TVL1.4.1

Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys

Niskan retkahdusvamma ja siitä johtuvat oireet olivat syy-yhteydessä tapaturmaan ja oikeuttivat tapaturmavakuutuslain mukaisiin korvauksiin.

Esitiedot

A oli 9.7.2008 polkupyörällä ajaessaan törmännyt avautuvaan pakettiauton oveen ja lentänyt katuun lyöden päänsä.

Vakuutuslaitos oli maksanut A:lle tapaturmavakuutuslain mukaisia korvauksia. Se oli evännyt A:lta korvauksen työkyvyttömyydestä 26.10.2008 jälkeen ja sairaanhoitokuluista 19.3.2009 jälkeen, koska esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella ne eivät enää johtuneet 9.7.2008 sattuneesta tapaturmasta, vaan siitä riippumattomista huimauksesta, niskakivusta ja jäykkyydestä.

A haki päätökseen muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati korvausta työkyvyttömyydestä 26.10.2008 jälkeen ja sairaanhoitokuluista 19.3.2009 jälkeen.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Esitetyn lääketieteellisen selvityksen, etenkin radiologiasiantuntijan suorittaman kuvantamismateriaalin analysoinnin ja lausunnon perusteella A:n kaularangan alueella ei ole todettu mitään tapaturmaperäisiä muutoksia, jotka voisivat olla selittämässä näin pitkään jatkunutta huimausta ja pitkittynyttä niskan kiputilaa ja jäykkyyttä. Kaularangan kuvantamistutkimuksissa ei ole todettavissa siipisiteen repeämää, vaan ainoastaan iänmukaisia rappeumamuutoksia.

Esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella A:n 9.7.2008 sattuneen tapaturman seurauksena saamista aivotärähdyksestä, pään haavasta, niskan venähdysvammasta, oikean puolen kylkiluiden murtumista ja oikean IV sormen avomurtumasta johtuva työkyvyn alentuma 26.10.2008 jälkeen ei ole vähintään 10 % eikä tämän jälkeen ole enää suoritettava päivärahaa tai tapaturmaeläkettä. Työkyvyttömyys 26.10.2008 jälkeen ja sairaanhoitokulut 19.3.2009 jälkeen johtuvat huimauksesta ja pitkittyneistä niskavaivoista, jotka eivät ole 9.7.2008 sattuneen tapaturman todennäköisesti aiheuttamia eivätkä myöskään sen olennaisesti pahentamia. Asiassa ei ole aiheutunut enempiä vamman työperäisyyden selvittämiseksi perusteltuja ja tarpeellisia tutkimuskuluja 19.3.2009 jälkeen.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että hänelle myönnetään tapaturmavakuutuslain mukaisia korvauksia työkyvyttömyydestä 26.10.2008 jälkeen ja sairaanhoitokuluista 19.3.2009 jälkeen.

A vetosi asiassa esitettyyn lääketieteelliseen selvitykseen ja häntä hoitaneiden lääkäreiden kannanottoihin 9.7.2008 sattuneen tapaturman ja huimausoireiston välisestä syy-yhteydestä. A totesi, että kyseessä on ollut melko suurienerginen törmäysvamma, joka on muun muassa aiheuttanut pitkän tajuttomuuden ja kylkiluiden murtumat. A on hakeutunut hoitoon välittömästi ja hänen oireensa ovat pysyneet samankaltaisina tapaturmasta alkaen. Funktionaalisessa magneettikuvauksessa on havaittu selkeä tapaturmasta johtuva trauma. Myös vammamekanismi ja -energia ovat pääteltävissä melko yksityiskohtaisesti. Kaikki näyttö, ajallinen ulottuvuus mukaan lukien, tukevat tapaturman ja huimausoireiston välistä syy-yhteyttä. Lisäksi A katsoi, ettei ratkaisua voida perustaa yksinomaan tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan hankkimaan asiantuntijalausuntoon. Lausunto on ristiriidassa kaikkien muiden A:sta ja syy-yhteydestä annettujen lausuntojen kanssa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä muutettiin ja vakuutuslaitos määrättiin suorittamaan A:lle niskan retkahdusvamman johdosta lainmukainen korvaus työkyvyttömyydestä 26.10.2008 jälkeenkin ja sairaanhoitokuluista 19.3.2009 jälkeenkin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus toteaa asiassa olevan kyse siitä, ovatko A:n pitkittyneet niskavaivat ja huimaus syy-yhteydessä hänelle 9.7.2008 sattuneeseen tapaturmaan siten, että hän on niiden johdosta oikeutettu korvauksiin työkyvyttömyydestä 26.10.2008 jälkeenkin ja sairaanhoitokuluista 19.3.2009 jälkeenkin.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä KKO 2011:69 ja KKO 2012:12 henkilön pitkittyneiden niskavaivojen katsottiin olevan syy-yhteydessä tapaturmaan, kun henkilö oli ollut voimakasenergisessä tapaturmassa, joka oli sopinut mekanismiltaan aiheuttamaan piiskaniskuvamman, eikä hänellä ollut ollut merkittäviä niska-hartiaseudun oireita ennen tapaturmaa, vaan oireet olivat alkaneet välittömästi tapaturman sattumisesta ja ne olivat kehittyneet piiskaniskuvamman oirekuvan mukaisesti sekä sopineet piiskaniskuvamman aiheuttamiksi, ja lisäksi oireille ei ollut kattavissa tutkimuksissa ilmennyt piiskaniskuvamman ja sen jälkitilan ohella muuta olennaista myötävaikuttavaa ruumiillista sairautta, vammaa tai vikaa.

Vakuutusoikeus toteaa, että A on 9.7.2008 polkupyörällä ajaessaan törmännyt avautuvaan pakettiauton oveen ja lentänyt katuun lyöden päänsä. Hänellä on ollut tapaturman jälkeen lyhyt tajuttomuus ja takaraivolla on ollut vuotava ruhje. Ottaen huomioon A:lla todetut vammat sekä esitetyt tapaturmakuvaukset vakuutusoikeus katsoo, että tapaturma on ollut voimakkuudeltaan riittävä ja mekanismiltaan sopiva aiheuttamaan niskan retkahdusvamman.

Tapaturman jälkeen A on 29.7.2008 ensimmäisen kerran hakeutunut lääkärin hoitoon huimausoireiston vuoksi. Huimausoireisto, joka erityisesti liittyy pään kääntämiseen, on edelleen jatkunut.

Alkuvaiheen tutkimuksissa A:lla ei ole todettu kaularangassa tapaturmaperäisiä löydöksiä. Hänelle on 17.2.2009 tehty funktionaalinen magneettikuvaus, jossa on tutkimusta koskevan lausunnon mukaan todettu molempien alar ligamenttien eli siipisiteiden repeämiksi tulkittuja löydöksiä. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan hankkiman asiantuntijalääkärin lausunnon mukaan siipisiteissä ei ole todettu repeämiä eikä kaularangassa ole ollut todettavissa poikkeavia liikelaajuuksia. Tältä osin vakuutusoikeus katsoo, ettei A:lle tehdyissä kaularangan kuvantamistutkimuksissa ole todettu yksiselitteisiä tapaturmaperäisiksi tulkittavia löydöksiä. Sen sijaan hänellä on todettu kaularangan alaosassa iänmukaisia rappeumalöydöksiä välilevyissä ja pikkunivelissä.

A:lla ei ole ennen tapaturmaa ollut huimausoireita eikä niskaperäisiä vaivoja. Hänelle tehdyissä tutkimuksissa huimaukselle ei ole löytynyt aivo- tai korvaperäistä syytä ja huimauksen on katsottu johtuvan niskan retkahdusvammasta. Vakuutusoikeus katsoo, etteivät A:lla todetut kaularangan iänmukaiset kulumamuutokset, verenpainetauti, migreeni tai nikamavaltimon rakenteellinen poikkeama (vertebralisfenestraatio) myöskään selitä pitkittynyttä oireistoa.

A:lle 9.7.2008 sattunut voimakasenerginen tapaturma on ollut mekanismiltaan sopiva aiheuttamaan niskan retkahdusvamman. A:n huimausoireisto on alkanut välittömästi tapaturman jälkeen ja sen on katsottu johtuvan niskan retkahdusvammasta. Kun oireistolle ei ole löytynyt muuta selittävää syytä vakuutusoikeus katsoo, että A:n huimausoireisto ja pitkittyneet niskavaivat johtuvat niskan retkahdusvammasta, joka on syy-yhteydessä hänelle 9.7.2008 sattuneeseen tapaturmaan. Näin ollen A:lla on oikeus tapaturmavakuutuslain mukaisiin korvauksiin työkyvyttömyydestä 26.10.2008 jälkeenkin ja sairaanhoitokuluista 19.3.2009 jälkeenkin.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Eri mieltä olleet jäsenet hylkäsivät valituksen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perusteluin.

Sovelletut oikeusohjeet

Tapaturmavakuutuslaki 1 § 1 mom., 4 § 1 mom., 14 § 1 mom. 1 kohta, 15 § 1 mom., sellaisena kuin se oli voimassa 30.4.2011 saakka, 17 § 3 mom. sekä 18 § 2 mom.

Osasto

1

Äänestys

3 - 2