HelHO:2023:2

A ja B oli erotettu yhdistyksen jäsenyydestä sen hallituksen päätöksellä. Yhdistyksen sääntöjen mukaan päätöksen jäsenen erottamisesta teki yhdistyksen hallitus, eikä päätöksen tiedoksiantamisesta ollut yhdistyksen säännöissä määrätty. A:ta ja B:tä oli kuultu ennen erottamispäätöstä. Hovioikeus katsoi, että määräaika moitekanteen nostamiselle oli alkanut sähköpostitse pidetyn yhdistyksen hallituksen kokouksen pöytäkirjan päiväämisestä. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun A:n ja B:n moitekanteen hylkäämisestä liian myöhään nostettuna.

Asiassa A ja B eivät olleet tuoneet esille vertailutapauksia tai -kohtia sen tueksi, että erottamispäätös loukkaisi yhdenvertaisuutta. A:n ja B:n erottamisen perusteet ja menettelyt eivät olleet selvästi lain tai yhdistyksen sääntöjen vastaisia eivätkä sellaisenaan ilmentäneet yhdenvertaisuuden loukkaamista. Hovioikeus katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että A:n ja B:n yhdenvertaisuutta olisi loukattu, ja pysytti käräjäoikeuden ratkaisun mitättömyyskanteen hylkäämisestä.

Yhdistyslaki 32 § 1 ja 2 mom. sekä 33 § 2 ja 3 mom.
Oikeudenkäymiskaari 17 luku 2 § 1 ja 2 mom.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 3.3.2023

Asian käsittely hovioikeudessa

– –

A ja B ovat yhteisessä valituksessaan toistaneet käräjäoikeuden tuomioon merkityt kannevaatimukset C ry:n (jäljempänä myös yhdistys) hallituksen 19.–22.3.2019 tekemien A:ta ja B:tä koskevien erottamispäätösten vahvistamisesta ensisijaisesti mitättömiksi ja toissijaisesti pätemättömiksi.

– –

C ry on vaatinut, että valitus hylätään.

– –

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja hovioikeudessa ratkaistavat kysymykset

Asian riidaton tausta ilmenee käräjäoikeuden tuomion sivulta 1 sillä lisäyksellä, että yhdistyksen hallituksen pöytäkirja 19.3.2019 alkaneesta sähköpostikokouksesta, joka sisältää päätökset A:n ja B:n erottamisista, on päivätty 22.3.2019. A ja B ovat 29.7.2019 nostamallaan kanteella kumpikin osaltaan vaatineet erottamispäätöksensä vahvistamista pätemättömäksi yhdistyslain ja yhdistyksen sääntöjen vastaisena sekä mitättömäksi jäsenen yhdenvertaisuutta olennaisesti loukkaavana.

Hovioikeudessa on moitekanteen osalta kysymys ensin siitä, ovatko A ja B nostaneet moitekanteensa säädetyssä määräajassa. Mikäli katsotaan, että kanne on nostettu määräajassa, on arvioitava, ovatko päätökset olleet yhdistyslain ja yhdistyksen sääntöjen mukaisia.

Erottamispäätösten mitättömyyttä koskevan väitteen osalta ratkaistavana on, ovatko erottamispäätökset loukanneet olennaisesti A:n ja B:n yhdenvertaisuutta suhteessa muihin yhdistyksen jäseniin.

Moitekanteen määräaika

Yhdistyksen päätöksen moittimista koskeva yhdistyslain 32 §:n 1 ja 2 momenttien sisältö ilmenee olennaisilta osin käräjäoikeuden tuomion sivulta 5. Yhdistyslaki ei sisällä säännöstä päätöksen antamisesta tiedoksi niille, joita päätös koskee. Myöskään yhdistyksen säännöt eivät tässä tapauksessa sisällä määräyksiä hallituksen päätöksen tiedoksiantamisesta yhdistyksestä erotetulle.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että erottamispäätös perusteluineen on kuitenkin hyvän tavan mukaista ja suositeltavaa toimittaa asianomaiselle ainakin muissa kuin jäsenmaksun maksamattomuuteen liittyvissä tapauksissa, vaikkakaan yhdistyksellä ei ole tähän laista johtuvaa velvollisuutta (ks. Lasse Laaksonen teoksessa Heikki Kemppinen ym.: Yhdistys ja säätiö – oikeudelliset kysymykset, tilinpäätös, verotus ja hallinto, 2022, s. 280, Risto Riitesuo: Erottaminen ja kurinpito yhdistyksessä, 2001, s. 381, sekä Heikki Toiviainen: Yhdenvertaisuus yhdistyksissä, 1982, s. 160).

Yhdistyslain 32 §:n sanamuodon mukaan moitekanteen määräaika on sidottu sen kokouksen ajankohtaan, jolloin päätös on tehty, tai sähköpostitse pidetyn kokouksen tapauksessa päätöstä koskevan pöytäkirjan päiväämiseen. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että yhdistyksen päätöksen moittimisajan umpeuduttua jäsen ei voi vedota siihen, ettei hän ollut saanut tietoonsa sellaista päätöstä, jota hän olisi halunnut moittia (Heikki Halila ja Lauri Tarasti: Yhdistysoikeus, 2017, s. 253). Oikeudenkäynnissä esitetty näkemys, että moitekanteen määräaika tulisi laskea päätöksen tiedoksiannosta, ei perustu yhdistyslakiin eikä näkemykselle ole saatavissa tukea muista oikeuslähteistä.

Päätös, jolla A ja B on erotettu yhdistyksestä, on tehty sähköpostitse pidetyssä kokouksessa, jonka pöytäkirja on päivätty 22.3.2019. Hovioikeus katsoo, kuten käräjäoikeus, että määräaika kanteen nostamiselle päätöksen moittimiseksi on alkanut sanottuna päivänä.

A:n ja B:n kanne päätöksen moittimiseksi on käräjäoikeuden toteamin tavoin nostettu määräajan jälkeen ja kanne on siten hylättävä.

Mitättömyys

Yhdistyslain 33 §:n sisältö ilmenee olennaisilta osin käräjäoikeuden tuomion sivulta 5. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 1 ja 2 momenttien mukaan riita-asiassa asianosaisen on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa tai vastustamisensa perustuu. Seikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää, että asianosainen on esittänyt siitä uskottavan näytön.

Yhdistyslain esitöiden mukaan yhdenvertaisuus merkitsee muiden jäsenten kanssa yhtäläistä oikeutta osallistua yhdistyksen toimintaan ja käyttää hyväkseen jäsenille yhdistyksessä kuuluvia oikeuksia. Ollakseen mitätön päätöksen tulee loukata yhdenvertaisuutta olennaisesti. Olennaisuusvaatimuksen lisäämisellä lakiin pyrittiin ehkäisemään tarpeettoman herkkää oikeuksiin vetoamista ja riitojen syntymistä yhdistyksissä. (HE 64/1988 vp s. 55.)

Korkein oikeus on todennut, että yhdistyslain 33 §:ään perustuvassa mitättömyydessä on kysymys jäsenen yhdenvertaisuudesta muihin jäseniin nähden (KKO 2012:50 kohta 14). Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä yhdenvertaisuuden loukkaamista on arvioitu vertailemalla päätöksiä, noudatettuja menettelyitä ja kokouksen järjestelyjen sisältämää eriarvoista jäsenten kohtelua (KKO 2008:41, KKO 2007:42 ja KKO 1988:37).

Hovioikeus katsoo, että kantajina A:n ja B:n on lähtökohtaisesti näytettävä toteen, että heidän erottamisensa yhdistyksestä on loukannut yhdenvertaisuutta. Tässä tapauksessa jäsenten erilainen kohtelu ei ilmene erottamispäätöksistä tai niihin johtaneesta menettelystä sellaisenaan. A:lta ja B:ltä voidaan siten edellyttää muista jäsenistä eroavaa kohtelua ilmentävien vertailutapausten ja -kohtien esiintuomista oikeudenkäynnissä kanteensa tueksi.

Yhdistys on esittänyt sekä A:n että B:n erottamiselle yhdistystä vahingoittavaan toimintaan ja B:n osalta lisäksi käyttäytymiseen liittyviä perusteita. Erottamisperusteet ilmenevät yhdistyksen A:lle ja B:lle lähettämistä kuulemiskirjeistä (todisteet V2, K2 ja K3). Asiassa on myös selvitetty erottamismenettelyjä.

Asiassa ei ole ilmennyt, että yhdistyksen esittämät erottamisperusteet tai -menettely olisivat olleet sellaisia, että A:ta tai B:tä olisi kohdeltu eri tavalla kuin vastaavassa tilanteessa jotakuta muuta yhdistyksen jäsentä. Esitetyn näytön perusteella A ja B ovat saaneet tiedon erottamismenettelyn aloittamisesta, tilaisuuden tulla kuulluksi ja lausua mahdollisista erottamisen perusteista sekä sittemmin tiedon erottamisestaan. Erottamisperusteet tai -menettelyt eivät ole olleet selvästi lain tai yhdistyksen sääntöjen vastaisia eivätkä sellaisenaan ilmennä yhdenvertaisuuden loukkaamista. Kun asiassa ei ole esitetty vertailutapauksia tai -kohtia, ei tuomioistuimen ole mahdollista enemmälti arvioida sitä, onko yhdenvertaisuutta loukattu muihin jäseniin verrattuna.

Asiassa on jäänyt näyttämättä, että A:n tai B:n yhdenvertaisuutta olisi loukattu.

Näillä täsmennyksillä käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin perusteluihin hovioikeus katsoo, että A:n ja B:n kanne on tullut hylätä. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei ole aihetta muuttaa.

– –

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

– –

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenneuvos Kari Vesanen
hovioikeudenneuvos Liisa Lehikoinen
asessori Anssi Rantala

Ratkaisu on yksimielinen.

KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 23.6.2021

– –

SELOSTUS ASIASTA

Asian riidaton tausta

Yhdistyksen hallitus on 5.3.2019 äänin 2-1 päättänyt aloittaa A:n ja B:n erottamisen yhdistyksen jäsenyydestä. Yhdistyksen hallitus on ollut toimivaltainen päättämään asiasta ja hallituksen kokous on voitu pitää sähköpostin välityksellä. Yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja D on 6.3.2019 lähettänyt A:lle ja B:lle kirjeet, joissa on esitetty perustelut erottamisille ja varattu tilaisuus tulla kuulluksi. A ja B ovat 11.3.2019 ilmoittaneet vastustavansa erottamista ja katsoneet että perusteet eivät ole lainmukaiset. Yhdistyksen hallitus on 19.3.2019 äänin 2-1 hyväksynyt A:n ja B:n erottamisen yhdistyksen jäsenyydestä. D on 7.6.2019 sähköpostitse ilmoittanut A:lle ja B:lle erottamisesta.

Kanne

A ja B ovat vaatineet, että käräjäoikeus vahvistaa C ry:n hallituksen 19.-22.3.2019 tekemät A:ta ja B:tä koskevat erottamispäätökset ensisijaisesti mitättömiksi ja toissijaisesti pätemättömiksi – –.

– –

Vastaus

C ry on vastustanut A:n ja B:n vaatimuksia ja vaatinut, että kanne jätetään tutkimatta myöhässä tehtynä ja puutteellisten perusteluiden johdosta tai että toissijaisesti kanne hylätään.

– –

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Oikeusohjeet

Yhdistyslain 14 §:n mukaan yhdistyksellä on oikeus jäsenen erottamiseen, jos jäsen on menettelyllään yhdistyksessä tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut yhdistystä.

Lain 15 §:n mukaan jäsenen erottamisesta päättää yhdistys kokouksessaan, jollei säännöissä ole toisin määrätty. Päätöksessä on mainittava erottamisen syy. Ennen päätöksen tekemistä asianomaiselle jäsenelle on varattava tilaisuus selityksen antamiseen asiassa.

Lain 32 §:n mukaan yhdistyksen jäsen voi moittia yhdistyksen päätöstä yhdistystä vastaan ajettavalla kanteella. Kanne on pantava vireille kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä tai, jos päätös on tehty ilman kokousta erillisissä äänestystilaisuuksissa, postitse taikka tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla, kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätöstä koskeva pöytäkirja on päivätty. Jollei kannetta nosteta määräajassa, päätöstä on pidettävä pätevänä.

Lain 33 §:n mukaan yhdistyksen päätös on mitätön, jos se sisällöltään tai päätöksentekotavaltaan olennaisesti loukkaa jäsenen yhdenvertaisuutta.

Päätöksen mitättömyys

A:n ja B:n mukaan yhdistyksestä erottaminen on olennaisesti rikkonut heidän yhdenvertaisuuttaan. Päätös on tehty lain ja yhdistyksen sääntöjen vastaisesti eikä erottamiselle ollut perusteita.

Yhdistysoikeudellinen yhdenvertaisuusperiaate koskee myös jäsenten erottamista. Jotta yhdenvertaisuuden loukkaamiseen voitaisiin vedota menestyksellisesti, vertailtavina olevien tapausten on oltava samanlaiset. Erottamistilanteessa on suuri merkitys yhdenvertaisuusperiaatteella harkittaessa sitä, erotetaanko vain osa tiettyyn toimintaan syyllistyneistä. (Halila-Tarasti: Yhdistysoikeus, 2017, s. 209-211)

Käräjäoikeus toteaa, että yhdenvertaisuusperiaatteen loukkauksena ymmärretään tavallisesti esimerkiksi jäsenten perusteeton eriarvoinen kohtelu. Yhdistyksen jäsenyydestä erottamista koskeva päätös saattaisi olennaisesti loukata jäsenen yhdenvertaisuutta tilanteessa, jossa erottaminen on tapahtunut selkeästi perusteettomasti esimerkiksi mielipiteen esittämisen tai oppositiotoimintaan osallistumisen vuoksi. Yhdenvertaisuuden loukkaus voi tulla kysymykseen myös päätöksentekotavan yhteydessä.

Asiassa on A:n, B:n ja varapuheenjohtaja D:n kertomana ilmennyt, että A ja B ovat eronneet helmikuussa 2019 yhdistyksen hallituksen jäsenyydestä, koska ovat olleet eri mieltä muun hallituksen kanssa kahden yhdistyksen jäsenen erottamisesta yhdistyksen jäsenyydestä.

A on kertonut, että hän piti kahden jäsenen erottamista perusteettomana ja hallituksen kokouksessa 24.2.2019 koki, ettei hän nauttinut enää hallituksen puheenjohtajana luottamusta. A ilmoitti eronsa jälkeen PRH:lle erostaan yhdistyksen hallituksesta varmistaakseen oman oikeusturvansa ja oikaistakseen tiedot vastaamaan uutta tilannetta. A:n ja B:n erottua hallituksesta hallitukseen jäi kolme jäsentä, vaikka sääntöjen mukaan hallituksessa pitäisi olla vähintään neljä jäsentä. A:n tarkoitus ei ollut vahingoittaa yhdistystä vaan toimia yhdistyksen parhaaksi. A ja B eivät toimineet uhkaavalla tavalla.

Myös B on kertonut, ettei katsonut kahden jäsenen erottamiselle olevan syytä. B:kin erosi yhdistyksen hallituksesta ennen kuin oli laatinut hallituksen kokouksesta pöytäkirjan. A:n ja B:n erottua yhdistyksen hallituksesta, yhdistyksellä ei ollut enää lain ja sääntöjen mukaista hallitusta. Näistä asioista B oli käynyt kirjeenvaihtoa ja B koki toimineensa vain yhdistyksen parhaaksi.

D on kertonut, että A:n ja B:n erottua yhdistyksen hallituksesta hänet oli hallituksen toimesta valittu varapuheenjohtajaksi. Yhdistyksen hallitus oli sen sääntöjen mukaan laillinen ja toimintakykyinen A:n ja B:n eron jälkeenkin. Erottuaan yhdistyksen hallituksesta A ja B alkoivat painostamaan yhdistyksen vastuuhenkilöitä sähköpostitse ja toivat esille näkemyksensä yhdistyksen hallituksen laittomuudesta ja tarpeesta kutsua yhdistyksen kokous koolle. D:n varapuheenjohtajuutta ei saatu kirjattua PRH:ssa, koska sieltä saadun tiedon mukaan heille oli ilmoitettu yhdistyksen hallituksen olevan sääntöjen vastainen A:n ja B:n ilmoituksen perusteella. A ja B olivat myös olleet yhteydessä yhdistyksen tärkeimpään rahoittajaan (95 % tuloista) ja ilmoittaneet yhdistyksellä olevan laiton hallitus. Tämän johdosta yhdistyksen rahoitus oli merkittävästi vaarantunut rahoittajan kasvaneen epäluottamuksen myötä ja yhdistys oli joutunut hakemaan rahoitusta hakemuksin neljä kertaa vuodessa, kun aikaisemmin oli saanut rahoituksen automaattisesti. Tämän jälkeen D oli tuonut A:n ja B:n erottamisasian käsiteltäväksi yhdistyksen hallitukseen.

Yhdistyksessä vuodesta 2013 työskennellyt vertaistukikoordinaattori E on kertonut, että oli pitänyt B:n yhteydenottoja aggressiivisina, hyökkäävinä ja mitätöivinä samoin kuin A:n yhteydenotot olivat hyökkääviä. E:n mukaan A ja B levittivät epävarmuutta yhdistyksen jäsenien keskuuteen levittämällä vääristeltyä tietoa. E oli saanut yhdistyksen rahoittajalta yhteydenottoja A:n ja B:n rahoittajalle lähettämien viestien johdosta. Viestien takia rahoittajalle oli syntynyt epäluottamusta yhdistystä kohtaan, rahoitus oli vaarantanut ja rahoitushakemusten täyttämiseen meni paljon aikaa.

Käräjäoikeus toteaa, että A:n ja B:n yhteydenotot ulkopuolisiin tahoihin kuten PRH:een ja tärkeimpään rahoittajaan ovat tapahtuneet heidän vastuuasemansa päättymisen jälkeen, jolloin heillä ei ole ollut oikeutta edustaa yhdistystä. Yhdistyksen hallitus on ollut yhdistyslain ja yhdistyksen sääntöjen mukaan toimivaltainen A:n ja B:n eron jälkeenkin.

A ja B ovat siten levittäneet yhdistyksen nimissä vailla edustusoikeutta perusteettomia väitteitä yhdistyksestä ulkopuolisille tahoille. Kuten D:n ja E:n kertomana on selvinnyt, on A:n ja B:n menettelyä voitu perustellusti pitää yhdistykselle vahingollisena, koska se oli aiheuttanut turhia selvityspyyntöjä PRH:lta ja vaarantanut rahoittajan luottamuksen. Edelleen A:n ja B:n yhteydenotot olivat aiheuttaneet E:n kertoman perusteella epätietoisuutta ja viestien sävy oli koettu painostavaksi. B on myös kieltäytynyt pöytäkirjan laatimisesta hallituksen kokouksesta 24.2.2019, vaikka hän on ollut kokouksen aikana vielä hallituksen jäsen ja kokouksen sihteeri. A:n ja B:n yhteydenotot PRH:een eivät ole olleet tarpeellisia heidän oikeusturvansa kannalta, koska heidän vastuuasemansa oli jo päättynyt. A:n ja B:n toiminnassa ei ole ollut kysymys näkemyseroista tai niiden esille tuomisesta vaan yhdistyksen toimintaa haittaavasta toiminnasta kuten D:n ja E:n kertomuksista on selvinnyt.

Edellä mainitun johdosta A:n ja B:n erottamiselle on ollut objektiivisesti arvioiden hyväksyttävät perusteet, joita ei voida pitää yhdenvertaisuutta loukkaavina.

Asiassa on myös kirjallisin todistein ja D:n kertomana ilmennyt, että erottamisen perusteet on ennen erottamisasian käsittelyä ilmoitettu sekä A:lle ja B:lle ja heille on varattu tilaisuus antaa vastineensa. Erottamispäätöksen liitteinä on ollut A:n ja B:n kuulemiskirjeet, joissa on yksityiskohtaisesti kuvattu erottamisen syynä ollut menettely ja erottamisen perusteet. Hallituksen päätös on siten asianmukaisesti perusteltu. A:lle ja B:lle ei ole toimitettu hallituksen kokouksen pöytäkirjaa, mutta tällaiseen ei ole ollut laista johtuvaa velvollisuutta. Asiassa ei ole väitettykään, että pöytäkirja ei olisi ollut A:n ja B:n saatavilla erikseen pyytämällä. A:lle ja B:lle on ilmoitettu erottamisesta 7.6.2019 eikä tässä yhteydessä ole lain mukaista velvollisuutta ilmoittaa päätöksen perusteita. Erottamisesta on voitu ilmoittaa sähköpostitse ja allekirjoittamattomalla ilmoituksella. Erottamisesta on tosin ilmoitettu sangen pitkän ajan kuluttua päätöksen tekemisestä, mutta tällä ei ole merkitystä päätöksen lainmukaisuuden kannalta.

Edellä todetun johdosta käräjäoikeus katsoo, että A:n ja B:n erottamiseen johtaneessa päätöksenteossa on noudatettu asianmukaisesti yhdistyslakia ja yhdistyksen sääntöjä. Asiassa ei ole siten ilmennyt mitään sellaista päätöksentekotapaan liittynyttä seikkaa, jonka perusteella päätöksentekomenettelyä voisi pitää yhdenvertaisuutta loukkaavana.

A:n ja B:n erottamista koskeva päätös ei siten ole mitätön.

Päätöksen pätemättömyys

Yhdistyksen hallitus on toimivaltaisena elimenä päättänyt kokouksessaan 19.-22.3.2019 erottaa A:n ja B:n yhdistyksen jäsenyydestä. Kokouksen pöytäkirjan mukaan kokous on pidetty sähköpostin välityksellä ja pöytäkirja on päivätty 22.3.2019.

Yhdistyslain 32 §:n 2 momentin mukainen määräaika kanteen nostamiselle on tässä tapauksessa alkanut 22.3.2019. Moitekanteen määräaikaa ei ole sidottu päätöstä koskevan pöytäkirjan tiedoksiantamiseen tai muutenkaan päätöksestä tiedottamiseen. Tukea tällaiselle lain tulkinnalle ei ole saatavissa oikeuskäytännöstä eikä oikeuskirjallisuudestakaan. A:n ja B:n vaatimus moitekanteen määräajan alkamisesta 7.6.2019, jolloin he riidattomasti ovat saaneet erottamisestaan tiedon, on siten lakiin perustumaton. On myös huomattava, että A:n ja B:n määräaika kanteen nostamiselle on ollut yhä avoinna sinä ajankohtana, jolloin he ovat päätöksestä saaneet tiedon.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoo, että tässä tapauksessa kolmen kuukauden määräaika moitekanteen nostamiselle on päättynyt 22.6.2019. A ja B ovat moittineet erottamistaan koskevaa päätöstä määräajan päättymisen jälkeen 29.7.2019 vireille panemallaan kanteella. Koska moitekannetta ei ole nostettu määräajassa, on päätös tullut päteväksi. A:n ja B:n myöhässä tehty vaatimus on tässä tapauksessa yhdistyksen toissijaisen vaatimuksen mukaisesti hylättävä.

Edellä mainituilla perusteilla A:n ja B:n kanne tulee hylätä.

– –

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

– –

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Ville Toppila.

***

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen
tekemiseen päättyy 2.5.2023.

‍