ASTL.1.1

Asumistuki - Asumismeno - Velkasuhde - Vuokra

Asumistukea haettiin vuokrasuorituksia koskevan velkasuhteen perusteella syntyneisiin asumismenoihin. Asumistukilain säännökset eivät sulje pois mahdollisuutta, etteikö tietyissä tilanteissa vuokraan liittyvästä velkasuhteestakin voisi syntyä asumistukeen oikeuttavia asumismenoja. Vakuutusoikeus katsoi, ettei muutoksenhakijalla ollut asumistukilaissa tarkoitettuja asumismenoja, kun otettiin erityisesti huomioon, että asumiseen liittyvä velkasuhde oli jatkunut jo pitkään siten, että velka ei ollut lyhentynyt.

Esitiedot

Kansaneläkelaitos oli 7.11.2006 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n hakemuksen asumistuesta 1.9.2006 alkaen, koska hänellä ei katsottu olevan asumistukilain edellyttämiä asumismenoja. Päätöksen perustelujen mukaan vuokraa ei katsota asumistuessa asumiskustannuksiksi siltä osin kuin sen maksaa muu kuin ruokakunta.

A haki muutosta päätökseen sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta ja vaati asumistuen myöntämistä.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

Asumistukea voidaan valtion varoista myöntää ruokakunnalle Suomessa sijaitsevan, vakinaiseksi katsottavan vuokra-asunnon tai omistusasunnon asumismenojen vähentämiseksi.

Vuokra-asunnossa asuvan ruokakunnan asumismenoiksi luetaan vuokra sekä erikseen maksettavat lämmityskustannukset ja vesimaksut asunnosta.

Asiassa esitetyn, pitänee olla asiassa esitetyn selvityksen mukaan, A on alivuokralaisena työnantajalleen. Työnantaja maksaa vuokran 740 euroa kuukaudessa. A:n mukaan palkkiolaskelmassa on kuukausittain vähennetty huoneiston vuokra. Työnantajan ja A:n välistä velkakirjaa vuokrista ei ole esitetty.

Työnantajan todistuksen mukaan A on ollut yrityksen palveluksessa 14.6.1996 lukien ja työsuhde jatkuu. Palkkaus on suoriteperusteinen provisiopalkka. Erillistä työsopimusta ei ole laadittu, vaan työsuhde on perustunut suulliseen sopimukseen. A ei ole saanut yrityksestä palkkaa ajalla 1.1.2005 - 30.9.2006 lainkaan.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella, ettei A ole esittänyt asumismenoistaan luotettavaa selvitystä. Asiassa on syytä epäillä, ettei hän itse vastaa asumismenoistaan. Siten hänellä ei voida katsoa olevan asumistukilain tarkoittamia asumismenoja eikä oikeutta asumistukeen.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati asumistuen myöntämistä. A kertoi, että hänelle on aiheutunut asumisestaan vuokran suuruinen kustannus, jota on pidettävä laissa tarkoitettuna asumismenona. A katsoi, että asumistukilain 1 §:n 1 momentin säännöstä ei saa tulkita asumistuen hakijan vahingoksi suppeasti siten, että vuokra-asunnon osalta ainoastaan vuokran erääntymisen yhteydessä tehty konkreettinen rahamääräinen maksusuoritus hyväksyttäisiin asumismenoksi, vaan myös velkasuhteen syntyminen vuokranantajan ja vuokralaisen välillä on katsottava asumismenoksi.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus ei muuttanut sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätöstä. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Asumistukea voidaan valtion varoista myöntää ruokakunnalle Suomessa sijaitsevan, vakinaiseksi katsottavan vuokra-asunnon tai omistusasunnon asumismenojen vähentämiseksi siten kuin asumistukilaissa säädetään. Vuokra-asunnossa asuvan ruokakunnan asumismenoiksi luetaan vuokra sekä erikseen maksettavat lämmityskustannukset ja vesimaksut asunnosta.

Asumistukilain vakiintuneessa soveltamiskäytännössä, joka ilmenee muun muassa Kansaneläkelaitoksen yleisen asumistuen soveltamisohjeesta 1/2008, vuokraa ei ole hyväksytty asumismenoiksi siltä osin kuin sen maksaa muu kuin ruokakunta, esimerkiksi työnantaja tai yritys.

Vakuutusoikeus toteaa, että asumistukilaista tai sen esitöistä ei selvästi ilmene, mitä vuokra-asunnon asumismenolla tarkoitetaan, vaan lain soveltaminen on tältä osin tulkinnanvaraista. Asumistukilakia koskevan hallituksen esityksen (1975 vuoden valtiopäivät n:o 25) mukaan lain tarkoituksena on asumismenojen alentaminen. Lain muuttamista koskevista myöhemmistä esitöistä (HE 165/1980 vp. ja 182/1986 vp.) ilmenee, että tukea myönnetään todellisiin, enintään todella maksettuihin asumismenoihin. Esimerkiksi asumistukilain 6 §:n 2 momentissa on rajoitettu omistusasunnossa asuvan ruokakunnan hyväksyttäviä asumismenoja siten, että vain valtion, kunnan, seurakunnan tai julkisen valvonnan alaisen luottotoimintaa harjoittavan laitoksen myöntämä lainan korko luetaan asumistukeen oikeuttaviin asumismenoihin. Sanottua säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 165/1980 vp.) mukaan yksityisten henkilöiden ja heihin rinnastettavien yhteisöjen myöntämiä lainoja ei ole syytä ottaa huomioon, sillä se saattaisi tarjota mahdollisuuden järjestelmän väärinkäytölle. Vuokra-asunnon asumismenojen osalta ei vastaavaa rajoitusta kuitenkaan ole säädetty.

A on hakenut 13.10.2006 vireille tulleella hakemuksella asumistukea asuntoon, jonka hänen työnantajansa B Oy on vuokrannut heinäkuussa 2002 ja jälleenvuokrannut sen A:lle. Työnantaja on maksanut asunnon vuokrat vuokranantajalle ja A on velkaantunut työnantajalleen vuokrasuorituksia vastaavalla määrällä. A:n velkaa on lyhennetty hänen työsuorituksillaan siten, että A:n ansaitsemasta provisioon perustuvasta palkasta on vähennetty aina vuokran määrää vastaava osa. Velan määrä on kasvanut lyhennyksistä huolimatta kuukausittaisten vuokramaksujen johdosta.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan on pidettävä uskottavana, että A on velkaantunut työnantajalleen vuokrasuoritusten johdosta, eikä työnantaja aio antaa kyseistä velkaa anteeksi. Asiassa on esitetty ymmärrettävä selitys vuokra- ja velkasuhdetta koskevaan järjestelyyn ryhtymiselle ja sen pitkittymiselle. Asumistukilain säännökset eivät sulje pois mahdollisuutta, etteikö tietyissä tilanteissa vuokraan liittyvästä velkasuhteestakin voisi syntyä asumistukeen oikeuttavia asumismenoja. Kuitenkin A:n ja hänen työnantajansa välisessä järjestelyssä pikemminkin työnantajan kuin A:n on katsottava vastaavan kysymyksessä olevan vuokra-asunnon asumismenoista. Vakuutusoikeus on ottanut harkinnassaan erityisesti huomioon, että A:n ja hänen työnantajansa välillä vallitseva asumiseen liittyvä velkasuhde on jatkunut jo pitkään siten, että velka ei ole lyhentynyt alkujaan tarkoitetulla tai myöhemminkään sovitulla tavalla, vaan todellisuudessa velan määrä on yhä jatkanut kasvamistaan. Vakuutusoikeus katsoo, ettei A:lla ole sellaisia laissa tarkoitettuja asumismenoja, joiden vähentämiseksi hänelle voitaisiin valtion varoista myöntää asumistukea.

Lainkohdat

Asumistukilaki 1 § 1 mom. ja 6 § 1 mom.

Osasto

2