyksen tulkinnasta ja soveltamisesta esitetty selvitys
B on osallistunut Tehyn edustajana yksityistä terveydenhoitoalaa koskeviin työehtosopimusneuvotteluihin vuodesta 1982 vuoteen 2003. Hälytysrahaa koskeva määräys on otettu ilmeisesti kylpylä- ja kuntoutuslaitoksia koskevasta työehtosopimuksesta ensimmäiseen yksityistä terveydenhoitoalaa koskevaan työehtosopimukseen vuonna 1990, jolloin alalla aikaisemmin noudatetut eri sopimukset on korvattu yhdellä työehtosopimuksella. Määräyksen sisällöstä ei ole keskusteltu tuolloin eikä myöhempienkään työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä. Hälytysrahaa koskeva asia on tullut esille ensimmäistä kertaa vuonna 2002 tai 2003 luottamusmiesten neuvottelupäivillä. B on tuolloin selvittänyt, että hälytysrahan maksamisen edellytykseksi ei ole sovittu mitään tuntirajaa. B:n mukaan hälytystyön tekeminen on aikaisempina vuosina ollut harvinaista. Sen sijaan alalla tapahtuu jonkin verran työvuorojen muutoksia, joista voidaan käytännössä usein sopia jo edellisen työvuoron aikana.
C on vuodesta 2003 alkaen osallistunut Tehyn edustajana terveydenhuoltoalan työehtosopimusneuvotteluihin. D on vuodesta 2005 alkaen ollut Erityisalojen Toimihenkilöliiton ERTO:n edustajana terveydenhuoltoalaa koskevissa työehtosopimusneuvotteluissa. Molemmat ovat kertomansa mukaan luottamusmieskoulutuksessa selvittäneet, että hälytysrahan maksamiselle ei ole sovittu mitään tuntirajaa. Hälytysrahan maksamiseen liittyvät asiat ovat käytännössä tulleet esille harvoin. C:n tiedossa on nyt esillä olevan erimielisyyden lisäksi kaksi asiasta syntynyttä erimielisyyttä.
E on työnantajaliiton edustajana hoitanut muun muassa terveyspalvelualan työehtosopimukseen liittyviä asioita. Vuoteen 2003 asti työnantajaliitto on ohjeissaan lähtenyt siitä, että hälytysraha maksetaan, jos työhön kutsun ja työn alkamisen välinen aika on noin viisi tuntia ja työ on luonteeltaan hälytysluonteista. Vuonna 2003 työnantajaliitto on ohjeissaan täsmentänyt tuntirajan viideksi tunniksi, joka työnantajapuolen saaman tiedon mukaan on ollut rajana myös kunta-alan työehtosopimusten hälytystyötä koskevassa määräyksessä. Koska terveyspalvelualan työehtosopimuksessa ei ole sovittu tuntirajasta, on tulkintaohje haettu muualta.
E:n terveyspalvelualalla toimivalle kymmenelle yritykselle tekemän kyselyn mukaan hälytysrahaa ei ole käytännössä maksettu, jos kutsu työhön on tullut edellisenä päivänä. Yrityksissä noudatettu tuntiraja on vaihdellut kahdesta tunnista viiteen tuntiin, minkä lisäksi hälytysrahan maksamisen yhteydessä on korostettu työn hälytysluonteisuutta. Hälytysrahan maksamista koskevat kysymykset ovat olleet harvinaisia ja nyt esillä oleva erimielisyys on ainoa, joka on E:n tiedossa.
Arviointi ja johtopäätökset
Jo aikaisempaa perua oleva hälytysluonteista työtä koskeva määräys on otettu vuonna 1990 solmittuun ensimmäiseen, koko yksityistä terveydenhuoltoalaa koskevaan työehtosopimukseen. Määräyksen sisällöstä ei ole keskusteltu työehtosopimukseen osallisten välillä tuolloin eikä myöskään myöhemmissä työehtosopimusneuvotteluissa. Asia on tullut liittojen välillä esille vasta sen jälkeen, kun työnantajaliitto on vuonna 2003 antanut ohjeen, jonka mukaan hälytyskorvausta maksetaan tilanteissa, joissa työhön kutsun ja työn alkamisen välinen aika on enintään viiden tunnin pituinen. Työnantajapuolelta esitetyn käytäntöä koskevan vähäisen selvityksen mukaan hälytysrahaa on maksettu tilanteissa, joihin työhön kutsun ja työn alkamisen välinen aika on ollut noin viisi tuntia tai vähemmän ja työ on ollut luonteeltaan hälytysluonteista.
Työnantajaliitto on katsonut, että kanteessa tarkoitetussa tilanteessa kysymys on ollut tavanomaisesta työvuoron muuttamistilanteesta. Työnantajaliitto on kuitenkin katsonut, että hälytysrahan maksaminen voi tulla kysymykseen myös työvuoron muuttamistilanteessa, jos työehtosopimuksen mukaiset hälytysrahan maksamisedellytykset täyttyvät.
Työehtosopimuksen 12 §:n 5. kohdan mukaan hälytysraha maksetaan hälytysluonteiseen työhön kutsumisesta ja työhön saapumisesta aiheutuneesta häiriöstä. Hälytysluonteisella työllä tarkoitetaan työtä, johon työntekijä kutsutaan suostumuksensa perusteella vapaa-aikanaan hänen jo poistuttuaan työpaikalta ja ilman, että hän on sopinut varallaolosta tai tällaisesta työstä etukäteen.
Sopimusmääräyksen toisessa virkkeessä olevaa hälytysluonteisen työn määritelmää on työtuomioistuimen käsityksen mukaan tulkittava ottaen huomioon määräyksen ensimmäinen virke, joka ilmaisee hälytysrahan maksamisen tarkoituksen. Lisäksi on otettava huomioon työehtosopimuksen 12 §:n 6. kohta, jossa on sovittu muun muassa hälytysluonteiseen työhön matkustamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisvelvollisuudesta. Määräys viittaa siihen, että hälytysluonteiselta työltä edellytetään suhteellisen nopeaa työhöntuloa.
Hälytysrahan maksamista koskevan määräyksen tarkoituksena ei näistä syistä voida pitää sitä, että korvaus maksettaisiin kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa työntekijä kutsutaan työhön suostumuksensa mukaisesti vapaa-aikana hänen jo poistuttuaan työpaikalta. Jos työhön kutsun ja työn alkamisen välinen aika on pitkähkö, työntekijällä on yleensä mahdollisuus järjestää työhön tulonsa edellyttämät asiat siten, ettei työhön kutsusta aiheudu työehtosopimuksen 12 §:n 5. kohdassa tarkoitettua häiriötä. Arvioitaessa sitä, aiheutuuko työntekijälle työhön kutsusta häiriötä, merkitystä on annettava muun muassa kutsun ajankohdalle ja työn alkamisajankohdalle sekä näiden väliin jäävälle ajalle. A:n tapauksessa kutsu työhön on tullut vapaa-aikana illalla kello 19 ja aikaisemmasta työvuorolistasta poiketen hänen työaikansa on työhön kutsun johdosta aikaistunut alkamaan kello 7 alkuperäisen kello 13:n asemesta. Kutsun ajankohdan ja työvuoron alkamisajan väliin on jäänyt 12 tunnin pituinen, pääosin yöhön sijoittuva jakso. Tällaisissa olosuhteissa työhön kutsusta ja työhön saapumisesta voidaan työtuomioistuimen mielestä yleensä katsoa aiheutuvan sellaista häiriötä, jota kysymyksessä olevassa määräyksessä tarkoitetaan. Kun hälytysrahan maksamisen muutkin edellytykset täyttyvät, A:lla on oikeus kanteessa vaadittuun hälytysrahaan.
Valvontavelvollisuus
Kun työehtosopimuksessa ei ole sovittu hälytysrahan maksamiselle aikarajaa ja määräys tältä osin on ollut tulkinnanvarainen, ei Terveyspalvelualan Työnantajaliiton voida katsoa Suomen aivotutkimus- ja kuntoutussäätiön menettelyn hyväksyessään tai antaessaan edellä mainitut tulkintaohjeet laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.
Oikeudenkäyntikulut
Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi asianosaiset saavat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaan pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin vahvistaa, että A:lle on maksettava työehtosopimuksen 12 §:n 5. kohdan mukainen hälytysraha 1.2.2005 tapahtuneen työhön kutsun perusteella ja velvoittaa Suomen aivotutkimus- ja kuntoutussäätiön suorittamaan A:lle työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan mukaisesti 11 euron suuruisen hälytysrahan korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 28.2.2005 lukien.
Terveyspalvelualan Liittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.
Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Suviranta, Sutela, Alanko, Lehto ja Forsén jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.
Tuomio on yksimielinen.